Olen tämmöinen muutaman vuoden yli kaksikymppinen, mukavaksi kehuttu nainen. Tuntuu, että minulla on kaikki hyvin: on kiva työpaikka, pari läheistä ystävää, loistavat välit omaan perheeseen. Kuitenkin avomieheni kanssa kaikki on mennyt solmuun ja olen hermoromahduksen partaalla.
Tämä mies ei tunnu enää välittävän minusta. Ainoa asia, jota häntä kiinnostaa ovat hänen kaverinsa ja omat harrastuksensa. Ennen me kävimme paljon elokuvissa, ravintolassa, ulkoilemassa ja museoissa, mutta nyt kaikki on yhtäkkiä aivan kuollutta. Häntä ei kiinnosta tehdä minun kanssani mitään. Myös kaikki romantiikka ja arjen ihanuus on hävinnyt. Tuntuu ettei hän edes kunnioita tai arvosta minua.Tätä on jatkunut noin puoli vuotta. Hän itse väittää minun kyttäävän ja roikkuvan hänessä ja kuulemma siksi on niin etäinen. Ja paskanmarjat! Kihloihinkin olisin aikaisemmin halunnut mennä, mutta miehen mielestä kihlaukset on perseestä. Ei helvetti!
Oikeasti olenkin miettinyt, että onko mitään järkeä jatkaa ja samoin ajattelevat varmaan kaikki lukijatkin. Mutta tiedän, että tämän miehen sisällä asuu se ihana mies johon silloin niin rakastuin! Meillä on myös hyviä hetkiä suhteessa, mutta nämä huonot tuntuvat lisääntyvän. Aikaisemmin tämä mies täytti kaikki haluamani kriteerit ideaalista kumppanista ja olin varma, että tässä on elämäni mies. Mikä neuvoksi? Onko menetetty tapaus?
Puhumista miehen kanssa on yritetty jo kuukauden verran, mutta aiheuttaa vain tuhahtelua, murinaa ja tappeluita. Ei siis auta. Pitäisikö minun muuttua vai luovuttaa? Onko kellään samoja kokemuksia ja vinkkejä. Olisi kiva jotenkin hieman "näpäyttää" miestä.
Avoliitto solmussa
Nainen86
91693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä ilmeisimmin mies EI OLE OIKEA sinulle. Mieskin sen jo tietää. MIKSI SIIS ROIKUT. Ja tuo näpäyttäminen on lapsellista, eroat vaan kaikessa hiljaisuudesssa, kyllä hänkin sen sitten huomaa. (ja on tyytyväinen)
häneen etäisyyttä ja katso välittääkö hän ollenkaan sinusta. Jos ei ala tehdä mitään suhteen eteen, niin sitten goodbye. Kehitä itsellesi omia menoja ja osoita sillä ettet roiku. Et tainnut kertoa kuinka kauan olette seurustelleet, mutta joka seurustelusuhteeseen tulee arki ja myös muut kaverit mukaan, mutta sen arjen ja yhteisen ajan kanssa on tehtävä kompromisseja ja tuo miehesi ei sitä näy ymmärtävän. Voi olla, että hän ymmärtää sillä, kun et olekaan aina hänen käytettävissään silloin kun hän haluaa. Miehet ei myöskään tykkää siitä, että heissä roikutaan.
Olemme seurustelleet kolmisen vuotta ja asuneet yhdessä elokuusta 2008. Olen niin surullinen ja väsynyt tähän tilanteeseen. Mies kuitenkin vakuuttaa että haluaa jatkaa suhdetta. Enkä mielestäni roiku kun haluan viettää aikaa yhdessä. Mutta kuka noista miehistä mitään tietää... Tähän asti urpoja kaikki!
