Ylisuojelevat vanhemmat vai normaalia huolehtimista

Saimme heidät niin vanhana ja pitkän kaipauksen jälkeen , että voisin ilman muuta toimia pitkälti noin kuin kuvailet. Jos kovin alaikäisen lapsen alaikäinen ystävä pyrkisi puuttumaan kannustaisin toisenlaiseen seuraan..että semmoista. Skootteri on myös turhan riskialtis menopeli , ei rantaudu meille:)

tämä nyt ei mikään neuvo ole, mutta mielestäni nuoruus menee pilalle tuommoisella vahtaamisella. Itsekin tuli jonkin verran saman ikäisenä riideltyä vanhempien kanssa kotiintuloajoista jne. mutta onneksi kuitenkin joustoa löytyi ja suuremmilta taisteluilta vältyttiin. Nuo ajat ovat juuri niitä, joita nyt vanhempana muistelen kaiholla, kuinka mukavaa oli ystävien kanssa viilettää ja viettää iltaa

Meillekään ei skootteri rantaudu, eikä mikään mopo. Jos ei ystäväsi ryyppää eikä polta, Ja saa käydä harrastuksissaankin, niin mikä häntä noissa ihan säällisissä kotiintuloajoissa sitten nyppii? Ja ihan on kohteliasta olla kotona ruoka-aikaan. Tässäkään ei ole mitään vikaa. En oikein ymmärrä, mikä on ongelma?

mulla oli sama homma nuorena.olin vielä 17wee kun oli noita kotiin tulo aikoja.sillon nuorena sitä ajatteli samoin kuin sinä nyt.mutta ajatteleppa asiaa tarkemmin.millasia ovat sellaiset vanhemmat jotka antavat lapsen tehdä mitä vain.ei rajoja,ei kotiintulo aikoja,ei kysellä miten menee,ei välitetä,jne jne. itse tajuan sen nyt mitä vanhempien ylisuojeleminen tarkoittaa.ei ole enää turvallista kulkea kaduilla,kun on kaikenlaisia hulluja... koittakaahan kestää tuo ylihuolehtiminen.hyvää ne vanhemmat vaan tarkottaa ja opitte myöhemmin sitä arvostamaan! sitten kun täytätte 18 vuotta niin saatte sitten mennä ja määrätä itsestänne.

Kuvasit niin täsmälleen ystäväni tytärpuolen, että tekisi jo mieleni kysellä nimeä ja katuosoitetta. Tyttö on fiksu, älykäs ja urheilullinen. Hyvät käytöstavat halutessaan ja minä pidän hänestä todella paljon. Kaikki noin ylipäätään ok, mutta jokaisella kolikolla on toinenkin puoli. Joten muista, että sinä ystävänä kuulet vain yhden version ystäväsi kohtelusta ja kasvatuksesta. Te näette asian 16v:n nuorten elämänkokemuksella, joka taatusti poikkeaa kaverisi vanhempien elämänkokemuksista ja ylipäätään elämänarvoista, huomaavaisista käytöstavoista jne. Kaverisi ei taatusti kerro onko hän sanonut vanhemmilleen rumasti/typerästi/nokkavasti vastaan tai kaverisi ei myöskään kerro perheen sisällä tapahtuneista muista kasvatuksellisista konflikteista kuin sen version, joka ajaa vain hänen etuaan. Sinä et toimi oikeudenmukaisesti puolustaessasi kaveriasi ja syyttämällä vanhempia ennen kuin kuulet myös vanhempien ajatukset ja mielipiteet. Sen jälkeen voit tuomita haluamallasi tavalla. Joten jos juttu sinua niin kiusaa pyydä kaveriasi ja hänen vanhempiaan juttusille. Kerro, ettet käsitä miksi kaverisi joutuu kotiin niin aikaisin yms ja mitä varten sinun vanhempasi eivät sitä vaadi. Kenties voisit valmistella omaa kantaasi selvittämällä omilta vanhemmiltasi mikä saa heidät antamaan sinulle enemmän vapauksia ja puhella siitä kaverisi vanhemmille myöskin. Vinkki:älä ikinä, siis ikinä, sotkeennu kenenkään perhe-elämään ennen kuin olet täysin selvillä missä mennään ja silloinkin mieluusti poliisin avustuksella esim. jos joku on seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Itselleni kävi aikoinaan todella huonosti kaverini heittäydyttyä yhtä auttavaiseksi kuin sinä ja sain siitä kaksi viikkoa arestia. Joten pohdi tarkkaan hyvää tarkoittavan elkeesi seurauksia.

On aika talebanmaista meininkiä, kun 16-vuotias ei saa käydä muualla kuin harrastuksissa. Ystäviä ei saa olla ja vaikka olisikin, niin heidän kanssaan ei voi missään seurustella ja viettää aikaa yhdessä. Ap. kirjoittaja ei kuitenkaan voi mitään tilanteelle. Vanhemmilla on täysi määräysvalta lapsiinsa ja he saavat pitää lapsensa vaikkapa lukkojen takana koko näiden lapsuuden. Kukaan ei voi asettaa vanhempien kasvatusmenetelmiä kyseenalaiseksi. Eipä tässä voi antaa kuin lauhaa lohtua: kahdeksantoista täytettyään ystäväsi on täysi-ikäinen.

Vanhempien tehtävänä on huolehtia ja asettaa rajoja. Kaikkein huonointa jälkeä tulee kun nuorelle ei ole asetettu mitään rajoja tai sääntöjä. Vanhemmat noudattaa tässä vanhan ajan sääntöjä, jotka minullakin oli voimassa aikoinaan. Vasta mopoiässä alkoi kylällä kulkeminen omin kyydein ja kotiintuloajat oli tiukat. 16 - 17 vuotiaana alkoi sitten luottamuksen kautta tulla joustoa sääntöihin. Ja täysi - ikäisenä onkin sitten omillaan. Eli luottamuksesta se lähtee ja sen kautta kun oman kypsyytensä on osoittanut, niin saa ottaa enemmän vastuuta itsestään. Vanhemmissa kun on sisäänrakennettuna se piirre, ettei osaa olla huolehtimatta lastensa hyvinvoinnista.

No kuulostaa kyllä aika tiukalta. Omat vanhempani tosin pistivät paremmaksi: en saanut lähteä ikinä koulun jälkeen mihinkään, vaan aina piti tulla suoraan kotiin. Ja koko ilta sitten piti istua kotona. Tämä alkoi suht varhain, ollessani n. 10-11 vuotias. Sitä ennen taisin käydä muutamaan kertaan kavereiden synttäreillä, mutta jossain vaiheessa en saanut enää mennä sinnekkään. Ja kyse oli siis ihan lasten synttäreistä :D
Jep, eli koko yläasteen ja amiksen alun vietin himassa, koska vanhempieni mielestä kaikki teinit ryyppää ja polttaa ja eivät halunneet, että minä vietän aikaa sellaisessa seurassa. Kaverit pyyteli shoppailemaan, kylään ja vaikka minne, ja aina jouduin keksimään kaikenlaisia tekosyitä (olisi ollut noloa sanoa ettei vanhemmat päästä vaikka se toki oli totuus) miksen pääse muka tulemaan. Sain 13-vuotiaana kännykän, 15-vuotiaana se takavarikoitiin koska olin tekstaillut samalla luokalla olevan pojan kanssa. Ja ihan normijutustelua, ei edes viatonta flirttiä.
Äitini osti vaatteet aina 18-vuotiaaksi asti enkä koskaan saanut rahaa omaan käyttöön, koska olisin kuitenkin "tuhlannut ne jonninjoutavuuksiin".
Olin siis aika yksinäinen vanhempieni takia. Yläasteella tosin kapinoin vanhempieni sääntöjä vastaan (kokeilin tupakkaa) ja meikkasin salaa... en olisi saanut 18-vuotiaanakaan meikata :D
Niin, ja seurustelusta ei voitu edes puhua, se oli ehdottomasti kiellettyä.
Säännöt oli tiukat ja jos niitä ei noudattanut niin seurasi vähintäänkin järkyttävää huutoa. Joskus kävivät käsiksi (äitini enimmäkseen).
Eivät olleet mitenkään uskovaisia, eikä heillä ollut päihdeongelmaa (eivät käyttäneet mitään päihteitä), olivat vaan niin helvetin kusipäitä.

Kun 16-vuotiaana sairastuin liiallisen kontrolloimisen seurauksena anoreksiaan (ainoa asia mitä pystyin itse hallitsemaan oli syöminen ja oma kroppani) äitini kommentti saadessaan tietää asiasta ja todellisen painoni (39 kg): mitähän hittoa kaikki naapurit ja muut aattelee ny meistä, et iha ku me ei annettais sulle ruokaa...

että näin meillä.

No, onneks ei oo tarvinnu kattella niiden naamoja reiluun kahteen vuoteen. En ole edes puhunut heidän kanssaan. Eikä ole edes ikävä.

Sama juttu. Olen kohta 17v enkä saa olla ulkona melkein yhtään koska äitini epäilee kokoaika että menen ryyppäämään jonnekin tai tulen pahoinpidellyks. Nyt viimeset 9 vuotta tullu tietokoneella istuttua päivät pitkät kun ei ulos voi mennä kun tietyksi aikaa, ja koulut loppuu siihe aikaa että pitäs kotiin tulla suoraan. Noh ainakin vuoden ja parin kuukauden päästä sitten mahdollista kun 18 vuotta tulee täyteen, olen onnellinen........

Mihin tämä johtanut? Ei kavereita, haukkumista jne. ja johtuu siitä kun äitini joutui koko elämänsä aikana menee nukkumaan klo 6 ja kostaa sen nyt mulle ja veljelleni.

Kotiintuloajat ovat aivan paikallaan. Viikolla esim klo 20 on aivan sopiva kotiin tuloaika. Yhteiset ruoka-ajat ovat kunnioitettavia. Hienoa, että jossakin perheessä vanhemmat osaavat ja uskaltavat pitää mielipiteistään ja arvoistaan kiinni, siitä huolimatta, että ympärillä näyttää häärivän lukemattomia ihmettelijöitä.

Valitettavasti nykyajan nuorilla ei ole paljoakaan kokemusta, mitä perhe-elämä voi hienoimmillaan olla. Nykyajan vanhemmat ovat itsekkäitä, vaativat kovasti itselleen omaa aikaa, unohtavat lapsensa ja ovat työntämässä vastuuttomasti nuorensa pois jaloista. Nuori ei tarvitse kaupungilla vietettävää yöelämää, yö on tarkoitettu lepoon, ei hengailuun. Nuori tarvitsee vanhempiaan, perhettä. Perheen merkitystä ei voida koskaan korostaa liikaa. Hienoa, että jollakin nuorella on vastuuntuntoiset vanhemmat!

Vaikka täyttää 18v, ei se merkitse, että sitten saat tulla kotiin, milloin huvittaa. TALOSSA TALON TAVAT. Jos vanhempasi antavat sinulle kotiintuloajan, on sinun pidettävä niistä kiinni vaikka olisitkin 18v, jos asut vanhempiesi luona.
Toki voit hankkia oman asunnon, mutta sitten pitää varautua olemaan todella täysikäinen, joka huolehtii itse omista kuluistaan; vuokra, ruoka, vaatteet, pyykki, matkat, puhelin, siivous...
Luuletko olevasi täysi-ikäinen?

Ylisuojeleviakin vanhempia on olemassa, nykyisin ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. He ovat usein pienten lasten vanhempia. Lasten ulkoilua vahditaan. Jopa 6-vuotias lapsi saattaa joutua olemaan sisällä, koska äiti ei ehdi ulos valvomaan, perhe asuu maaseudulla.

Kaikki leikit kielletään vaarojen pelosta, koulut ja päiväkoditkin menevät siihen samaan mukaan, kun vanhemmat vaativat ja valittavat joka asiasta.
Valliherra, joka ennen oli mukava talvileikki välitunnilla, on nykyisin useissa kouluissa kielletty; siinähän voi sattua. Mitäs sitten? Jos nenästä alkaa tulla verta, seuraavalla kerralla osaa ehkä varoa vähän, jos ei opi varomaan tulee nenästä useammin verta. Jos käsi revähtää, ei maailma silti kaadu.
Lumipalloja ei saa heittää, se voi sattua. Itse muistan, kuinka luokan kanssa rakensimme välitunnilla hyvät lumimuurit ja liikuntatunnilla muureja käyttäen pelasimme lumisotaa, naisopettaja mukana.
Koulumatka alaluokilla oli 2 km. Tie kulki joen rantaa pitkin. Tänä päivänä se olisi vanhempien mielestä liian vaarallinen, tarvittaisiin koulukyyti. Kotimatkalla saatoimme heittää koululaukut tienreunaan ja otimme kengät pois jalasta ja kahlasimme limaisia kiviä pitkin joen keskellä olevaan saareen. Tällaisia mukavia muistoja ei nykylapsi valitettavasti voi saada, koska vanhemmat suojelevat ja poistavat elämästä opettavaiset ja ihanat kokemukset pelon takia.

