Olemme olleet 5 vuotta yhdessä...hän on kunnollinen ja hyvä, komea ja fiksu mies, hän on aina tehnyt kaikkensa vuokseni. Rakastan häntä. Mutta en tunne enää minkäänlaista fyysistä halua häntä kohtaan, en ikävöi kun hän on poissa ( vaan nautin siitä ). En tunne minkäänlaista mustasukkaisuuden tunnetta hänestä enää. Olen kyllästynyt menemäán nukkumaan iltaisin huolestuneena että yrittääköhän se nyt rakastella.. en olee häneen enää rakastunut, mutta rakastan häntä kyllä, hän on ollut paras ystäväni. Haluan hänelle parasta, mutta en voi jäädä hänen luokseen. Jossain vaiheessa eroamme kuitenkin. Tiedän että häneen tulee sattumaan suunnattomasti, siksi se on niin vaikeaa. Hän jumaloi minua. Hän on täydellinen kumppani, en tiedä miksi tunteilleni on käynyt näin? Minua ajatus erosta ei pelota, vaan se on haaveeni, jos saisin sen sanottua, tuntisin varmasti suurta helpotusta. Yritän puhua asian tänä iltana...
Aion jättää kihlattuni tänä iltana...
hirveänainen
203432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja kas kummaa. sähkö häviää jossain vaihessa,, ja taas uuden,,Rakastuminen ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Suhteen alussa rakastuu myohemmin joko rakastaa tai sit ei. No omapa on elämäsi mutta sinuna miettisin vielä jos miehesi on noinkin hyvä tyyppi. Ja mustasukkaisuus ei ole rakkautta vaan sairautta.
mustasukkaisuus voi olla rakkautta tiettyyn pisteeseen asti. Liiallinen on sairautta....
Kyllä se niin on että jos ei ole yhtään mustasukkainen niin silloin ei ole romanttisesta rakkaudesta kysymys...
Hc32aO Thanks for your insights
toiseen? Ehkä sun kannattas tehdä jotain teidän suhteen eteen myös, ettei se olisi tasapaksua. Teillä on arki menossa ja voit vielä erään kerran kaivata toden teolla tätäkin suhdetta, jos rakastutkin johonkin aivan muuhun. Ei se arki koostu siitä pelkästä tuntemisesta vaan tekemisestä yhdessä ja uusista seikkailusta yhdessä, siten saat herätellyksi takaisin sitä halua olla. Oletko itse jotenkin masentunut, pitäisikö sinun itsesi yrittää jotenkin muuttua? Teidän kannattaa puhua ja puhua, älä heitä hyvää suhdetta ja miestä kankkulan kaivoon, niitä on harvassa.
ensin viikon ajan itsesi leskeksi, kaikki mitä mies sanoo/tekee niin ajattelet tuotakaan ei olisi tapahtunut. Sit esim. Hannu ja Maija Nyman, amoria ja huumoria parisuhteeseen-kirja ja John Grayn, miehet ovat marsista, naiset venuksesta, ovat erittäin hyviä parisuhde kirjoja, varsinki jälkimmäinen että kuinka saada rakkaus taas kukoistamaan myös Jonh Grayn, mars ja venus vuoteessa on hyvä kirja rakasteluun liittyen.
Oikea ratkaisu! Sinä et vaan rakasta tarpeeksi. Tuo ettet ikävöi etkä tunne fyysistä vetoa on merkki siitä, että suhde on tullut tiensä päähän. Onnea uudelle elämällesi:)
iskee 30v kriisi päälle. Ton kun jätät niin et parempaa löydä. Vai ootko muka löytäny? Vähän sama kuin jos jättäis työnsä siinä toivossa että voittaa joskus lotossa.
30v kriisi se tais kans oman avovaimon viedä mukanaan. Olin kuulema se mies josta oli aina unelmoinut ja turvallinen jne. jne. jopa liian kunnollinen!!!! No lähti jokin aika sitten mut soittelee ja haluaa pitää yhteyttä, MV? Jos en kelvannut rinnalle avopuolisona niin kuinka sitten kelpaan parhaaksi ystäväksi? Itse tekee mieli ottaa etäisyyttä ja nuolla omat haavansa sillä tämä ero sattui aika pahasti. Välillä hänellä on kiukkuinen ääni kellossa kun en koskaan soittele hänelle ja hän JOUTUU ottamaan yhteyttä minuun. Ei hirvesästi osannut kunnioittaa minua ja olla tekemisissä kanssani pitkän (8v) suhteen lopussa vaan loukkasi ja potki päähän minkä ehti ennen kuin lähti.
Viimeinen yhteinen aika meni pitkälti kuunnellessa selityksiä siitä kun ei tunne mustasukkaisuutta minua kohtaan, kateutta, minun menoni eivät kiinnosta ja muut miehet kiinnostavat umpihumalassa jossain 30 räkälässä.
