Miten perhe, sukulaiset, ympäristö luokaan kuvan, että olet jotain vasta, kun sulla on mies, koska "te" tulette käymään?? Entäs minä? Entäs jos en koskaan löydä sopivaa miestä? Musta tuntuu, että perheeni arvostaa tuntematonta mahdollista tulevaa miesystävää enemmän kuin minua! En odota pariskuntailtoja kavereiden kesken...
Minkä pohjan se antaa itsetunnolleni miesten kanssa?
Hitto, kun mun perhe ei arvosta mua näin, niin antaa olla!
Parempi pitää etäisyyttä ja olla ihmisten kanssa jotka arvostavat minua juuri tällaisena.
Olen saavuttanut monia upeita asioita elämässäni, mutta perheelleni ne ei ole mitään ja kun eihän mulla ole sitä miestä!
sinkku
jotenkin vajaa ihmisenä??
3342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttua juttua. Minun molemmilla veljilläni on vakituinen naisystävä, mutta minä olen ollut sinkkuna ties kuinka monta vuotta. Tuntuu että minut on unohdettu vanhenpien, sukulaisten ja jopa vanhojen seurustelevien ystävien toimesta. Minua ei tosiaan kutsuta mihinkään "pariskuntajuhliin", eikä minulle edes kerrota oikein mistään asioista. Ilmeisesti olen tosiaan täysin arvoton, koska minulla ei ole puolisoa. Minun elämässäni ei voi olla mitään ilman puolisoa, eikä se kiinnosta ketään. Esim. viime kerralla sukulaiseni 50v juhlissa yksi sukulaisnainen sanoi veljelleni, että tulkaa käymään kesällä heidän mökillään. Minä istuin ihan veljeni vieressä, mutta minulle ei kutsua esitetty. Oli se vähän loukkaavaa. Oikeastaan tekisi mieli hankkia joku seurustelukumppani ihan vain nähdäkseen, että miten suhtautuminen minuun muuttuu. Sen jälkeen voisi haistattaa pitkät paskat kaikille ja sanoa etten halua pitää enää yhteyttä, jos en kerran kelpaa omana itsenäni, ilman seurustelukumppania.
Käsittämätön maailma. Todella ajattelematonta käytöstä. Minkäs mahtaa ihmisten käsityksille ja maailmankatsomukselle.. Musta se vaan kertoo heidän maailman pienuudesta. Säälittävää. Olen onnellinen ja olen sinkku! Mun isä tokas, kun erosin poikaystävästä, jota hän ei koskaan edes tavannut, että noh, mähän olen niin nirso, ettei sulle kukaan kelpaa... Todella mieltä alentavaa! Halventavaa.
koskee myös miehiä. Naisena liiankin tuttua mulle, varsinkin kaveriporukassa tunnen oloni niin huonoksi, ja pariskuntaillat nyt pahimpia ovat... Ja pahinta uudetvuodet, vaput, juhannukset, mennään kaveriporukalla juhlimaan, isoihin bileisiin, mökeille.. Inhottaa mennä yksin :(