tekojasi / käytöstäsi? Vai pohditko aina niin tarkkaan etukäteen asian, ettei katumiseen juurikaan tule tarvetta?
Itsestäni olen huomannut sen, että pitäisi hieman kauemmin ajatella asioita ennen kuin päästän ne ilmoille...
Miten usein kadut
orpana-67
13425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..tule kaduttua tekoja/sanoja.. Ei johdu siitä pitkällisestä harkinnasta vaan lähinnä omasta luonteesta.. ;)
niin kun tyyliin "oishan tuokin voinut toisella tapaa mennä, mut se meni nyt noin ja se siittä" :) ?
..siihen tyylin, et mulla ei ole tapana hirveesti selitellä/puolustella sanojani ja tekojani.. Mutta toki perustelun aina saa! ;)
toimiva systeemi noin! :)
lipsautan patoutuneita ajatuksiani ja tuntemuksiani, liian herkästi. Toisaalta joskus se kuitenkin voi puhdistaa ilmaa.
miulla menee useinkin noin. Lähinnä teini-ikäiseni kanssa...Ekaks "lipsautan" kaiken kovalla äänellä pihalle, sitten rauhoitun ja ilma puhdistuu. Sen jälkeen asiasta jutellaan rauhallisesti :)
etukäteen enkä kauheesti jaksa vaivata päätäni vanhoilla asioilla. What's done is done :)
... on taito syyttää kaikesta muita :) En kadu hirveästi siten että velloisin asiaa päässäni järkipuolella. Jotenkin mun mieleni katuu asioita silleen automaattisesti ja tunnistan sisäisestä matalapaineesta että nyt joku juttu meni väärin. Pikkuisen sisäänpäinvilkuilua paljastaa syyn ja sitten käsittelen sen keinovalikoimalla.
aika harkitseva ja mietin usein tarkkaankin, mitä sanon tai teen. Ei mulla ole paljonkaan kaduttavaa päivittäisellä tasolla, koska yritän elää hyvin ja muita kunnioittaen. Toki päästän sammakoita suustani minäkin, mutta ei se ole tyypillistä mulle. Sitten kun kadun, kadun yleensä pitkään ja hartaasti. Se liittyy siihen, että teen jotain asioita vastoin parempaa tietoan tai sitten pitkiin se liittyy elämän pitkiin kaariin. Yksi asia mitä kadun on se, etten aikoinani valinnut toista alaa, kun opiskelemaan lähdin. Mutta se on vähän erilaista katumista, kuin mitä tarkoitit?
"yritän elää hyvin ja muita kunnioittaen" Noin me varmaankin useimmat ajattelemme. Toisilta se onnistuu paremmin, toisilta vaatii pidemmän harjoittelun. "Sitten kun kadun, kadun yleensä pitkään ja hartaasti." Hmm. Nähtävästi oma katumisaikani on liian lyhyt, siksi en opi niistä mitään :) Jatkan harjoituksia.
Tokihan me useimmat noin ajatellaan itsestämme. Se oli vähän kömpelösti sanottu. Tarkoitin että konkreettisesti usein päätän olla sanomatta ja tekemättä asioita, varsinkin silloin kun ärsyynnyn: sanon vasta myöhemmin, kun kriittinen möläytyshetki on ohitettu. Ei tuokaan aina toimi. Välillä sitä myös katuu, ettei puhunut silloin kun puhumisen aika oli.
...välillä täräyttää sanoa päin näköä asioita suoraan... Joskus sitten tulee mieleen, että olisi ehkä pitänyt ilmaista asia hieman toisin, kauniimmalla ja kohteliaammalla tavalla.
katumisen tunteisiin syntyisi. Aina se ei kuitenkaan mene niin ... toisaalta pyrin siinä tapauksessa aina pyytämään anteeksi siltä, ketä mahdollisesti loukannut, jos siihen aihetta on.