Eillen illalla sanoin avopuolisolleni että aion jättää suhteen. Kerroin että olen ahdistunut, en ole enää rakastunut, enkä tunne fyysistä vetovoimaa häntä kohtaan. Tiedän että ero on vasta aluillaan ja vielä riittää kestämistä. Hän sanoo kuolevansa ilman minua, molemmat itkettiin ja itkemme.. minuun sattuu niin hirveästi nähdä hänet niin surullisena, ja vielä kun se on vain minun vikani. Mutta itse ero ei tee minua surulliseksi. Tuolla joku sanoi että mulla on kolmenkympin kriisi, itseasiassa ikää on vasta 24 vuotta. En usko että ansaitsen jo elää niinkuin joku viiskymppinen naimisissa oleva nainen. Sanoin hänelle suoraan että jos jatkan hänen kanssaan, ( koska hän haluaa jatkaa kaikesta huolimatta ) luutavasti vain satutan häntä enemmän tulevaisuudessa rakastumalla toiseen mieheen. En halua satuttaa häntä yhtään enempää kuin on pakko, siksi en halua antaa edes toivoa, vaikka hän sitä pyytääkin. Vaikeaa.
no tein eillen sen
hirveänainen
5834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo oli oikea päätös. Kummallakin on mahdollisuus löytää se oikea. Vääristä on joskus vaikea luopua, mutta loppujen lopuksi vaikka kymmenen vuoden perspektiivillä asiat kääntyy hyväksi ja tuo voi olla yksi elämäsi parhaista päätöksistä. Hienoa, että olet ollut rehellinen vaikeassa asiassa.
Hattua nostan. Kerrankin joku, jolta löytyy selkärankaa. Avopuolisosikin saattaa myöhemmin ymmärtää, että oli parempi erota kuin jatkaa huonossa suhteessa. Tsemppiä, voimia kummallekin.
Tekstisi on suoraan kuin omasta elämästäni paitsi että itse olen mies 24 ja nainen minua reilusti vanhempi... sattuu todella paljon nähdä toinen surullisena mutta kun itse tietää että ei tästä tulevaisuudessa seuraa mitään hyvää... itkettiin molemmat monta tuntia ja paljon tekisi mieli itsellä mennä ja rutistaa ja sopia kaikki/yrittää vielä mutta mutta...
Niin noin siinä käy kun sattuu yhteen kaksi ihmistä jotka ei osaa pitää suhdetta kunnossa, annetaan sen vaan lakastua ja hävitä...siinä suhteen huollossahan on kysymys aivan pirun vaikeista asioista...halaukset ja pusut päivittäin tai edes jokatoinen päivä. Ei kannata edes harkita suhteen aloittamista jos on niin epäkypsä, että ei osaa pitää sitä kunnossa.
ja hellyyttä suhteessamme on aina ollut yllin kyllin.