Kokemuksia eron jälkeen?

Moi! Haluaisin jakaa kokemuksianne erotapahtumista. Olen itse 26v mies ja erosimme puolisoni kanssa 4 vuoden todella tiiviin yhdessäolon jälkeen. Olemme edelleen todella hyvissä väleissä, mutta viimeisin keskustelumme eron syistä, joka johti yllätys yllätys riitaan sai minut ajattelemaan asioita ja heräämään kysymykseen, että mitenkä muut parit ovat käsiteelleet eroaan. Alunperin koko jutun ideana oli "aikalisä",koska molemilla oli alkanut tulemaan ajatuksia siitä, että haluasi ehkä viettää vielä omaa elämää ennen varsinaista vakiintumista, jotta ei tarvitsisi enään 5 vuoden päästä katua/käydä vieraissa. Ero oli siis yhtenäinen päätös. Allekirjoittaneella eron alku oli todella helppo, mutta nyt vasta kuukauden päästä on alkanut tulemaan todellisia hajoamispäiviä. Ajatuksia siitä, että ei ole enään muuta elämää eikä valoa tunnelin päässä. Mitenkä voin enään löytää toista samankaltaista ihmistä? Olemme käsitelleet asioita ja syitä mikä johti tähän tilanteeseen. Osatekijänä olis myös se, että yhä useammin oli pienen pieniä riitoja, jotka sattuivat välillä kasvamaan turhan suuriin mittasuhteisiin. Nyt vasta alkaa tajuamaan sen, että kuinka paljon toista rakastaa ja välittää. Minä olen myös typerän mustasukkainen luonteeltani, en kuitenkaan sairaan sellainen. Ajatus siitä, että exälläni voi olla hauskaa jonkun muun miehen kanssa tai hän saati saatta mennä sänkyyn tämän kanssa ahdistaa aivan älyttömästi. Pitäisi päästä vain ko. ajatuksista eroon.... Haluankin nyt kokemuksia ja kommentteja muiden ihmisten tilantenteista, mitenkä ovat päässeet yli vai ovatko palanneet yhteen. Kaunko on mennyt toipumiseen ja mitenkä suhtaudutta uusiin hoitoihin...? Kiitokset jo etukäteen asiallisille vastauksille
1618
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kuulostaapa ihan normaalin parisuhteen elämänkaaren vaiheelta, jossa alkuihastus on hiipunut ja arki tullut elämään. Yhtäkkiä se toinen ei enää olekaan uusi ja jännittävä, vatsassa ei tunnukaan miltään ja sänkykamarissakin noudatetaan tuttua kaavaa. Erohan on tehnyt kohdallasi tehtävänäsä: "Nyt vasta alkaa tajuamaan sen, että kuinka paljon toista rakastaa ja välittää." Pidä tämä oivallus mielessäsi, kun toivottavasti palaatte yhteen. Kai olet puolisollesi kertonut tunteistasi ja ajatuksistasi? Koska jo tiedät, mitä tunnet, äläkä sekaannu "hoitoihin", ettet pilaisi mahdollisuutta palata yhteen. Keskustele puolisosi kanssa tilanteesta. Menkää parisuhdeterapiaan tai lukekaa yhdessä parisuhdekirjoja ja keskustelkaa niistä. Älkää luovuttako, jos kerran mikään ei varsinaisesti ollut vialla, kyllästyitte vain kumpikin arkeen. Sopikaa myös, mitä teette jatkossa, kun niin käy, sillä niin tulee käymään monta kertaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


eronnut_mie_83 kirjoitti:

Moi! Haluaisin jakaa kokemuksianne erotapahtumista. Olen itse 26v mies ja erosimme puolisoni kanssa 4 vuoden todella tiiviin yhdessäolon jälkeen. Olemme edelleen todella hyvissä väleissä, mutta viimeisin keskustelumme eron syistä, joka johti yllätys yllätys riitaan sai minut ajattelemaan asioita ja heräämään kysymykseen, että mitenkä muut parit ovat käsiteelleet eroaan. Alunperin koko jutun ideana oli "aikalisä",koska molemilla oli alkanut tulemaan ajatuksia siitä, että haluasi ehkä viettää vielä omaa elämää ennen varsinaista vakiintumista, jotta ei tarvitsisi enään 5 vuoden päästä katua/käydä vieraissa. Ero oli siis yhtenäinen päätös. Allekirjoittaneella eron alku oli todella helppo, mutta nyt vasta kuukauden päästä on alkanut tulemaan todellisia hajoamispäiviä. Ajatuksia siitä, että ei ole enään muuta elämää eikä valoa tunnelin päässä. Mitenkä voin enään löytää toista samankaltaista ihmistä? Olemme käsitelleet asioita ja syitä mikä johti tähän tilanteeseen. Osatekijänä olis myös se, että yhä useammin oli pienen pieniä riitoja, jotka sattuivat välillä kasvamaan turhan suuriin mittasuhteisiin. Nyt vasta alkaa tajuamaan sen, että kuinka paljon toista rakastaa ja välittää. Minä olen myös typerän mustasukkainen luonteeltani, en kuitenkaan sairaan sellainen. Ajatus siitä, että exälläni voi olla hauskaa jonkun muun miehen kanssa tai hän saati saatta mennä sänkyyn tämän kanssa ahdistaa aivan älyttömästi. Pitäisi päästä vain ko. ajatuksista eroon.... Haluankin nyt kokemuksia ja kommentteja muiden ihmisten tilantenteista, mitenkä ovat päässeet yli vai ovatko palanneet yhteen. Kaunko on mennyt toipumiseen ja mitenkä suhtaudutta uusiin hoitoihin...? Kiitokset jo etukäteen asiallisille vastauksille

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu