Moi!
Tapasin ujon miehen, pyysin häntä ulos. Hän suostui, sovimme päivämäärän, paikan jne. Viime tingassa hän kuitenkin laittoi, ettei nyt pääse kun on kipeä. Että nähdään joku toinen kerta. Sori.
Onko tämä vain, että ujo mies ei halunnut alkuaankaan minun kanssa ulos, ja keksi viime hätävalheen? Minun ei varmaan kannata enää pyytää häntä ulos vai? Voi tätä miesten logiikkaa, ei heistä ota selvää:(
Olen hieman noviisi näissä asioissa...kaikki apu on tarpeen!
Oharit
Hämilläni
40971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
varmaan jänisti.. Sitä jännittää ja se ei uskalla ehkä tavata kun ei tiedä mitä tehdä ja mista puhua.. :) Jos ette ole kauheen tuttuja, mut jos taas tunnette toisenne jo hyvin entuudestaan niin sitten en osaa sanoa, kuulostais varmaan siltä että mies voi tosiaan ollakin kipeä. Me naiset ollaan niin hyviä asioiden spekuloinnissa :)
kun melko usein puhutaan siitä, että ujo mies jänistää jostain tapaamisesta, tai ei uskalla pitää yhteyttä. Tulee mieleen, että olisko sittenkään kyse ujoudesta näiden miesten kohdalla ollenkaan, vaan mieluummin jostain junttihiljaisuudesta. Ite oon ainakin hyvin ujo, eikä mulle ole kertaakaan tullut mieleenikään perua mitään tapaamista sen ujouden takia. Sama homma on tietämilläni muilla ujoilla, molempia sukupuolia olevilla. Enemmän ujous haittaa mun milestä sellaista, että ei esim. uskalla rohkeasti koittaa iskeä ihan ketä vain ainakaan selvinpäin... mut siis jos toinen osapuoli näyttää kiinnostuksensa, niin eihän se ujous enää silloin haittaa yhteydenpitoa. Aloittajassa ujo piirre on se, että hän epäilee, ettei mies olis kiinnostunut perumisen perusteella, eli rohkenisin väittää aloituksen perusteella, että aloittaja on se ujompi osapuoli.
ajatellut, miksi oot sitten ujo, mitä ujostelet? Omat tunteet jarruttelee kaikkein eniten, mä en itse ujostellen mieti mitä toinen ajattelee musta vaan että mitä multa odotetaan ja mitä mun pitäis ajatella/tuntea toista kohtaan, mitä jos mä rakastun ja toinen ei tai päin vastoin.. Tai jos ei homma pelitäkään jne jne.. Pelkästään ujouden piikkiin perumista ei voi laittaa, mutta ujoilla on enemmän taipumusta (kokemukseni mukaan) ajatella asioita jopa niin pitkälle, että toteuttamisen kynnys muuttuu liian korkeaksi ja tuloksena on esim. treffien peruminen.
Voi olla vähän monimutkainen asia tässä selittää, mutta kyllä se ujous on syvällä luonteessa, eikä se ihan kovin helposti tule mihinkään lähtemään, vaikka kuinka sitä koittaisi ajatella asioita... Omat tunteet ne jarruttaa ja tosiaan se toteutumisen kynnys voi tulla niin korkeaksi, etten uskalla mennä puhumaan jollekin ihastukselleni tms. mutta jos tunteet on molemminpuolisia ja nainen on kiinnostunut, niin ei silloin ole estettä. Kyllä se este tulee siitä, jos mä en saa selvää merkkiä naisen kiinnostuksesta. Yksi juttu on nää baarikokemukset, jolloin joku nainen tulee flirttaamaan, muttei esim. pahemmin juttele... tuolloin en voi olla täysin varma, mistä on kyse ja epävarmana en sitten ehkä uskalla hänelle jutella... Ja sanoin joskus, ettei netissä ujous ehkä niin näy, mutta en mä noihin treffi-ilmoituksiin lähtisi vastaamaan.
