Nyt minulla on niin ahdistava olo avioliitossamme että en pysty ahdistumatta tulemaan kotiin..minulla on tullut oikein inho miestäni kohtaan...hän ei arvosta minua yhtään..
toisaalta taas säälin häntä..toivoisin että hän itse lähtisi johonkin ettei meidän tarvitsisi tavata enää päivittäin..seksielämä vallan hukassa..muutenkin kesto pienessä sievässä noin 10 min..että se siitä intohimosta..
pitkä avio
onni tosiaan
111090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sanotaan:"Muuta ajatuksesi, niin muutat elämäsi!" Mitä sinä turhaan ahdistelet,kun tiedät siihen syynkin,"mieheni ei arvosta minua." Kerro miehellesi tunteistasi,ole aloituksen tekijä.Minkälaista arvostusta odotat?Halailua,suukkoja kauniita sanoja,tai jotain rakkauden eleitä? Miksi säälit miestäsi?Siksikö.että hän on kanssasi naimisissa,vai onko hän jotenkin puutteellinen? Jos rakkauselämänne on tuollainen kuin vihjailit,opeta miehellesi mitä toivot!Kyllä intohimon ja muunkin avioliitossa täytyy olla yhteinen asia.Tunnut vähän kyllästyneeltä partnerilta,aloita muutos itsestäsi!Metsä vastaa miten sinne huudetaan!
Kuulkaas rakkaat ihmiset kun joskus ne sydämen avaamiset eivät riitä eli toisin sanoen jos ja kun kertoo miltä tuntuu niin ei sitä välttämättä mitään vastakaikua saa. Jotkut ihmiset vaativat ensin kaikenlaista tehtäväksi, että olisi sitä kautta tarpeeksi hyvä arvostuksen kohde. Ihmiset ovat ikävä kyllä useimmiten julmia, kieroja, täysiä käärmeitä. Hulluinta se, että vieläpä pitävät siitä kun ovat niin ilkeitä. Että yritä siinä sitten ymmärtää kun metsä ei todellakaan vastaa kuten sinne huudetaan.
Jotenkin vai olen niin kyllästynyt avioelämäämme ja rutiini touhuun..ja arvostus pitäisi tulla ihan itsestään..Enkä sääili miestäni koska on naimisissa kanssani..hänen onnensa että olen hänen kanssaan..pitkässä avioliitossa varmaankin sitten tulee joku "sääli" kuitenkin sitten esiin. Ja muutos itsessäni..mielestäni olen tarpeeksi yrittänyt avioliittomme eteen juuri siihen "ylläpitämiseen" ei riitä enää voimia. Enkä ole varma haluanko enää avioliittomme edes jatkuvan jollain tavalla tuntuu että täytyisi hypätä pois tässä kohtaa ja jatkaa molemmat omaa elämäämme eri tahoilla.
kyllä se siitä. Joka moku näkyy ja joka mokuun puututaan... just! Relaa vähän ja käy tuulettumassa.
noin nopeeta voi olla,tai no jos vaikka katsoisit peiliin ja miettisit kiinnostaako miestäsi
Olen juu kyllä katsonut..ja minulla olisi kyllä muitakin ottajia aina kun jossain käyn viihteellä. Tässä ei ole varmaan siitä kysymys. Ja miehet voivat kyllä itsekin katsoa peiliin..kyllä ne vuodet näkyvät miehissä yhtälailla..se vaan et miehet ei sitä itse huomaa.Sanoisi mieheni sitten suoraan ettei enää kiinnosta jos siltä tuntuu..
Hyvä ystävä! Asenteesi miestäsi kohtaan on väheksyvä!Olet kuitenkin "peili" hänelle ja viestisi hänelle on, että hän on riittämätön sinulle.Olet yhtälailla vastuussa avioliittosi onnistumisesta kuin hänkin. Hyppäisitkö pois lähimpänä omaisena jos miehesi sairastuisi vakavasti? En halua syyllistää Sinua mihinkään,vaikkakin omahyväisyys pilkistää rivien välistä.Pientä kevätväsymystä,masennusta ja pettymystä on aina parisuhteissa kun odotukset toiseen ei täyty. Jos Sinulla kysyntää on niin avot,taidatkin siellä olla eri ihminen kuin kotona.
Älä kuule minulle sano vastuusta mitään..ja voin kertoa että mieheni on todella ollut vakavasti sairas jossa olen hänen rinnallaan elänyt...ja olen todella aina ajatellut muita en itseäni...nyt varmaan olisi jo aika ajatella itseäänkin eikä elää muiden ehdoilla...omahyväisyys ei todella voi pilkistää rivien välistä.
>Muista aina,että vaikka miehet katselevatkin viihteellä ollessasi,niin ei se tarkoita muuta kuin pääsevät pesälle kerran.Miehet aina lipertävät viihteellä ollessa,ne ovat metsästäjiä.Ja kun saalis on saatu,sitten pannaan kiertoon jne. Tietenkin voi sattua sellainenkin,joka ottaa omaksi. Älä anna viihdemailman pilata aviota......
Ihmissuhteilla on myös elinkaarensa.On vanhanaikaista ajatella,että kuolemaasi asti sinun tulee kärvistellä liitossa joka tuottaa enemmän kärsimystä kuin hyvää oloa. Ankaran luterilaisina meillä on taipumus vaatia itseltä mahdottomia.Sinä olet oman elämäsi kapellimestari.meillä kaikilla on muutosvastarinta,tuttu entinen tuntuu turvallisemmalta kuin uusi ja tuntematon.Pelkkää mielikuvitusta on pelko.ettei asioita voi muuttaa parempaan suuntaan. Voi olla. että molemmat tarvitsette hengästystauon parisuhteessanne. Älkää uuvuttako toisianne,väsyminen parisuhteeseen on hyvin tavallista.Kannataa ajatella välillä asumista yksikseenkin.Se ainakin selventää asiaa,halutaanko olla vielä saman katon alla.
Niin minustakin tuntuu että nyt on aika nostaa kytkintä...