>>>Enkä mielestäni roiku kun haluan viettää aikaa yhdessä.>>> No et tietysti omasta mielestäsi. Mutta jos haluat viettää aikaa yhdessä niin paljon ettet jätä miehellesi hänen mielestään riittävästi omaa aikaa ja tilaa, niin kyllä se ahdistaa ja se on ihan ymmärrettävää. Jos miehesi sanoo että roikut, niin sitten sinä roikut, ei siitä mihinkään pääse. Kerroit että kävitte ennen yhdessä museoissa, konserteissa jne mutta enää miestäsi ei kiinnosta. Kiinnostiko häntä alunperinkään, vai tuliko hän mukaasi vain sinun mieliksesi? Suhteen alussa kun rakastumisen alkuhuuma on vielä päällä, on toki luonnollista haluta olla mahdollisimman paljon rakkaansa kanssa. Mutta pikkuhiljaa tämä alkuhuuma tasaantuu arkirakkaudeksi, jossa elämään mahtuu muitakin asioita kuin se yhdessäolo. Miehelläsi tämä tasaantuminen on edennyt ilmeisesti nopeammin kuin sinulla, ja sekin on aika tavallista. Tuossa joku kirjoittikin paljon hyviä neuvoja, niihin ei ole juuri lisättävää. Tosiaan sinunkin kannattaa viettää aikaa myös kavereidesi kanssa ja harrastuksissa, tai kotonakin välillä vaikka lukea kirjaa ja antaa miehen olla omissa oloissaan. Et voi elää miehesi kautta, ette voi olla koko ajan yhdessä, kummallakin pitää olla omia juttuja ja omaa elämää, muuten suhde tukehtuu. Ei tuo miltään vakavalta kriisiltä kuulosta, eiköhän tilanteenne parane kun tutustutte toisiinne paremmin ja opettelette sitä yhteiselämää.
Mun käsittääkseni yksi yleisimmistä asioista, joita naiset toivovat mieheltään on yhteinen aika. Eli taitaa tämän suhteen olla sukupuolissa eroa. Kirjoituksesi herätti minussa kysymyksiä. Mitä miehesi haluaa sinulta? Päätättekö te yleensä asioita yhdessä vai päätätkö sinä? Oletko sinä valmis siihen, että yhdessä tasa-arvoisesti päätätte? Oletko sinä valmis miellyttämään miestäsi? Sain kirjoituksestasi sen käsityksen, että miehesi ainakin ennen toteutti noin kaikki toiveesi kyselemättä. Tällainen sopii joihinkin suhteisin ja varmaankin suhteen alkuun, mutta itse kokisin tuollaisen varsin raskaana, jos sitä pitäisi tehdä koko ajan. Mielestäni on ymmärrettävää pyrkiä siitä hieman eroon. Tosin miehesi tekee sen liian voimakkaasti. Lisäksi toisen jatkuva miellyttäminen on erityisen raskasta silloin, jos kokee, että toinen ei tee samoin. Oletko siis miellyttänyt miestäsi? Toki tämän asian selvittäminen on todella vaikeaa, jos miehesi ei puhu. Puhumattomuus on mielestäni varsin lapsellista ja yksi tapa "hallita" tilannetta. Voisitko yrittää kysyä häneltä, että mitä hän haluaa? Mitä hän haluaa suhteelta? Millainen suhde on hänelle ihanne? Millä tavalla hän haluaisi viettää kanssasi aikaa? Siis kyselet hänen toiveitaan häntä syyllistämättä. Puhuisiko hän tässä tapauksessa? Terveeseen suhteeseen mielestäni kuuluu se, että molemmilla on myös oma elämänsä, omat kaverinsa jne. Jokaisessa suhteessa sitten päätetään yhdessä siitä, että minkä verran ajasta käytetään omien juttujen kanssa ja minkä verran yhdessä. Parisuhteista ja ihmisistä riippuen tässä on paljonkin variaatiota. Jos oma kumppani on se ainoa henkilö, jonka kanssa aikaa vietetään, niin kyllä se ihan varmasti ainakin nuoresta henkilöstä alkaa tuntua ahdistavalta. Arjen astuessa kuvioihin pitää osata arvostaa myös sitä arjen romantiikkaa. Joskus se, että toinen tiskaa ja siivoaa on osoitus välittämisestä. Suosittelen siis, että hankit omia