Jaa ihannemieskö ?

kokeillaanpa kirjoitti:

Heitetäänpäs nyt sitten peliin oma ihannemieskuvaukseni. Eli ulkonäöstä ensin. Pituudesta sen verran, että mielellään nyt ainakin minun pituiseni (170 cm) olisi hyvä olla. Painosta sitten, että kohtalainen ylipainokaan ei haittaa, kunhan se ei ole täydellistä plösähtämistä. Ylipainoinenkin voi harrastaa liikuntaa ja sillä on eronsa, että pyrkiikö olemaan edes jonkin verran liikunnallisesti aktiivinen painostaan huolimatta vai istuuko vain tv:n/tietokoneen ääressä tunnista toiseen ja kauhistuu jo ajatuksesta jääkaapille menoa pitemmästä kävelylenkistä. Muusta on vaikea sanoa etukäteen. Tiedän yleensä vasta miehen nähdessäni, että pidänkö häntä miellyttävän näköisenä. Jostain olen kylläkin saanut päähäni lauseen, että silmät ovat sielun peili, ja aika usein huomannut tämän pitävän paikkansa. Eli jos ihmisen katse on ylimielinen ja kylmä, niin aika usein hän on luonteeltaankin sellainen ja sitten taas jos vaikuttaa ystävälliseltä, niin sekin pitää paikkansa. Suullaan voi aina hymyillä, mutta silmiensä ilmeitä harvempi kykenee teeskentelemään. Ja sitten niistä luonteenpiirteistä ja muusta sellaisesta erittäin sekalaisessa järjestyksessä Eli ihan nämä perusominaisuudet olisivat toivottavia. Eli ystävällinen, luotettava, rehellinen ja muuta sellaista. Osaa arvostaa itseään, eikä kuvittele olevansa muita huonompi, muttei myöskään muita parempi kaikessa. Elämänmyönteinen, eikä marise ja valita joka asiasta ja kuvittele, että muilla on velvollisuus tehdä hänen elämästään parempaa ja syytä muita ihmisiä kaikesta. Tekee työtä elääkseen, mutta ei elä työlleen. (Ja tämä siis ei todellakaan takoita, etteikö voisi työtönkin olla, kunhan nyt edes yrittää saada töitä itselleen) Osaa edes kohtuullisen hyvät käytöstavat. Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät tunnu haluavan edes kiittää tai pyytää anteeksi, kun ne ovat heidän mielestään turhanpäiväistä hienostelua. Itse en ole tätä mieltä, vaan mielestäni ihmisestä kertoo todella paljon se, miten hän kohtelee muita ihmisiä. Huumorintajua olisi hyvä olla edes jonkin verran. En tarvitse seuraani mitään hauskuttajaa ja tällaista, mutta kaitpa se olisi hyvä, ettei kaikkia vitsejä ja huumorilla tokaistuja juttuja tarvitsisi joka kerta selittää ja vääntää rautalangasta. Ei anna muiden kävellä ylitseen ja muuta mielipiteitään kuin tuuliviiri muita miellyttääkseen, mutta pystyy myös hyväksymään erilaiset näkemykset asioista, eikä pidä sitä heti loukkauksena jos joku muu on eri mieltä jostain asiasta. On noin yleisesti ottaen kiinnostunut maailman tapahtumista (tai miten sen nyt paremmin sanoisi), eikä niin, että television urheiluohjelmat (tai joku muu sellainen) on koko elämän sisältö. Ja kohtalainen yleissivistys olisi ihan hyvä olemassa, ja sellainen nyt voi olla, vaikkei olisi edes kovin pitkälle kouluttautunut Tässä nyt jotain mitä tuli mieleeni. Tiedä sitten, että vaikuttaako ihan utopistisilta ajatuksilta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä