suomalaisten kesken suuria kulttuurieroja?
Itse ainakin näkisin ne yhtä suurina, ellei suurempinakin, kuin suomalaisen - ulkomaalaisen väliset.
Voiko Suomessa olla mielestäsi
h.k.
30870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Suurempia mitenkään voi olla. Mulla ainakin on enemmän yhteistä kenen tahansa suomalaisen kanssa kuin jnkn sademetsän alkuasukasheimon jäsenen.
omasta tavasta kommunikoida.
Esimerkiksi lestadiolaisperhe lestadiolaisenemmistöisellä alueella elää hyvin eri tavalla kuin yksilapsinen yhteishuoltajaperhe vuoroviikkosysteemissä. Tai mökkielämään panostava kolmivuoropariskunta pikkukaupungissa ja kahdeksasta neljään työskentelevä sinkkumies, jonka duuni, asunto, vanhemmat, kumppani, mummola, ruokakauppa ja vakibaari ovat kaikki yhden ja saman ratikkareitin varrella. Mutta kyllä suomalaisuus yhdistääkin.
koulutus- ja tuloerot. Eräs työssä käyvä nainen kertoi, että hänen suvussaan yhdelläkään ei ole autoa. Köyhyydestä johtuen.
Luulen että koulutuksen ja varallisuuden osalta Suomi on yksi homogeenisimpia maita koko maailmassa: käytännössä kaikki käyvät peruskoulun eli 9 v ja melkein kaikki jonkin jatkon siihen päälle. Eli meillä kaikki osaavat kirjoittaa ja lukea ja kirjastojärjestelmän kautta kaikilla on tosiasiallinen pääsy kirjoihin ja lehtiin. Tämä tuntuu itsestäänselvältä mutta ei ole suuressa osassa maailmaa. Varallisuuden osalta taas meillä ON köyhiä ja varakkaita, mutta se kurjin häntä puuttuu luojan kiitos kokonaan ja tosirikkaita on vähän ja heilläkään ei uusia urheilu- ja muita äkkimiljonäärejä lukuun ottamatta ole niin tapana kuluttaa omaisuuttaan. Pankkitilin saldot ja omaisuudenhoitotilien listaukset siis eroavat, mutta penskat on pitkälti samoissa kouluissa jne. Esimerkiksi Britanniassa luokkajako on ihan selvä, Suomessa en semmoiseen ole törmännyt.
Auton omistaminen ei ole köyhyydestä tai rikkaudesta kiinni. Kulkeva kosla löytyy vaikka viidellä kympillä, jos ei ole väliä millainen peltipurkki auto on. Ja aina löytyy joku kuski, jos ei itsellä ole korttia. Ei ole niin köyhiä sukuja, etten kellään ois varaa autoon!
avoin suhde, jos sinkkumiehellä on kumppani ?
oliko yhdelläkään koko suvusta myöskään ajokorttia.
ihmiset toisistaan jo melkein koulun alusta lähtien. Päiväkodeissa ei kai vielä olla niin muotitietoisia.
Määrittelykysymyksiähän noi on. Lähinnä ajattelin suhdetta jossa tuttu limakalvo kohtaa toisen aina kun kumpikin limakalvojen haltija niin mieluilee, mutta sporasta ei poistuta kultaseppäliikkeen tai kiinteismaailman pysäkillä eikä tarvitse soitella Temppeliaukion kirkon varaustilannetta :-D
..................
kumppani tarkoita kumppania :D Mistähän kielestä muuten sana kumppani tulee. Ei kuullosta ollenkaan suomalaiselta.
Juu kumppani on kumppani vaan se mitä tarkoittaa on se määrittelyn alainen osa ;-) Minä tarkoitin tuossa kumppanilla vakipanoa. Eli sinkulla voi minun kielenkäytössäni olla vakupano ja jos siitä vakipanosta puhutaan "ihmisten ilmoilla", niin kumppani on ihan hyvä termi. Kumppani-termi taas voi minulle kattaa kaiken mahdollisen liikekumppanista elämänkumppaniin.
Minun ja Rouva Ratikan kulttuuri ja tavat ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin jonkin maalla asuvan, uskovaisen äärikonservatiivin. Enhän minä lue hänen kanssaan samoja lehtiä, en katso samoja tv-ohjelmia enkä koskaan edes käy samoissa paikoissa. Aivan kuin Suomessa olisi rinnakkaistodellisuus.
aspergersyndroomaiset löytävät kumppaninsa ulkomaalaisten joukosta.
Suomalaiset naiset tuntuvat kilvan hakeutuvan narsistien luo. Aspergerit joutuvat siis suuntaamaan katseensa kansainvälisille areenoille. Kuinka niiden kunnon miesten käy?
Ketjun aloittaja lienee oikea mies vastaamaan kysymykseen. Minä veikkaan, että naisista, ulkomaalaisista ja terroristeista huolissaan olevat kunnon miehet joutunevat onanoimaan itsensä uneen. ;-)
tarkoitit kommentillasi.
siinä missä metrokin.
tullut pikkuhiljaa vittumainen mies. Onnittelut.
