jos

kyllä se elämä siitä vielä valkenee ja huomaat, että lödät myös mieleisesi kumppanin. Aina ei vain jaksaisi odottaa. Itselläni oli nuorena hyvin heikko itsetunto. Pidin itseäni rumana ja tyhmänä. Vasta vuosien, vuosien kuluttua tajusin, että monet pojat - myös sellaiset, joihin itse olin ihastunut - pitivät minusta ja jopa tekivät melko suorasukaista tuttavuuttakin. En vain sitä huomannut, kun en voinut kuvitella, että kukaan minusta olisi oikeasti voinut välittää. Jälkeenpäin olen myös kuullut ja ymmärtänyt, että minua pidettiin varsin nättinäkin, ja ihmiset yleensä kuvaavat ensimmäiseksi minua sanalla älykäs. Joten oma kuva itsestäni oli ihan toinen kuin muilla. Tein kovasti töitä itsetuntoni kanssa, joka nyt on ihan kohdallaan. Myös miesten suhteen. Tuon itsetunnon kohentamiseksi (sen lisäksi että se on sikahauskaa) yksi erinomainen keino on mennä erilaisille esim. teatteri-ilmaisun tai draamapedagogiikan kursseille tai harrastajaryhmiin. Minulle, alunperin ujolle ihmiselle, improvisaatio oli yllättäen aika helppoa enkä siinä ollut ollenkaan yhtä ujo. Esiintymiskokemus kannustavassa ryhmässä (vaikkakaan ei ollut edes julkista esiintymistä) tuo kullanarvoista sosiaalista pääomaa, jota ei voi rahassa mitata. Siitä on iloa läpi elämän.