..on osana ihmistä ja on osa tämän luonnetta. Mun mielestä ujous ei ole synti eikä se ole luonnevika siinä missä sosiaalisuuskaan ei ole. Kyllä me kaikki kohdataan niitä hetkiä ja päiviä jolloin ujostuttaa, on epävarma toisen tunteista etenkin tutustumisen alkuvaiheessa ja tässä kohtaa ei voi tietää, onko tunteet molemminpuolisia kuten vaikka baareissa törmäämien ihmisten kohdalla tai esim. aloittajan tilanteessa. Esteet, se just että ei saa tarpeeksi hyvää "signaalia" toisen kiinnostuksesta on se tavallisin ja mä veikkaan, että tämä on ihan jokaisen kohdalla sama juttu.. EI pelkästään ujojen. Ujouden takana on kuitenkin aina ihan tavallinen tunteva ihminen :)
Olisko vaan niin, että se olikin oikeasti kipeänä ja nyt sun olis syytä odottaa esim. viikko, tai pari ja kysyä uudelleen, ellei miehestä ennen mitään kuulu. Ja sitten viikon fakta: ujot miehet eivät valehtele tuolla tavalla patologiseen tyyliin! Eli voit itse miettiä, kuinka hyvin ujous ja röyhkeä valehtelu sopivat yhteen.
Kiitos nopeista vastauksistanne! Voi siis tosiaan olla, että mies todella tuli kipeäksi. Emme todellakaan tunne toisiamme hyvin, olemme nähneet muiden ystävien kesken ehkä pari kertaa ja vaihtaneet muutaman sanan. On vaan niin kovin introvertti-tapaus, että vaikea ottaa selvää. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun yksi kerta pienessä huppelissa sanoin hänelle, että olet muuten tosi suloinen ja ujo:) Ujo, hän tokaisi? Ja pelästyi aivan valtavasti mun kommentteja, tyyliin punastui. Kamalaa, mä olen enemmän semmoinen nopean toiminnan nainen, siis siinä mielessä, että jos tykkään jostain, niin voin heti sanoa sen. Mutta tämä ujo mies on kyllä ihan eri planeetalta kanssani;)
mielestäni sellainen, että keksii tekosyitä, tai hätävalheita, on tavanomaista valehtelemista, eikä liity ujoihin ihmisiin millään tavalla. Toki minäkin joskus valehtelen ihmisille, mutta syyt ovat ihan toisentyyppisiä, eikä se ole millään tavalla tavanomaista toimintaa. Jos en haluaisi tavata jotakuta, niin en valehtelisi impulsiivisesti mitään idiootti valetta, joka on epäselvä, epäkohtelias ja melkoisen lyhyt-tempoinen, vaan sanoisin vaikkapa suoraan, että "jos nyt otetaan vähän rauhallisemmin tän kanssa".
mutta ei ollu munaa sanoa sitä suoraan päin lärviä. Jos nainen vonkaa mieheltä niin miehellä on ikääkuin moraalinen velvollisuus sanoa kyllä baby vaikka ei kiinnostais tippaakaan. Eihän mies kertakaikkiaan voi sanoa naiselle ei jos nainen näkee niin paljon vaivaa että ite tekee jonkun sortin peliliikkeen, ei ainakaan suoraan.
Luulenpa, että Yrmion pointti on tässä kohdassa aika oikea. Enpä tiedä enää, mitä tehdä. En taida kyllä enää pyytää uudestaan, jos mies on itse edes hieman kiinnostunut, niin varmaan sitten itse pyytää. Eikö niin Yrmio:)?
pallo on heitetty.
..miehet rauhaan! Jos kaveri on tollanen vässykkä ettei saa mitään aikaiseksi, ni mitä iloa hänestä olis muutenkaan?!