Mikä naisia oikein viehättää parisuhteessa? Tuleeko elämän olla yhtä taistelua ja sitten kun kaveri on siinä paikassa että kaikki omat tavoitteet on saavutettu (kaunis koti, kiltti kesytetty mies, taloudellinen turva jne.) suhteessa niin haetaan uusi projekti jota ruvetaan työstämään? Niissä porukoissa missä neitokainen nyt liikkuu tiedän että kipua, pettymyksiä ja pinnallista liitämistä on luvassa. Jos tämä on se elämän suola niin lycka till! En halua kuulostaa katkeralta mutta sitähän minä juuri nyt olen, ei näin. :-)
No, kaikkihan me olemme oman onnemme sepppiä joten toivon hänelle kaikkea hyvää. Hän on minulle kuitenkin erittäin tärkeä siitä huolimatta mitä olen saanut kokea hänen kanssaan, ehkä olen liian kiltti ja kunnollinen kaikesta huolimatta.
Silloinen puoliso päätti lähteä 30 vuotiaana ja temppuili ja alkoi pettämään jo hiukan eroa ennen. Halusi olla kuitenkin ystävä ja kaveri ja olla tekemisissä... minä en, koska olin loukattu jne.
Siitä on jo 5 vuotta ja nykyään olen asunut uuden puolison kanssa noin vuoden verran. Ero otti aikansa, ennenkuin edes pystyi mitään uutta miettimään. Minun silloisella avokilla oli ihan just samat syyt ja vouhotukset, kuin sinunkin, heh. Niin ja olin liian kiltti 9 vuoden yhdessä olon jälkeen... tarvitsi mielenkiintoisemman ja haastavamman ym. miehen. No hän alkoi pyörimään baareissa ja löysikin yhden yön suhteita ja sitten sen unelmiensa miehisen miehen... kertoi siitä spostilla minulle. Ei mennyt kauaa, kun sai turpaansa siltä jännittävältä mieheltä. Suututti ja harmitti ja teki mieli käydä pieksämässä uusi mies, mutta kun ei hänkään eronnut siitä niin ajattelin että tuota se kai sitten kaipaa ja haluaa suhteelta. On saanut lukuisia kertoja turpaansa sen jälkeenkin ja yhä vaan jatkuu sen luona oleminen. On kuulemma selvin päin tosi mukava, mutta harvoin on selvin päin...
No ihan sama nykyään mitä ko naisihminen tekee ja kuinka paljon saa turpaansa, minulla on uusi hyvä suhde, jossa ei pieksetä, eikä ole tylsää siltikään :)
Tsemppiä sinulle uuteen alkuun ja pidä etäisyyttä ja väliä häneen, muuten saatat joutua vielä joksikin ihme palvelusautomaatiksi sille :)
Göstalla käyntiin. Aika erikoinen tunne mut järkeilemällä sitä pääsee eteenpäin. Ikävä juttu tuo et exäs löysi sitten jonkun "jännittävän" joka silittelee rystyset valkoisina. Itse pisti aikoinaan hymyilyttämään nämä kriisi-jutut mutta osuipa sitten jotain sen tapaista omaan nilkkaan niin eipä hymyilytä enää.
Väkivalta suhteessa on niin syvältä että siitä pitäis kaikkien kunnollisten jotka eivät sitä harrasta saada verovähennyksiä! Tuntuu olevan aika yleistä näiden yksinäisten, siipeään roikuttavien "jännittävien" miesten keskuudessa. Siinä sitten vietellään ja viedään sekaisin olevaa kolmekymppistä ja tarjotaan olkapäätä jonkin aikaa kunnes onkin aika ruveta heiluttamaan käsivartta. Ei ihme että on ollut yksin!
Toivon todellakin että oma exäni löytäisi oman paikkansa jostain muualta kuin kapakoista ja pikasuhteista mutta pahaa pelkään. On kuulema jatkunut elämä samoissa merkeissä missä oma suhteemme päättyi. Eli ollaan kupilla ja eletään leveästi vaikka pelimerkkejä ei riitä muuhun kuin nenän puuterointiin ja bisseen. Että osaa aikuisen ihmisen turhamaisuus pistää v.....aan vielä kun luuli tuntevan toisen hyvin.
Etäisyyttä olisikin tarkoitus ottaa itseni takia. Katkeruus ei ole hyväksi mutta se vaan tuntuu pukkaamaan esille aina välillä. Olihan sitä kaikesta huolimatta suunniteltu kaikkea kivaa tulevaisuuden varalle ja nyt sitten laitetaan piirrustukset uusiksi. No onhan sekin aika jännittävää :-) mutta silti.
