murtunut

olen täll hetkellä varmaan maailman onnettomin mies. 3 ja puoli vuotta ihanasti suhteessa.mut tänään rakkaani jätti minut enkä tiedä mitä teen. pientä kinaa ollut noin 2 kuukautta ja sen jälkeen vain rakkaani sano että ei enään jaksa..
en voi ymmärtää.. enkä tajuta. elämäni on romahtanut ihan täysin.
tuntuu että voisin laittaa itseni narun jatkoksi... mutta...
jaksanko taistella elämäni kuntoon.. olen itkenyt monta päivää itseni uneen koska rakastan häntä niin palion. ei ole enään ketään.. jolle puhua... vain yksinäisyys... joka varmaan korjaa minut pois..
61303
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

..surusi rajattomuuden... : (
Voi tätä rakkaudetonta aikaa..,jos tämä maailma johonkin "kaatuu",niin rakkaudettomuuteen...
Yksinäisyydessä olen minäkin sinnitellyt päivästä toiseen jo "pienen ikäni"..,mutta kun katselee tuolla "kylillä" vanhojapoikia,jotka eivät ikinä ole rakkautta saaneet,ja silti elää kitkuttavat,niin ehkä se on sitten minunkin..elettävä...ja juotava tämä kitkerä malja loppuun saakka..,ja salaa toivoa että se ilon päivä vielä joskus koittaisi...

Mutta loppujen lopuksi voin vain sydämestäni toivoa,että edes ``Luoja`` rakastaisi ikuisesti eikä milloinkaan lapsiaan hylkäisi_____

Äänestä
  • Olen kokenut eron. Olimme avioliitossa ja sitä onnea kesti 2 v.
    Vaimo löysi toisen ja yksikseni olin kauan, jouduin nimittäin ulos vuokra-asunnostamme, se kun oli vaimoni nimissä se vuokrasuhde (työsuhdeasunto) jouduin ostamaan asunnon kun sitä ei mistään siihen hätään yksinäinen mies saa.
    Olin 9 v. yksin ja maksoin asuntoa ja tein kahta työtä samanaikaisesti.
    Sen jälkeen yksi avoliiton yritys, jossa ei ollut rakkautta, menimme yhteen lähinnä taloudellisista syistä.
    Mutta v.2000 se tapahtui, kohtasin oman parini, viime kesänä vihille mentiin ja joka päivä on täynnä rakkautta, uskollisuuta ja sitä kaikkea mistä ennen vain haaveilin.
    Itse olen vain työmies ja edellisissä suhteissa huomasin kyllä "arvoni", mutta nyt vaikka vaimoni on korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa oleva nainen PITÄÄ MINUA VERTAISENAAN ja se jos mikä on rakkautta. Itsetuntoni on kohonnut ja tunnen olevani rakastettu ja hyväksytty. Myös nykyisen vaimoni lapset ovat ottaneet minut perheeseen ja osoittavat pitävänsä minusta ja minä myöskin heistä.
    Ymmärrän Sinua ja kunhan jaksat olla kärsivällinen niin kyllä sullekkin on jossain se oikea olemassa, ehkä vielä ei ole sen aika, mutta löydät sen kyllä.

    Äänestä

  • Onnellinen kirjoitti:

    Olen kokenut eron. Olimme avioliitossa ja sitä onnea kesti 2 v.
    Vaimo löysi toisen ja yksikseni olin kauan, jouduin nimittäin ulos vuokra-asunnostamme, se kun oli vaimoni nimissä se vuokrasuhde (työsuhdeasunto) jouduin ostamaan asunnon kun sitä ei mistään siihen hätään yksinäinen mies saa.
    Olin 9 v. yksin ja maksoin asuntoa ja tein kahta työtä samanaikaisesti.
    Sen jälkeen yksi avoliiton yritys, jossa ei ollut rakkautta, menimme yhteen lähinnä taloudellisista syistä.
    Mutta v.2000 se tapahtui, kohtasin oman parini, viime kesänä vihille mentiin ja joka päivä on täynnä rakkautta, uskollisuuta ja sitä kaikkea mistä ennen vain haaveilin.
    Itse olen vain työmies ja edellisissä suhteissa huomasin kyllä "arvoni", mutta nyt vaikka vaimoni on korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa oleva nainen PITÄÄ MINUA VERTAISENAAN ja se jos mikä on rakkautta. Itsetuntoni on kohonnut ja tunnen olevani rakastettu ja hyväksytty. Myös nykyisen vaimoni lapset ovat ottaneet minut perheeseen ja osoittavat pitävänsä minusta ja minä myöskin heistä.
    Ymmärrän Sinua ja kunhan jaksat olla kärsivällinen niin kyllä sullekkin on jossain se oikea olemassa, ehkä vielä ei ole sen aika, mutta löydät sen kyllä.