Sillä että lapsilta poistetaan kaikki vähänkin "vaarallinen" on lyhytnäköistä. Siten lapsi ei opi varomaan vaaroja, eihän hänellä ole niitä vaaroja varottavana.

Lapset tulisi ensimmäisenä oppia sanat äiti, isä, EI. Mutta nykyisinhän lasta suojellaan jo tuolta karmivalta ei-sanalta. Miksi ihmeessä siihen sanaan on yhdistetty kuin kielto käyttää sitä. Kasvatusalan ihmisetkin yrittivät jossain vaiheessa laittaa koulun säännöt uusiksi jättäen kielto sana pois. Siis ei "Koulun käytävällä ei saa juosta" vaan "käytävällä kuljetaan rauhallisesti". Käytännön kokemuksesta voin sanoa, että muoto "käytävällä ei saa juosta" tuotti paremman tuloksen.

Kun lapsi oppii varhain sanan EI ja sen todellisen merkityksen, mikä vaatii vanhempien johdonmukaista valvomista, että ei on todella ei, voivat vanhemmat alkaa luottaa lapseensa ja antaa lapselle vapauksia, näin lapsi saa uusia kasvattavia kokemuksia ja ennen kaikkea hänen itsetuntonsa vahvistuu.

Nykylapsen ja nuoren heikko itsetunto johtuu osaltaan ylisuojelusta ja ylenpalttisesta kehumisesta. Ne eivät kanna kodin ulkopuolella.

Olen kuullut, että vanhemmat määräävät hoitopaikkojen kasvatuksen. Olen aina ajatellut, että lastentarhanopettajat ovat saaneet asiaan kuuluvan hyvän koulutuksen ja osaavat ratkaista itse kasvatusongelmien hoitamisen, niinhän se oli ainakin ennen. Nyt epäilen asiaa kovasti.

Olen kuullut, että nyt on vallalla ajatus "kasvatuskumppanuus", jossa vanhemmat ja hoitaja yhdessä kasvattavat lasta, päivähoito tukee kasvatusta. Se on hyvä ajatus, jos se ymmärretään oikein. Kasvatuskumppanuus-ajatus on ymmärretty kuitenkin useissa valtakunnallisissa päivähoitopaikoissa johtoa myöten väärin niin, että nykyisin hoitajat tekevät, mitä vanhemmat sanovat ja käskevät. Eihän se ole mitään kasvatuksen tukemista. Tukemisessa koulutetun ja kokemusta omaavan pitäisi ohjata ja tukea vanhempia oikeaan suuntaan, antaa vanhemmille rohkeutta kasvatukseen.
Hoitopaikoissa on jo ajat puhuttu siitä, että vanhemmilta puuttuu vanhemmuus, mutta sitä ei uskalleta kasvotusten sanoa. Miksi ei tueta vanhempia enää ottamaan tuttia pois 5 vuotiaalta, miksi päivähoitopaikoissa vaippapöksyjä on talo täynnä, vaikka ennen lapset oppivat sutjakkaasti kuiviksi. Päiväkodissa on tupa täynnä aina enemmän ja enemmän koulutettua henkilökuntaa, mutta kasvatus on mennyt pyllylleen. Käsittämätöntä!
Koulutetaanko nykyisin lastentarhanopettajista arkoja kasvattajia, jotka eivät pysty seisomaan oppiensa takana, vaikka aivan selvästi näkevät kaiken menevän huonompaan suuntaan. Vai onko yliopistollinen koulutus itsessään irtaantunut täysin "maalaisjärjestä" kokemusten antamisesta harjoittelujaksoin? Kirjalukeminen kun ei tee kasvattajaa. Kasvattaja ei voi mennä tunteiden mukaan, ei edes vanhempien itkujen ja valitusten mukaan. Jos näin olisi, emme tarvitsisi koulutettua henkilökuntaa.

