minäpä vain

avaudun... kirjoitti:

...ollaan mieheni kanssa seurusteltu ajan x mutta kihloissa ollaan oltu vasta puoli vuotta. Mieheni sai loistavan työtarjouksen ja tottakai lähti jolloin minä seurasin perässä. kyllä mieheni olisi kieltäytynyt jos asia minulle olisi ollut ylitse pääsemätön (niin ainakin toivon...) mutta kun hän pääsi töihin kaupunkiin jonne olen halunnut muuttaa jo kauan sitten. eli ei ongelmaa. paikalle päästiin ja aikani tein juoksevia töitä kyseisessä firmassa mutta koneiden kautta minä jäin työttömäksi, tässä kaupungissa on ihan mielettömän vaikeaa ellei jopa mahdotonta löytää töitä ilman ammatillistakoulutusta, joten hain kouluun mutta siihen menee hetki ennenkuin varmistuu pääsenkö edes. Mieheni lupasi että kun hän saa koulutettua toiseen vuoroon esimiehenä toimivan henkilön meille jää enemmän aikaa. Nyt on kyseinen henkilö koulutettu ja mieheni työvuorot ovat lyhempiä mutta ei häntä silti kotona näy. Hän menee heti baariin kun töistä vain ehtii... joka päivä paitsi vkloppuisin kun ei olla keskustassa. Eli siis mieheni puolittain piti lupauksen: työpäivät lyhenee. kun taas puolittain ei: meillä on enemmän aikaa yhdessä arkisinkin... niin ja vitut. Asiasta olen puhunut ja mieheni sanoo ymmärtävänsä (taas) ja korvaajansa asian (taas) mutta kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Minä istun päivät kotona pitäen taloa yllä ja toivoen että jostain löytäisin töitä ja että kouluun pääsisin mutta kun vaikka kuinka yritän niin mitään töitä en löydä ja kouluun pääsy ei nopeudu siitä ressaamalla. Jumaliste mulla vituttaa... niin ja tässä oli vaan hiukkasen pintaraapasua.... (ja pyydän ei mitään lapsellisia kommentteja vaan jos haluat vastata niin vastaa kuin aikuinen... jookosta?)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä