Täällä on käyty keskustelua siitä pitääkö syrjähypystä kertoa jos siitä tietää, vai ei. Halusinpa tuoda oman "rikollisen" kokemukseni asiaan.
Ystäväni petti miestään. Kumpikin meille ystäville läheisiä. Päätimme muiden kanssa, että asiaa ei voi jättää tähän, emme voineet pettää miehen luottamusta ystäviinsä. Entä jos saisi muutaman vuoden jälkeen tietää mitä tiesimme, muttemme tuoneet julki.
No, ei käynyt paremmin nytkään. Minä sanansaattajana painostin ystäväni kertomaan miehelleen totuuden sekoilustaan. No, miten kävi? Kaikki kaatuikin itseni päälle. Mies näki syyllisenä minut, ystäväni katkeroitui minua kohtaan täysin. He pysyivät yhdessä, siihen luotimmekin, tiesimme että suhteensa on hyvällä pohjalla.
Nyt vuosien varrella en ole ollut juuri tekemisissä heidän kanssaan, koska saan edelleen katkeria kännisiä heittoja tapauksesta itseäni syyllistäen. Ja he tekevät vaan yhdessä olomme ja unohtamisen vaikeaksi, koska eivät kai ole käsitelleet totuutta vielä itsekään täysin.
Huvittavinta asiassa on se, kuinka he rajasivat lopulta kaiken vain itseeni, muut välistä unohtaen. En itsekään ole korjannut syysuhteita, koska olen ajatellut että heillä oli vain syynsä päästä itsestäni eroon. Miksi vetää sitten samaan kelkkaan muita....
No, kysymys kuuluukin, tekisinkö samoin uudestaan? Julkistaisinko syrjähypyn jos siitä tietäisin. Olen nimittäin taas samassa roolissa. Tiedän taas läheiseni pettävän toista.
Miksi sitten vaihtaisin oman oikeudentajuni ja jättäisin nyt kertomatta, vain sen vuoksi että minut tästä hyvästä eristetään. Sillä ainoa kantava ajatus itselläni on: tee se mitä haluat itsellesi tehtävän. Sillä, jos joku läheiseni pettäisi minut salaten syrjähypyn, en voisi antaa tätä koskaan anteeksi. Sitä ei enää kuittataisi kännisen solvauksilla ja katkeran ivalla.
Joten tässä sitä taas mennään mestattavaksi, mutta totuuden hengessä nyt ainakin :)
Syrjähyppy JULKI
ei kannata
251573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos kaverisi pettää puolisoaan, asia ei kuulu sinulle, etkä vastaavasti ole kyllä myöskään velvollinen valehtelemaan aiheesta, vaikka kaverisi pyytäisi.
ei ole. Periaatteet menevät siinä vaiheessa uusiksi, kun joutuu valitsemaan oman omantunnon ja ystävän ratkaisun välillä. Niin se vain on, että peiliin katsominen on monelle ystävällekin vaikeata, viestinviejä kantaa muidenkin tekojen seuraukset. Onko suurempi järkytys pettymys siitä, että ystävän menettää vai ne epäoikeudenmukaiseksi kokemat iskut? Tosi ystäväthän näissä tilanteissa punnitaan tai oikeammin kohtaa raadollisesti toisen heikkouden.
Arvaatko kuinka vaikeaa on tavata pariskuntaa viikottain kun tietää toisen ylistävän pettäjää täydelliseksi puolisoksi. Ja kiittävän onneaan siitä että vihdoin sai luotettavan hyvän ihmisen rinnalleen (hänen omin sanoin). Toinen vaihtoehtohan on alkaa karttelemaan heitä. Mutta koska suhteemme heihin on suora ja muutenkin avoin, saan varmasti kuulla juuri toiselta ihmettelyjä missä mennään, mikä on vikana?? Hiljaakin voi valehdella, jos vaan pystyy siihen. Minä en. Olen saanut aina kuulla sen kuinka naamani kertoo tasan mitä päässäni liikkuu, rehellisen peili!
että millainen tuo sinun ystäväpiirisi on jos kaikki suhaavat kaikkien kanssa ja sitten ollaan kuin ei mitään? Ehkäpä he eivät pohjimmiltaan ole sellaisia ihmisiä sitten kuitenkaan, jotka sinä voisit luokitella ystäviksi? Mieti nyt, muut sotkevat ja säheltävät ja sinä korjaat heidä jälkensä!? Onko siinä mitään järkeä? Ehkä kannattaisi jättää tuommoiset ihmiset ihan omaan arvoonsa..