On vaikea toimia nyky hoitopaikoissa, kun vanhemmat ovat ottaneet vallan päivähoitokasvatuksessa. Hyvä hoitaja saatetaan haukkua pataluhaksi, vain siksi, ettei hän suostu vanhempien pompoteltavaksi ja toimii ja kasvattaa hyvin käyttäytyviksi lapsia, joita omat vanhemmat eivät hallitse. Pelätään, että lapsella on liian kova kuri, jos hän osaa totella hoitajaansa. Vanhemmat, jotka eivät itse saa lastansa tottelemaan, ajattelevat heti, että hoitaja kurittaa lasta, kun lapsi tottelee. Tottelemiseen tarvitaan vain johdonmukaisuutta, josta kasvatuksessa tulee pitää alusta pitäen kiinni. Kun lapsi haetaan päivähoidosta ja vanhempi pyytää häntä lähtemään mukaan, ei ole kurittamista ottaa lapsi kainaloonsa ja viedä, jos lapsi ei sanaa tottele heti. Kun lapsi oppii, että vanhempi sanoo määrätyissä asioissa miten tehdään, ei totteleminen tuota pienintäkään vaikeutta tai ongelmaa ei sitten myöhmminkään murrosikäisten kohdalla.
Suomalaisten lasten kasvatus on retuperällä niin kauan, kun vanhemmat määräävät ja antavat toimintaohjeet, joilla eivät edes itse pysty lapsiaan pitelemään!

Aina kun toinen kirjoittaa asioista, asiat vääristyvät! Sinä kirjoitit kotiintuloajoista. Mikäli ajat pitävät paikkansa, minusta ne ovat tuon ikäiselle viikolla harrastuksista 21.30 ja viikonloppuisin klo 23 jo sinänsä liian myöhäiset kotiintuloajat. Sinä kirjoitit "muuten KAI jo seitsemältä. Siis kirjoitat asiaa, josta et itsekään tiedä tarkasti, asiat vääristyvät juuri tällaisilla luulopuheilla.Mikälii tuo kotiintulo arki-iltoina on klo 19.00, on siihen varmasti vanhemmilta perustelu. Yleensäkin kotiintulon, TV-katselun tms. toiminnan jälkeen tarvitaan pari tuntia palautumiseen, jotta pystyy nukahtamaan. Kodilla voi olla myös tapana viettää joka ilta yhteistäkin hetkeä. Mikä sinä olet arvostelemaan ja ihmettelemään, kun et asiasta tisdä kuin vain ehkä pienen osan ja senkin on kertonut ystäväsi, joka värittää asian omalla tavallaan ja puhuu itselle suotuisasti asiasta.
Tuon ikäisen kotiintuloaika minun mielestäni on viikolla klo 20 ja viikonloppuisin viimeistään klo 22 ja vanhemmilla tulee olla tieto, missä seurassa ja missä lapsi on.
Yökylät ovat tarpeettomia niissä tilanteissa, missä perheiden vanhemmat eivät tunne toisiaan kunnolla ja jos yökylä perheessä ei ole vanhempia kotona!

Ei ole omia muksuja vielä, mutta jos niitä joskus sattuu siunaantumaan niin voisin harkita vastaavanlaista kuria.. Nykyajan nuoriso, itse mukaan lukien on päässyt liian pitkään naruun.. Mennään ja tullaan miten halutaan.. Toisaalta varmaan kasvattaa luonnetta, mutta vanhempana ois sydäri lähellä jos ei lasta kuulu kotiin sovittuna aikana.. Näitä asioita on vaikea ajatella nuorena, mutta se on tosiaan rankkaa odottaa rakasta kotiin yö myöhällä kun ei mistään saa kiinni..

V AI IIN

Vanhempani ovvat minulle rakkaita, mutta he eivät anna minun mennä rannalle kavereiden kanssa, ilman että jompi kumpi tulee stalkaamaan minua. Kaupunki ja kavereille meno on semmosta että tuntuu että saa vihdoinkin tehdä jotain sosiaallista, muuta kuin koulussa. Tarvitsisin apua; miten saisin vanhempani uskomaan, että jos sanon jotkakin, se on totta, ja jos haluan luoda yhteyksiä muualla kuin koulun sisäpuolella, saan sen mahdollisuuden, enkä istu kotona virumassa, ja odottamassa että kun muutan pois, sosiaallinen puoleni on aivan hajalla, ja haalistunut?