Nainen on mitä ihanin olento, mutta pirun arvaamaton ja vaarallinen!
mieti vielä 2 kertaa sitä, että oletko oikeasti valmis luopumaan hänestä. Sen toisen "arvon " tajuaa usein vasta kun sen on menettänyt eikä se ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Rakastumisentunne menee ohi kun on ollut useamman vuoden suhteessa, mutta sinäkin sanoit, että rakastat, mutta et ole rakastunut. Rakastunut on silloin kuin suhde on alkuvaiheessa, ennen arjen tulemista kuvioihin. Ehkä teidän pitää löytää toisenne uudelleen ja nauttia rakastumisen tunteesta :) Jos joku painaa mieltäsi niin aina voi käydä ilmaiseksi pariterapiassa perheasiainneuvottelukeskuksessa tai muualla. Toivottavasti teet päätöksen jota et kadu, sillä minä kadun omaani, vaikka en jättäjä ollutkaan :(
Ongelma taitaa olla taas siinä, kun mies on liian kunnollinen sun makuusi. Ehkäpä säkin kuulut niihin naisiin, jotka kaipaa mieheltä edes pientä renttumaisuutta ja välinpitämättömyyttä.
puhuitko ja lopetitko suhteen? miten kävi? Itse pyörittelen päässä samantapaisia ajatuksia.
ymmärrän sua 100 prosenttisesti. en voi muuta kun tsemppiä toivottaa. mulla on myös maailman paras mies mut suhteesta puuttuu intohimo.. mun osalta. valitettavasti mies käy kuumana jatkuvasti. mä oon yrittänyt sanoa itelleni että mies on mulle paras ja mä oon sille mutta on epäreilua molemmille jos toiselta puuttuu tunteita. kun itse saisin itselleni tarpeeks voimaa ja pystyisin päättämään suhteeni. se on niin vaikeaa koska tiedä miehen ottavan sen huonosti ja itkevän ja masentuvan, sitä vähiten hänelle toivon. ehkä jonain päivänä tulee sopiva ratkaisu asiaan. toivon sinulle ja minulle vain sitä että teemme oikean ratkaisun.
sen hyvän miehesi? Olet selvä rakastumisaddikti ja et kaipaa muuta kuin ensihuumaa ja rakastumisen tuomia tuntemuksia. Et osaa rakastaa rakastumisvaiheen jälkeen. Sinunlaisia on yllättävän paljon ja he kahlaavat läpi elämänsä lyhyestä suhteesta toiseen ja käteen ei oikeastaan jää mitään ja jälkeen paljon särkyneitä sydämiä, koska sinunlaiset ei osaa valkata niitä paskoja miehiä, joihin ei ailahteleva käytöksesi satu.
Toivotan onnea seuraavan miehen löytymiseen ja sitä seuraavan ja sitä seuraavan jne. Miesuhrejasi ei käy kateeksi :(
Minulla oli aivan samanlainen tilanne ja erottiin minun halustani. Ensimmäiset kuukaudet olivat aivan hirveitä ja tunsin syyllisyyttä ja tavallaan ikävöinkin häntä.. oli kuitenkin niin monta vuotta oltu yhdessä. Nyt vasta puoli vuotta myöhemmin alkaa tuntua taas siltä että elämä voittaa ja että tämä todellakin oli paras ja ainut ratkaisu!
Tsemppiä sinulle ja jaksamista oli tilanteesi sitten mikä tahansa!
, jotta ne kiintyy mieheen!
Tuo on totuus vaikka sitä ei kukaan halua myöntää. Kunnolliset miehet jätetään, koska kiihkoa ei synny palvelevaan mieheen.
Toki nainen tykkää jos mies tuo turvallisuuden tunteen kodin, perheen ja perinteisen merkeissä mutta tähyilee silti niitä röyhkeitä miehiä ja ajattelee niitä sängyssä miehensä kanssa, jotta kiihko syntyy.
Väärässä?
Se on just se että mökkiloman pikaihastusta tosiaan fyysisesti kaipaa,kivullakin,tiedän tunteen..Ikinä ei sama kelpais vakisuhteeseen kanssani.
Eiköhän jokainen saa elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa ja parhaalta tuntuu. Jos ei halua elää jonkun kanssa yhdessä eli ei tunnu hyvältä olla yhdessä, niin miksi vitussa sitä pitäisi olla yhdessä. Mun mielestä parisuhde ei voi olla elämän tärkein asia, vaan ensin pitää olla oma elämä kunnossa eli rakentanut ensin yksin elämän perustuksensa kuntoon ja parisuhde on sit plussaa omaan elämään jos sitä kaipaa... Eli ei voi rakentaa omaa elämää kenenkään toisen ympärille, kun se oma elämä pitää olla tärkeintä!
Kaikkien pitää osata olla yksin ja pärjätä tässä elämässä yksin...