Voi sanat eivät edes kuvailla, kuinka ihanan ujo vässykkä tämä mies on! Varmaan olen itse maalaillu päähäni kaikenlaisia kuvia hänestä, mutta joku hänessä minua kovasti viehättää. Siksi että olen itse niin ulospäinsuuntautunut, niin tykästyn aina hieman sellaisiin pohdiskeleviin persooniin. Rujoihin..On se vaikeata:)
..ristisi kannat! Jos väkisin haluat sellasen pojan joka on ujo eikä saa asiaansa sanotuksi suoraan, ni siitä vaan...kunnes kyllästyt! En vain itse tuhlais aikaani ihmiseen joka ei saa asioita sanottua suoraan..se yleensä kielii muistakin ongelmista ja rajoitteista.. Mut kukin tyylillään...
ei liity ujouteen. "En vain itse tuhlais aikaani ihmiseen joka ei saa asioita sanottua suoraan..se yleensä kielii muistakin ongelmista ja rajoitteista.."
..kaikki tapaamani ujot ihmiset (sukupuoleen katsomatta) ovat olleet sosiaalisesti rajoittuneita...ja se ON ongelma! Ja johtuu siitä ujoudesta...
mutta hätävalheet ja kyvyttömyys sanoa asioita suoraan, eivät liity ujouteen ollenkaan. Sitäpaitsi minä olen kyllä tavallaan sosiaalinen, vaikka ujo olenkin.
..sosiaalinen"?! ;) Kirjottelua nettiin ei sit lasketa.. X) Juu enkä toki väitäkkään, että ujo ihminen automaattisesti valehtelis tms.. Mutta tunnen myös ujoja, jotka käyttää melko lennokkaitakin (valheita) tekosyitä välttyäkseen kaikelta sosiaaliselta kanssakäymiseltä...
tekee tota, mä olen myös tehnyt tuota samaa joskus teininä.. semmosessa tapauksessa jossa mä tiesin tiettyjen tyyppien olevan läsnä, mä välttelin niitä kuin ruttoa koska yksi niistä oli mun suuri salainen ja kielletty ihastus :D
..siinä on?! Eikö olisi fiksumpaa ja tehokkaampaa kohdata ne tilanteet kuin paeta?! ;) Vai olitko sinä tai hän (tai kumpikin) varattuja..? Sit sen ehkä saattais ymmärtää...
Ajatellen olekaan periaatteessa mitään järkeä, mutta silloin se tuntui musta hyvältä ratkaisulta enkä mä lähde silleen tuomitsemaan itseäni sen takia, mä tein sen mihin mulla voimavarat riitti. Helpompaahan se on paeta, kaikki sen tietää mutta tyhmää se on joten nyt viisastuneena.. :) Se oli tavallaan kielletty koska mä en uskaltanut tuntea siihen aikaan. Mä en ollut mielestäni edes ihminen joten miksi mulla olis pitänyt olla tunteita :P
..ymmärtämään... "Mä en ollut mielestäni edes ihminen joten miksi mulla olis pitänyt olla tunteita" En tiedä kuuluk toi johonkin kehitysvaiheeseen (multa on ilmeisesti jäänyt sekin välistä! XD ) vai onk toi joku sukupuolisidonnainen juttu, mut en pysty alkuunkaan ymmärtämään tollasta ajattelua...
No, tää vois mennä avautumisen puolelle mut jos olisit pyöreä ja sulla olis painoindeksi yli 42 niin ymmärtäisit paremmin mistä mä puhun xD Nyt se on tosin 27-28 :)
..saattaa kyllä hyvinkin olla yli 42! XD Mut en kyllä ole pyöreä! ;) Mut ymmärsin kyllä mitä tarkoitit! =) Tää ei nyt enää liity aiheeseen (mut itseppähän otit puheeksi.. =P), mutta tiedät varmaan että painoindeksi on jo vanhentunut ja aikansa elänyt mittausmetodi. Parhaimmillaanki se on ollut ainoastaan suuntaa antava..useimmiten ei sitäkään...