Joo ovat vähän yli rankkoja joissakin asioissa mutta et voi tälle asialle mitään valitettavasti. Voin sanoa vaan että maailmassa on pahimpiakin asioita kun yli huolehtivat vanhemmat niinkuin minun vanhemmat jotka eivät välittäneet mitä tein ja milloin ja voin sanoa että tein ja mulle tapahtui asioita joista en aikuisiässäkään ole vielä päässyt yli. Joten elä huoli jos he eivät häntä pahoinpitele tai muuten väärin kohtele koska vanhempien rakkaudestahan tässä on kyse ja täällä suomessa tämä vanhemmuus on aika outo käsite, lapsien antaa tehä mitä ne tykkää ja sitten ihmetellään miks suomessa ihmiset voi niin pahoin.
Ole hänelle kaveri ja ehkä opi tuntemaan hänen vanhempansa ja sitten kun huomaavat että olet ihan luotettava niin ehkä se yökyläkin sieltä tulee joskus. Jotain ne vanhemmat on tehnyt oikein jos kaverisi on kiltti ja hyvin kasvatettu, eikös?...

no tuota noin sanokaa oma mielipide onko tää liiottelua kun olen kohta 15 vuotias poika ja mun on pakko mennä viikonloppuisin 23.00 nukkumaan

Jos ystäväsi haluaa vaputta niin se on välillä otettava vaikka vakisin ja tehtävä niinkuin itse haluaa vaikka se vanhemmile vaikeaa tulee olemaan mutta itsekkin jo 18v tyttären isänä on annnettava vastuuta ja vapautta kun ikää tulee eikä vangita lasta kotiin illoiksi kun muutt kaverit harratelevat ja käyvät hauskoissa paikoissa. Ei lasta voi pumpulissa kaasvataa vaan kertoa mailman tosiasioita niin hyvä tulee.

tietyt terveelliset rajat täytyy olla, vastuuta nuorelle pitää antaa ja yökyläänkin päästää,mutta kyllähän alaikäinen on alaikäinen ja arkisin puolkymmenen on ihan jees kotiintuloaika, oikeastaan kymmenen maissa jo nukkumaan sais ruveta, että kerkee nukkua tarpeeksi ja jaksaa koulussa, samoin vkl 23 on myös ok. säännölliset ruoka-ajat ovat perheen yhteistä aikaa, jota nykypäivänä on joskus liian vähän. meillä ainakin ruokaillaan yhdessä, aina se ei onnistu, mutta niin usein kuin mahdollista vkossa.

terveellistä välittämistä, jos vanhemmat ei välittäisi, antaisivat nuoren riukkua yötämyöten miten haluaisi ja missä haluaisi ....eivätkä haluaisi viettää nuoren kanssa aikaa.

onhan tuossa vanhemmilta liiallista tiukkuuttakin ja päiväkirjaa ei pitäisi mennä lukemaan, luottamalla nuoreen, vastuuta antamalla ja terveillä rajoilla luottamus ja kunnioitus toimii molemminpuolin. varmasti.

mutta aina asiat ei välttämättä ole niinkuin ne vanhemmista irtaantuva ja itsenäisyyteen kasvava nuori perheen ulkopuolisille esittää ja miltä ne sinun sivustakatsojan silmissä näyttää......

tuohan teksti oli täys klooni minusta 16 vuotias ja samat säännötkin ja mitään ei perustella. Kyllä joku lähtee ja nopeaa kun täysikäsyys koittaa, että tervemenoa vain...

Varmaankin tärkein kotiintuloaikojen syy on se päihteiden käytön ehkäisy. Yöllä ei usein ulkona ole paljon muuta tekemistä.

Eipä ole itselläni kotiintuloajoista kokemusta.Kun olin lapsi elin perheessä,jossa minua ei juuri rakastettu.
Lähdin sitten karkuteille 12 vuotisena,ja puoli vuotta taisi mennä,että kukaan perään kyseli,ja silloinkin kyselijä oli poliisi,pirullinen ja väkivaltainen,sen tunnen vieläkin selkänahassa.
Nykyajan lapset on hemmoteltuja,ja mitä tuohon vanhempien huolenpitoon kuuluu,minusta on hyvä että he huolehtivat lapsestaan,ja on selkeät rajat kotiintulolle,ja varmaan muullekin toiminnalle asetettu.
Uskon,ja toivon että tuon perheen poika tulee menestymään hyvin elämässään.