typerä mieheni

no aika ihmeellistä jos enää koskaan tulet luottamaan ukkoosi.mä en ainakaan luottaisi.ei tarttisi kun kerran pettää....pääsee siitä kai aikanaan jotenkuten yli,mutta epäilyksen varjo jää silti ylle...

ikinä täysin opi luottamaan kumppaniinsa ja tämä epäilyksen varjo saattaa seurata seuraaviinkin suhteisiin kuten itselläni kävi kun tarpeeksi kuuntelin pettäjän valheita ja vakuutteluja lähde suhteesta hyvän sään aikana.

Voimia Sinulle, tommonen kyl todella loukkaa ja kestää kauan ennen kuin asian kans oppii elämään.Pidä itses hoidettuna ja laitettuna,ota aikaa itselle ettei se mies kuvittele et oot yksin häntä varten. Onhan Sinulla myös jotain "omia juttuja",esim.joku harrastus ja ystävät,älä vaan jätä kaikkee elämäs miehen varaan.Jos se muuten on ihan kiva tyyppi, niin ekasta kerrasta ei ehkä kannata jättää, mut jos toistuu niin turha kiusata itteensä,vaik se koskeekin. Tee sille asia selväks, ole itsevarma äläkä pehmoile.

Minulle ei ole sattunut samaa kuin sinulle mutta en itse pystyisi antamaan anteeksi koskaan olen niin vanhanaikainen.
Mieheni on myöntänyt ihastuneensa erääseen koulukaveriini jota hän ei ollut tavannut montaa kertaa ja siitäkään en ole päässyt yli vieläkään vaikka tapahtuneesta on aikaa monta vuotta. Nostan hattua että voit viellä asua ja elää samassa asunnossa ja jatkaa elämää ja pystyt antamaan anteeksi. Elämässä se on tärkeää!

Vähän samanlaisia kokemuksia itsellänikin, tosin ihan eri asiasta, mutta yhtä kaikki mies ikäänkuin "riisti" minulta itsetuntoni jo suhteemme alussa.
Luulin että pystyisin unohtamaan asian ajan saatossa, mutta olemme olleet yli 3 vuotta yhdessä ja meillä ei ole seksielämää koska minulta meni jo alussa halut ihan tyystin.
Itsetunto on edelleen pyöreä nolla ja alan jo uskoa ettei se siitä nouse muuten kuin miestä vaihtamalla..
Vaikeaa se silti on, tavallaan kuiteniin rakastaa toista ja tottunut toiseen näiden vuosien aikana..

olen kokenut saman..mieheni petti minua muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen..siitäkin on jo pari vuotta mutta se vainoaa aina ajatuksia ja niinpä menin itsekin ja petin..kerran jos toisenkin, piti vain kokeilla miltä se sitten tuntuu...mutta jäin kierteeseen..eikä tunnu kivalta..nyt suhteessa syyllistetään vain minua, hänen tekojaan ei enää lasketa: ne eivät ole enää voimassa?! hänen mielestään...en tajua miksi annoin anteeksi ja jäin alunperin..ilmeisesti juuri siksi että itsetuntoni on nollassa enkä saa otettua elämää enää omiin käsiini..hän aina mollasi minua ja juoksi pitkin missä milloinkin..nyt hän on muka muuttunut ihmisenä,uskoako tuota vai ei..luottamusta ei saa kokonaan takaisin..
koitetaanhan kerätä voimia..matka voi jatkua vain ylös tai alas,se on itsestä kiinni.