ja luojan kiitos se on vaan suuntaa antava.. Mä olisin varmana jo tehnyt itsarin kun musta ei tule "normaalipainoista" varmaan ikinä, tavoitehousut tosin jo menee jalkaan mikä on hyvä homma :DD
Onhan nettikeskustelukin sosiaalista toimintaa ja sosiaalisuuden merkki. Veikkaanpa, että kaikkein epäsosiaalisimmat ihmiset eivät viihdy netissäkään kirjoittelemassa muiden kanssa. Tavallaan sosiaalinen tarkoitti sitä, että tutustun kyllä uusiin ihmisiin ja tykkään puhua muiden kanssa, vaikken olekaan mikään soluasuntoihminen, jonka elämää riippuu siitä, että onko yksin, vai seurassa. Siis viihdyn hyvin yksin ja ujous on sellaista estyneisyyttä, että vaikka olis toisaalta sosiaalinen, niin on myös vähän estynyt. Sosiaalisuutta on varmaan sekin, että en hae mitään konflikteja muiden kanssa, enkä osoita kenellekään avoimesti, etten pidä tästä... ym. mököttämistä en harrasta. Mä en usko siihen, että ujo ihminen omais tapaa valehtelemiseen, koska psykologisesti ne on ihan päinvastaisia piirteitä, eli valehteleva ujo ihminen on suunnilleen pitkä ja lyhyt samaan aikaan ja sen takia olis vaan parempi todeta, että hän poikkeaa keskimitasta, muttei tiedetä, kumpaanko suuntaan.
.."normaalipainoa" ole olemassakaan! ;D Yksilölliset ja rakenteelliset erot ovat sen verta suuria. Puhumattakaan aktiiviurheiljoista..jotka melkeen aina on sen indeksin mukaan ylipainoisia! X) Mutta pääasia, että olet nyt itse itseesi tyytyväinen. =)
sä varmaan parhaiten tiiätkin ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä :)) No mut, poääpiirteittäin oon mä nyt tyytyväinen, parempi näin kuin ennen. Aina on mistä pudottaa ja silleen mut mä en ota enää paineita asiasta :P
Ei sekään ole kovin hyvä homma, jos on alipainoinen, liian laiha. Mä olin nuorempana aktiiviurheilun takia alipainoinen.
On pakko kirjoittaa tämä juttu tähän, mutta yksi tuttuni, tai naispuolinen kaverini, jonka tiedän olevan musta kiinnostunut, ei suostunut ottamaan mua facbookissa kaveriksi. Tuli vaan mieleen, että olisko tässä kyse jostain samantapaisesta jutusta, kun mun käsittääkseni hän on varattukin tällä hetkellä. Myöskään ei pahemmin juttele kanssani.
..nämä netti keskustelut ei juurikaan ole sosiaalista kanssakäymistä...jää se tärkein, nonverbaalinen kommunikointi kokonaan välistä...mutta tietty tämäkin on parempi kuin ei mitään! ;) Millä tapaa olet estynyt? Ei se vielä tee kenestäkään estynyttä jos välttelee konflikteja eikä avoimesti osoita mieltään. Se tekee ihmisestä enemmänkin harkitsevan ja hienovaraisen...ainakin mun mielestä.... Tää nyt menee toistoksi, mutta.. en siis edelleenkään väitä, että ujo olis yhtä kuin valehteleva ihminen. Sanon vain tuntevani sellaisiaKIN ujoja ihmisiä, jotka valehtelavat!
..on kehityksen este! ;) Jos on liian tyytyväinen itseensä, niin kehitys pysähtyy...tai ottaa jopa takapakkia!! Aina on varaa parantaa...onneksi!
..mut sitten taas jos olit alipainoinen ainoastaan sen schaisse indeksin mielestä, ni sittenhä se ei ollut huono asia.. ;)
Söin kyllä todella paljon, mutta epä se tuntunut paljoa auttavan, kun paino vaan putosi... välillä mietin, että olenko vähän anorektinenkin, kun katselin aina, että paino pitäis pysyä alhaalla, mutta toisaalta siis söin ihan hyvin. Jos en olis syönyt, en olis luultavasti enää tässä kirjoittelemassa.