Keskustelkaa ystävien kesken, haluaisitteko tietää jos kumppaninne olisivat uskottomia. Näin saat tietää, haluaisiko petetty saada selville petoksen. Voit sitten joskus ottaa kahden kesken puheeksi tämän puolison pettämisen, JOS hän haluaa tietää siitä. Jos taas ei halua, niin se on hänen valintansa jota sinun pitää kunnioittaa.
Totta jokainen saa valita miten kuplassa elämäänsä elää. Mutta itse ei välttämättä voi silloin enää osallistua samaan elämään. Kun ei kykene ymmärtämään sitä. Niin kuin joku tuossa totesikin, jokainen kai tekee lopulta ratkaisut aina oman arvomaailmansa mukaan ja toivottavasti saa myös siihen sopivat ystävät.
näin toimimaan vai keksitkö itse oman roolisi? Miten niin sinun on kaikki tietosi mentävä kertomaan? Haluat vain rinkulan oman pääsi päälle. Sitäpaitsi kahden ihmisen tunteet ovat heidän oma asiansa. Olkoon sitten se ainoa tai kolmas. Ei kuulu sulle. Ellei sulle sitten makseta tiedottamisesta.
Siis jos olisit lukenut tarkemmin, niin tietäisit että paljastus oli kaveripiirin yhteinen päätös, yhden oli vain toimittava. Sainko sitten "rinkulan" päähäni? Jos luit niin tajusit etten todellakaan.
aika vähän tuntuu tapahtuvan teidän kaveripiirissä.
No, ei ole enää koko kaveripiiriä, niin solvauksesi ei satuta, jos se oli tarkoitus.
Tarkoitus ei ole solvata. Ei sua eikä ketään muutakaan. Tarkoitus on muistuttaa ettei ole pakko kertoa kaikkea. On tuulesta temmattua väittää, että ilmianto on pakollista jonka joku taivaasta tullut oikeus siunaa. Just joo. Jos ilmiantaa, niin olis hyvä olla parempi syy kuin pelkkä into päästä paljastamaan "totuus". Eriasia on, jos kyseessä on lain rikkominen. Silloinhan joutuu rikoksen suojelijaksi, jos ei kerro virkavallalle mitä tietää. Mutta ei kai tässä sellaisesta ole kysymys?
Syy onkin yleensä arvoissa. Siis silläkin uhalla että toistan itseäni: ***Tee se muille, mitä toivot itsellesi tehtävän. Siis olen aivan täysin ateisti, mutta allekirjoitan tuon elämänkatsomuksen täysin. Niin ja tässkin hyvä syy on ihan vain se, ettei halua toisen elävän säkki päässä, kunnes selviää että kumppani petti ja koko tuttavapiiri tiesi asiasta. Voi vaan kuvitella mitkä fiilikset tuon jälkeen on.
muistat, ettei kyseessä olekaan oikeus vaan oma päätöksesi.
Etkö voisi antaa kaverillesi vihjeen jotenkin nimettömänä? Että hän saisi itse asian sitten selville. Ei tarttis sun toimia sijaiskärsijänä.
Aika epärehtiä ja raukkamaista olisi hoitaa asia niinkään. En voi muuta kuin toivoa, että ystäväni ymmärtää miksi tietoni kerron. Ja että juuri näin yritän säästää häntä vielä pahemmilta pettymyksen tunteilta.
En mä kyllä ymmärrä miksi sä noin haluat toimia. Minä varmaan jättäisin nimettömän ilmiannon tai jotain. Koska ihmisten elämä on heidän omansa, ja saavat sitten tehä omat päätöksensä.
Miten se, miten ilmianto tulee, vaikuttaa siihen että ihmiset voi tehdä omat päätökset. Kun tosiasia vain on se, että asia tulee julki. En siis itse ole tässä päättämässä mitään. Enkä uskalla kommentoida koko asiaa, ei kuulu muuten itselleni mitenkään. Kyllä neuvotteluyhteys on tämän jälkeen vain pariskunnalla itsellään.
"Niin ja tässkin hyvä syy on ihan vain se, ettei halua toisen elävän säkki päässä, kunnes selviää että kumppani petti ja koko tuttavapiiri tiesi asiasta. Voi vaan kuvitella mitkä fiilikset tuon jälkeen on. " Tämä on se kaikkein kauhein vaihtoehto. Ajatelkaapa kuinka hauskaa on ajatella jälkikäteen että "KAIKKI muut tiesi, paitsi minä." "KAIKKI muut tiesi myös silloin, kun ylisin kumppania. Ja hymyilivät." Ei tuollaisessa tuttavapiirissä enää halua eikä kehtaa naamaansa näyttää.