menoja. Aloitat vaikkapa jonkun harrastuksen, käyt museoisssa ja konserteissa omien kavereittesi kanssa ja sivulauseella mainitset miehellesi näistä menoista. Älä kuitenkaan kerro menoistasi tyyliin: "Koska sä et lähde mun kanssa museoon, niin lähden xxxx:n kanssa." Romantiikasta taasen olette molemmat yhdessä vastuussa. Ei romantiikan ylläpitoa tule sysätä vain miehen harteille. Yhtä hyvin sinäkin voit suunnitella kynttiläillallisen tai tuoda miehellesi ruusuja tms. Jos miehesti ei tällaiseen eleeseen lähde mukaan, niin sitten kuulostaa suht pahalta. Suosittelisin, että ensin hankkisit omia menoja ja vasta sitten yrittäisit tuota romantiikkaa. Muuten miehesi voisi tulkita romantiikankin roikkumiseksi. Mielestäni teidän suhde ei vielä välttämättä ole tuhoon tuomittu, mutta kirjoituksesi perusteella arvelisin, että teidän kummankin tulee muuttua. Toki mielipiteeni perustuu nyt aika lailla arvailuihin suhteestanne... Sen kuitenkin sanoisin vielä, että kaikissa suhteissa tulee alamäkiä ja väittäisin, että kaikissa suhteissa vuoroin kummankin pitää katsoa itseään peiliin ja miettiä, että miten itseäni muuttaisin, miten tekisin itsestä paremman kumppanin. Kummankin siis pitää joustaa ja kehittyä. Aika harvassa ovat ne miehet, jotka jokaista oikkua tottelevat ja kuuntelevat mukisematta. (Itse en tällaisia miehiä edes miehinä pidä, sillä kyllä miehelläkin pitää oma tahto olla.) Onnea sinulle ja suhteellenne. Toivottavasti saat asianne kuntoon!
Mukava saada jotain vastauksia ongelmaan. Pitää alkaa varmaan kehittelemään omia menoja ja harrastuksia, mutta on kauhean vaikea innostua mistään kun kotiin mennessä ilmapiiri ahdistaa!
Meillä aivan sama tilanne kotona. Mikä pahinta, ollaan asuttu yhdessä vasta kolme kuukautta ja heti yhteen muutettua mies muuttui täysin. Ei tehdä yhdessä mitään, kämppä ei tunnu meidän yhteiseltä..tuntuu et olisin vain vieraana miehen kotona. Omaa asuntoa tässä olen katellu, mutta lähteminenki tuntuu niin vaikealta, koska tiedän et mies on pohjimmiltaan se johon rakastuin muutama vuosi sitten..
Nämä jutut, että miehen sisällä asuu se ihana mies ja että pohjimmiltaan hän on ihan toisenlainen! Hei tytöt, eiköhän se siellä sisällä pohjimmiltaan ole juuri se mielikuvitushenkilö, jonka olette luoneet; siis sellainen, millainen haluaisitte hänen olevan! Jos hän o l i s i juuri sellainen, niin kyllä hän käyttäytyisikin sitten juuri siten!
Itselläni tällä hetkellä melkein samantyyppinen tilanne. Muutin miehen kanssa vieraalle paikkakunnalle, kun lähti opiskelemaan. Itse jätin kaverit, sukulaiset, työpaikan jne, kaikki taakseni miehen takia. Nyt olen saannut opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta, ja kova halu olisi päästä opiskelemaan olen vasta parikymppinen niin myös mieheni. Itse olisin vielä valmis heittämään opiskelupaikan hukkaan miehen takia, koska välitän hänestä niin paljon. Mutta enää samaa vastakaikua ei ole mieheltäni. Hänellä on yhä enemmän ja enemmän menoa ja kaikkea muuta, eikä häntä näytä kiinnostavan miten minulla menee tai suhteellamme. Hän ei edes halua järjestää aikaa, jotta voisimme puhua tilanteestamme. Monet tutut sanovat, että minun pitäisi lähteä, olen nuori ja halu opiskella on kova. Miestäni ei näytä asia kiinnostavan, tai ehkä kiinnostaa mutta ei halua puhua asiasta. Itse olisin vielä valmis yrittämään. En tiedä miten teen...