    ..eipä täs voi muuta ku olla vilpittömästi iloinen puolestasi... ,)

    ``Rakkaus on pohjaton kaivo,ja MIKÄÄN ei ole sen ihanampaa kuin sinne hukkua...´´

    Äänestä

  • Onnellinen kirjoitti:

    Olen kokenut eron. Olimme avioliitossa ja sitä onnea kesti 2 v.
    Vaimo löysi toisen ja yksikseni olin kauan, jouduin nimittäin ulos vuokra-asunnostamme, se kun oli vaimoni nimissä se vuokrasuhde (työsuhdeasunto) jouduin ostamaan asunnon kun sitä ei mistään siihen hätään yksinäinen mies saa.
    Olin 9 v. yksin ja maksoin asuntoa ja tein kahta työtä samanaikaisesti.
    Sen jälkeen yksi avoliiton yritys, jossa ei ollut rakkautta, menimme yhteen lähinnä taloudellisista syistä.
    Mutta v.2000 se tapahtui, kohtasin oman parini, viime kesänä vihille mentiin ja joka päivä on täynnä rakkautta, uskollisuuta ja sitä kaikkea mistä ennen vain haaveilin.
    Itse olen vain työmies ja edellisissä suhteissa huomasin kyllä "arvoni", mutta nyt vaikka vaimoni on korkeasti koulutettu ja hyvässä virassa oleva nainen PITÄÄ MINUA VERTAISENAAN ja se jos mikä on rakkautta. Itsetuntoni on kohonnut ja tunnen olevani rakastettu ja hyväksytty. Myös nykyisen vaimoni lapset ovat ottaneet minut perheeseen ja osoittavat pitävänsä minusta ja minä myöskin heistä.
    Ymmärrän Sinua ja kunhan jaksat olla kärsivällinen niin kyllä sullekkin on jossain se oikea olemassa, ehkä vielä ei ole sen aika, mutta löydät sen kyllä.

    Olet selviytyjä. Onnea elämäänne!

    Äänestä

  • : ) kirjoitti:

    ..eipä täs voi muuta ku olla vilpittömästi iloinen puolestasi... ,)

    ``Rakkaus on pohjaton kaivo,ja MIKÄÄN ei ole sen ihanampaa kuin sinne hukkua...´´

    muuten kiva, mutta älä viitti aikamiestä pojutella -se näyttöää niin tyhmältä.

    Äänestä

  • huom kirjoitti:

    muuten kiva, mutta älä viitti aikamiestä pojutella -se näyttöää niin tyhmältä.

    kiitos tuo kyllä lohdutti.. aika miestä...
    mut ei tässä ole mennyt kovin hyvin.. juotu viinaa ja kärsitty.. tänään muija kävi hakee ensimmäisen lastin kämpiltä pois...
    mitäs naiset sanoo että miksi nainen menee heti toisen miehen tykö hakee lohdutusta vaikka ei tapahtuiskaan mitään...
    sain entisen kiinni sellaisesta.
    arvaa vituttaako..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


poika mies kirjoitti:

olen täll hetkellä varmaan maailman onnettomin mies. 3 ja puoli vuotta ihanasti suhteessa.mut tänään rakkaani jätti minut enkä tiedä mitä teen. pientä kinaa ollut noin 2 kuukautta ja sen jälkeen vain rakkaani sano että ei enään jaksa..
en voi ymmärtää.. enkä tajuta. elämäni on romahtanut ihan täysin.
tuntuu että voisin laittaa itseni narun jatkoksi... mutta...
jaksanko taistella elämäni kuntoon.. olen itkenyt monta päivää itseni uneen koska rakastan häntä niin palion. ei ole enään ketään.. jolle puhua... vain yksinäisyys... joka varmaan korjaa minut pois..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu