ensimmäistä kertaa anopille..

Anoppina vastaan Ole oma itsesi, älä teeskentele mitään mitä et ole, mene kyläilemään ilman ennakko-odotuksia ja asenteita. Käytössäännöt taas määrittelee lähinnä se, onko anopin taholta selkeästi muodollinen tilaisuus (paremmat liinat ja kupit, sen seitsemän sortin tarjoilut jne) vai onko kuten esim meillä oli ensi vierailu "ole kuin kotonasi" tyyppinen ratkaisu, mukista kahvia sohvalle käpertyneenä ja leppoisaa tutustumista. Älä jäykistele ja yritä liikaa miellyttää (se paistaa läpi) mutta "haistele" vähän anoppisi tuntemuksia, eli jos anoppi on rento tyyppi, voit itsekin olla rennosti, jos taas anoppi on selkeästi "velvollisuus tutustua miniään" linjoilla, ota itsellesi myös hiukan muodollisempi suhtautuminen. Kyllä se anoppi voi jännittää tutustumista ihan yhtäpaljon kuin sinäkin, onhan kuitenkin kyseessä hänen lapsensa valittu jonka kanssa toivoisi tulevansa toimeen. Tärkein asia kuitenkin on että menet vierailulle avoimin mielin, ei me anopit mitään hirviöitä olla vaikka tällä palstalla siltä tuntuukin.

Ojenna kätesi ja tervehdi silmiin katsoen. Moni ei sitä osaa, vaan seisoo puoliksi selin eikä sano juuta ei jaata, ja yrittää paeta pojan selän takana pojan huoneeseen. Tervehdyksen jälkeen pallo oikeastaan jää vanhemmille. He kutsuvat sisään ja tarjoavat kahvit, johtavat keskustelua ja yrittävät olla luontevia, ettei tulokas säikähtäisi yhtään enempää. Ymmärtäväiset vanhemmat eivät utele tai silmäile päästä jalkoihin, vaan juttelevat niitä näitä, kunnes vieras vapautuu ujoudestaan. Kunhan olet oma itsesi, etkä yritä mitään muuta.