Kerronpa tapauksen tuttavapiiristä. Pariskunta oli ollut suunnittelemassa häitään ja ilmeisesti morsiammelle oli tullut jonkinlainen katumus päälle. Nainen käväisi vieraissa ja varmaankin se olisi jäänyt salaisuudeksi, mutta ehkäisy petti ja nainen tuli raskaaksi. Hän ei osannut pitää suutaan kiinni vaan oli jakanut tämän salaisuuden parhaalle kaverilleen, joka taasen ei kyennyt säilyttämään tätä tietoa omaan. Näin ollen tieto tämän naisen syrjähyppystä ja raskaudesta levisi pikkuhiljaa koko pariskunnan tuttuvapiiriin. Ainut joka ei tästä tiennyt mitään oli sulhanen, joka suunnitteli tulevaa avioliittoa. Morsmaikku ei halunnut aborttia, eikä kuitenkaan kyennyt kertomaan syrjähypystään eikä raskaudesta sulhaselleen. Tilanne jatkui niin kauan kunnes raskaus alkoi näkymään jo päällepäin. Tällöinkin sulhanen oli kuvitellut että tuleva lapsi on hänen, eikä osannut aavistaa mitään. Arvaatte vain mikä shokki oli miehelle kun nainen vihdoin viimein sai kerrottua kuinka asiat ovat. No häistä ei tullut mitään vaikka nainen oli vaatinut että avioon mennään ja miehen olisi hyväksyttävä tuleva lapsi. Kun mies tajusi että lähes kaikki tuttavansa olivat tiennyt tilanteen ennen häntä, mutta kukaan ei siitä ollut kertonut hänelle, laittoi välit poikki lähes kaikkiin tuttaviin ja ystäviinsä sekä muutti myöhemmin toiselle paikkakunnalle. Opetus? On varmasti ja jokainen löytäkööt ne itse. Kuitenkin, jos teillä pettureilla on tarve käydä vieraissa, pitäkää turpanne kiinni ja älkää jakako muille asioita mitä ette pysty itse hallitsemaan.
Voi jumalauta, kyllä sais morsian niin pahasti turpaansa ettei mitään rajaa. "No häistä ei tullut mitään vaikka nainen oli vaatinut että avioon mennään ja miehen olisi hyväksyttävä tuleva lapsi. " Ei kai kukaan voi oikeasti olla noin typerä?
Hyvin, hyvin harva ihminen haluaa ulkopuolisen sekaantuvan intiimiasioihinsa.
Minuthan vedettiin mukaan tahtomattani, kun toinen ei osanut peitellä petostaan. Olisin voinut hyvin elää ilman tätä tietoa. Luepa edellinen vastine, niin tiedät syyni...
Sinussa ei ollut mitään vikaa. Pettäminen on aina katkera pala molemmille. Ja mies ilmeisesti rakasti naistaan joten hän ei voinut vihata häntä. Joten hän päätti kohdistaa vihansa sinuun ja naisen on pakko kompata. Ja todennäköisesti mies kosti naiselleen katkaisemalla sinun ja ystäväsi suhteen. Yksinkertainen juttu.
olisin kiitollinen etten tuhlaisi kallis arvoista elämääni.yleensä kait ystävä ei piruuttaan keksi tyhjästä juttua siis "ei tulta ilman savua" tulee tunne kun näitä kannan ottoja lukee jotka ovat sitä mieltä ettei saa kertoa hyväksyvät pettämisen omassa elämässään Aloittajalle kurjia ystäviä nuo petturit.
"Huvittavinta asiassa on se, kuinka he rajasivat lopulta kaiken vain itseeni, muut välistä unohtaen."
Mistä tiedät, miten kyseinen pariskunta on käsitellyt asian keskenään?
Miksi ihmeessä sekaannut toisten parisuhteeseen? Miksi ihmeessä PAINOSTAT ihmisiä kertomaan toisilleen salaisuuksia? Miksi ihmeessä leikit jonkinlaista moraalista auktoriteettia?
Eiköhän nämä moraalikysymykset pidä jokaisen ratkaista itse omalla kohdallaan, ilman että sinun pitää julkistella yleviä arvojasi ja toisten ihmisten pikkuisia likaisia salaisuuksia ja sekaantua toisten parisuhteeseen.
Jos tiedät, että voit aiheuttaa paljon surua sekä itsellesi että käytöksesi kohteille, niin miksi ihmeessä valitset tämän ratkaisun? Jokainen kun vastaa itse omasta moraalistaan Jumalalle. Sinä et ole vastuussa muiden parisuhteista etkä muiden moraalista.