Ongelmana on se,että anopin sisko vaatii/odottaa,että miniä ottaisi yhteyttä anoppiin noin kerran viikossa.
Eikö tämä mene jo liiallisuuksiin?Varsinkin kun miniä kärsii itsekin loppuunpalamisesta.
Miniän ja anopin siskon välit ovat kireät (lähinnä anopin siskon taholta).Anopin sisko jaksaa hiostaa taustalla ja hommasta ei tule mitään.
Miten löytyisi tasapaino asioiden suhteen?
Tiivis yhteydenpito anoppiin?
sivustaseurannut*
5849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä tuossa on kysymys vanhanaikaisesta suhtautumisesta miniän asemaan.Lähinnä perätään jotain velvollisuutta perustuen ehkä "vanhoja ja sairaita",tulee käydä katsomassa. Vallankäyttöähän tuo on.Ei miniän tarvitse anopin siskon toiveiden mukaan elää.Miniä ei ole tilivelvollinen kenellekään.Hän on oman elämänsä herra,ja voi sanoa anopille ettei pidä suuttua,mutta hän käy anopin luona vähän harvemmin omista kiireistään johtuen. Ei anoppi voi vaatia miniältä mitään.Syntyy riippuvuussuhteita,joiden kanssa on raskasta elää. On kai anopilla muitakin vierailijoita,ja pääsiskö anoppikin tapaamaan muita ihmisiä. Ei pidä antaa anopin siskon puheille liikaa painoarvoa.Hänhän voi itse kyläillä ja muutkin tuttavat.
Eikö miniä voi näyttää vihastumistaan ja asioihinsa puuttumista? Kyllä hänellä on oikeus sanoa anopin siskolle, että pysyköön tämä lestissään vaan. Jos ei sisko itse pidä yhteyttä anoppiin, niin miksi miniää vaivata? Tai onhan anopin siskolla samat mahdollisuudet joka tapauksessa, ottaa miniä sitten yhteyttä tai ei. Miniän pitää sanoa, että ei tällainen painostus enää saa jatkua.
kukaan ei voi sinua velvoittaa eikä missään ole määrätty tapaamisaikoja anopeille. Toimi siis niin kuin itse parhaaksi näet, ja silloin tapaamisetkin ovat mukavampia. Yritä sivuuttaa anopin siskon puheet kuin et kuulisikaan, mahdollisimman vähillä kommenteilla, tai sano että joojoo, ja toimi silti oman tahtosi mukaan. vastaan väittäminen ei kuitenkaan taida auttaa.
Tuntuu, että nämä 60-70 vuotiaat anoopit eivät todellakaan ymmärrä tämän päivän työelämän vaatimukset. Oma anooppi suuttuu, kun 4-5 tunnin ruokailun ja kahvittelun jälkeen olisi jo muuta tekemistä, kun HÄNEN syntymäpäivänsähän täytyy juhlia kolme päivää putkeen! (minun syntymäpäiviä hän ei muista koskaan). Aina kun sinne menee, niin ei tahdo millään päästä pois. Oma aikataulu rikkoontuu varmasti ja pitää olla todella tiukat suunnitelmat mitä tekee seuraavana päivänä, ettei hän keksi seuraavaksikin päiväksi 5 tunnin "kahvihetki". Tämä tietenkin johtaa siihen, että siihen ei mene ollenkaan tai pyrkii kaikin tavoin minimoimaan tapaamisia. Tavallaan sääli, mutta muuta ei voi. Anooppini on omista sisaruksista vanhin ja tuntuu, että hän luulee, että maailma pyörii hänen ympärillä.
Itse olen valinnut etäisen roolin anopin suhteen. Minulla on lapsia edellisestä liitosta ja puolisollani ei. Anoppi onkin painostanut yhteisen lapsen suhteen. Yritys on päällä, mutta lapsi saattaa jäädä haaveeksi. Kyselyt ja utelut ja voivottelut ovat loukanneet kovasti. En pidä aktiivisesti yhteyttä anoppiin, en jaksa. Edellinen anoppini oli hirveä ja osin siitäkin syytä en jaksa kauhean tiiviitä välejä pitää. Minusta on miehen oma asia pitää äitiinsä yhteyttä. Enhän odota, että hän pitäisi yhteyttä omaan äitiinnikään. Työelämä tosiaan vie mehut. Hyvä kun jaksaa omaan perheeseensä ja omiin ystäviinsä pitää yhteyttä.