mut mä oon opetellut ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt, ei vasta kilojen x päästä tai tietyn tavoitteen saavutuksen jälkeen. Mut on se jännä mitne ei sitä näe itseään sellaisena kuin on vaan paljon pahempana, tiiätkö, omasta mielestä ei ole oikeen minkään näköinen vaikka todellisuus puhuu ihan omaa kieltään. Joskus, ainakin mun kohdalla, muutos on ollut niin suuri että mä ihan hämmästyn omaa peilikuvaani jonkun ikkunan heijastuksessa, että olenko toi ihan oikeesti minä ja mä en olekaan enää se porukan isoin jne jne.. Silti sitä aina ajattelee niin kun on tottunut vaikkei olis syytä.
kun olen ollut viikon sängynpohjalla tajuttomuuden rajamailla. Mut onhan nonverbaalista kanssakäymistä aina vähän väkisinkin, kun on tuo mahdollisuus rivienvälistälukemiseen ja muuhunkin tulkintaan tekstin perusteella, kuin vain asian sanomisen, mikä toisaalta esiintyy nonverbaalisen puolen edustajana. Toisaalta, jos on oikein huono kirjoittaja, niin rivienvälistä ei välttämättä kovin paljoa tietoa tipahtele. Nojoo, kai se konfliktien välttely on tavallaan osa sitä persoonan ujoa puolta. Toisaalta oon kuitenkin aika tiukka mielipiteissäni asioista, mutta silloinkaan se mahdollinen erimielisyys ei mun puolestani kohdistu keneenkään ihmiseen. Mut kai se mun ujous on pääasiassa sellaista epävarmuutta toisista juuri, että en vaikkapa mene välttämättä ruokatunnilla tuttujen viereen istumaan... en välttämättä uskalla kauheasti soitella tutuille ja kysellä jotain ajanviettojuttuja... sitten jos mua tulee joku iskemään, niin voin olla liian asiallinen ja tavallaan etäinen ja sitten toinen luulee, ettei mua kiinnosta... Olisko jotain kroonista häpeän tunnetta ja sellasta, että tekee jotenkin sopimattomasti, jos antaa itselleen luvan estymättömyyteen.
Minun mitään mistään ymmärtämätön arvaukseni on, että hän tuli yllättäin kipeäksi ja joutui sen takia perumaan treffit. Ja hän on siitä pahoillaan. Kun hän paranee, hän ehdottaa uusintaa. Sikäli olen kanssasi samoilla linjoilla siinä, että ei varmaan itse kannata alkaa kerjätä. Nyt hän tietää, että olet kiinnostunut, joten uskaltanee ehdottaa uusia treffejä. Tosin tekstiviestiin kannattanee vastata jotain: "Ok, joku toinen kerta sitten, parane pian" -tyylistä, että hän tietää sinun odottelevan sitä toista kertaa.
Olin vain koko viikon odottanut näitä treffejä, muuta ajatellukaan. Sitten puoli tuntia ennen, hän laittoi peruutusviestin. Olin niin tuohtunut! Ajattelin, että nyt tämä mies kyllä huijaa minkä kerkee. Ei halua vain nähdä, mutta ei uskalla sanoa. Sitten päätin, etten vastaa viestiin mitään, koska minua samalla hävetti, että hän teki oharit. Tuntia myöhemmin hän laittoi uuden viestin, jossa hän varmisti, että olinko saanut hänen viestinsä. Vastasin, että joo sain kyl,kiitti. Enkä muuta. Olin niin suutuksissani. Oli ehkä hieman ankara, olisi pitänyt tekstata niinkuin yo. kommentoija ehdotti:D
se tietysti ihan ymmärrettävää, että tuollainen viime hetken peruuntuminen harmittaa ja suututtaa. Hän on varmaan ollut kipeäksi tulossa jo jonkin aikaa ja on vain yrittänyt sinnitellä, että ei tarvitsisi perua treffejä. Sitten kun ei vain sairaus hellittänyt, niin pakko oli perua. Ei hän olisi varmistanut oletko saanut viestiä, jos hän ei olisi halunnutkaan ulos kanssasi. Voisit kenties jossain sopivassa yhteydessä mainita, vaikka että mennään joskus toiste, niin hän ehkä uskaltaa paremmin ehdottaa toista päivää.
LISÄÄNTYÄ