Seura nähtävästi tekee kaltaisekseen. ;-)
Musta tuntuu, että helsinkiläisellä asiakkuuspäälliköllä on enemmän yhteistä ateenalaisen asiakkuuspäällikön kanssa, kuin kälviäläisen kettufarmarin kanssa. Urbaani kulttuuri on aika globaalia ja tuottaa urbaaneja käsityksiä ja toimintatapoja kaikkialla, dynaamisia, innovatiivisia ja sen semmoista. Siitä on suuri hyppäys ydinmaaseudulle, sinne missä aikakäsityskin on toinen. Toisaalta luulen että internet on urbaanin ja agraarin kulttuurieron suuri häivyttäjä: kaikki me tavataan palstoilla, emmekä tiedä kuka kirjoittelee ulkomaan komennukselta Kiinasta ja kuka Näljängän Kurkikylästä. Tv ja radiohan tuon integraation aloittivat, mutta netti vie loppuun kulttuurisen integraation.
saattaa olla suurempi tuossa tapauksessa kollegan kanssa.
Mainitsin erilaisen aikakäsityksen kaupunkilaisia ja maalaisia erottavana tekijänä. Muutin itse hesalaispoikana maalle 1999, ilman että mulla on mitään kontakteja maaseudun elämään, lomailua lukuunottamatta. Mulle oli avartava havainto esim. se, kuinka vähän aikaa Suomen sisällissodasta todellisuudessa on - joidenkin mielestä. Mulle sisällissota on jotain, joka tapahtui historiassa, jotain mitä opiskellaan koulussa historian tunnilla, eikä muuten kosketa nykyeloa. Maalla törmäsin vähän toisenlaiseen käsitykseen asiasta. Siellä on hyvin tarkkaan tiedossa, että Janatuisen Ollin isosetä oli teloittamassa meidän äiteen Jalmari-enoa Reposuon riihellä, kun punasia lahdattiin. Jalmari-eno on nykyään siellä Reposuon takaisessa merkitsemättömässä joukkohaudassa. Sinne ilmestyy kesäisin kukkia, edelleen ja joku pitää alueen puhtaana roskista. En voisi kuvitella, että kaupungeissa historia eläisi noin hitaasti: mennyt on mennyttä, jos ketään asian kokenutta ei ole elossa. Maaseudulla se ei mene ihan samalla tavalla. Tämä ei ole maailman suurin asia, mutta esimerkki kulttuurierosta. Ehkä joku maalta kaupunkiin tai päinvastoin muuttanut on kokenut samanlaisen eron?
enemmänkin hereillä olemista. Tuttu asia, vaikka en ole mihinkään muutellutkaan. Luulisin etten sentään ole ainoa.
Mulle se oli yllätys - mikä on tietysti osa sitä kulttuurieroa: kaupunkilaisena en osannut ajatella, että maalla jotkut asiat koetaan niinkin eri tavoin kuin koetaan, edelleen. Tai oikeastaan tiesin sen, lukemani perusteella, mutta pidin sitä tietoa ehkä virheellisenä: eihän meidän yhtenäiskulttuurissa semmosia eroja ole. Mutta minä olin stadilaisen kaupunkikulttuurin kasvatti, enkä kovin paljon muusta tiennyt :-)
et yksilöerot ovat toisinaan (useimmiten?) suuremmat kuin ns. kulttuurierot. Tilastollisesti samankaltaisuudet voidaan liittää vaik kulttuuriin (mieskulttuuriin, uskonnolliseen, etc.), mut toisiapäin asia ei onnistu - siis tilastosta ei saadakaan yksilöä. Yksilöiden erojen toteaminen ei kuitenkaan tee kulttuureja olemattomiksi (eikä niiden välisiä eroja) eli ongelmana useimmiten onkin tietää milloin puhua laumasta ja milloin yksilöstä.
olet siitä, että asuinpaikka määräytyy taloudellisten seikkojen mukaan? Ihmiset vieraantuvat toistensa tavoista yhä enemmän. Tarvitaanko Suomessa Jakomäkiä ja Westendejä?
ongelmana jos/kun omistamiselle ja rahalle on annettu liian suuri paino. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen kaikki sosialismiin viittaava on rinnastettu ko. valtioon ja keskustelu yksipuolistunut - kaatuminen nähdään jopa vallitsevan järjestelmän oikeellisuuden merkkinä. Tarvitaanko - ihmiselle on annettava oikeus myös menestymiseen ja itsensä toteuttamiseen, mut keiden ja minkä kustannuksella - ja kuinka paljon - ovat kysymyksiä josta oikeasti keskustellaan ihmeen vähän. Jos keskustelua on, se ammutaan alas kateutena tai paluuna N-liittoon. Mä luulen et meillä on sekä tarve erottua et tarve kuulua ryhmään. Mut kuinka ja miten kumpaakin halua toteutetaan - siinäpä pulma. Jos päätös annetaan taloudelle, niin sillä on varmasti tarjota vastaus, joka ei moraalisesti aina tyydytä - rahalla kun sitä ei ole. Eli tarvitaan ja ei tarvita - riippuu arvoista.
Kyllä on kulttuurieroja. Lisäksi on yhden kaupungin ihmisten välillä Ja yksilöiden välillä. Ollaan kuin ihan eri planeetalta! Siunaus jos sama aaltopituus löytyy lopulta jonkun hieman samanoloisen kanssa vaikka olisi muuten erilainen. Tympeitä kun löytää etsimättäkin.