työpaikassa olleet ovat osaksi todella rasittavia. Parissa työpaikassa on käynyt niin, että minua vanhempi, työssään toki pätevämpi, koska kauan työtä tehnyt, alemmin koulutettu nälvii. En koe näitä tapauksia varsinaisesti työpaikkakiusaamiseksi, mutta nälviminen alkoi käydä omille hermoille. Sitten jos oli hyvä päivä,oltiin ihan mukavia. Eipä pahemmmin kiinnostanut jutella tällaisten tapausten kanssa niitä näitä. Puhuin tai vastasin, jos oli pakko. On sitten kyseessä se, että kemiat ei synkkaa tai toinen yrittää runnoa toista maan rakoon, pääasia, että työt hoituu, keskustella voi muiden kanssa.Yritin vain näissä paikoissa tehdä työni ( olin määräaikainen)ja oppia. Joskus annoin mennä ohi korvien, joskus taas sanoin vastaan. Eipä kumpikaan tapa tuottanut tulosta. Mutta onneksi näissä paikoissa ei enää tarvitse työskennellä. Rasittavinta oli se, että yritettiin tehdä tyhmäksi, vaikka sitä en ole.
kauan
samassa
6472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olin samanlaisessa työpaikassa ja kyllä nälviminen, mustamaalaaminen, tyhmäksi haukkuminen (ulkopuolisille), mustasukkaisuus, valehtelu yms. tulivat tutuiksi. Olin kuudes, joka lähti samojen ihmisten kiusaamana pois sieltä. Kyllä se on työpaikkakiusaamista, sehän on häirintää. Ongelma tuossa on se, että työpaikkakiusaamisesta ei ole näyttöä. Meillä ainakin työsuojeluvaltuutettu sanoi, että kyse on työpaikkakiusaamisesta. Itse en jaksanut ainaista nälvimistä, sanoin itseni irti. En tiedä miten voisi välttyä joutumasta työpaikkakiusatuksi. Me kaikki 6 henkilöä ärsytimme niitä vanhoja työntekijöitä.
että porukka lähtee pois. Puhutaa perinteisestä kiusaamisesta,tuo on juuri sitä. Ne pellet on oppinut,että kun näin tekee niin eiköhän me taas voiteta. Sairasta sakkia mutta kun ne ei enää muuta osaa,kun siihen kiusaamiseen reagoidaan just niin kuin ne haluaa. Itse en edes uskottele itselleni,että töissä on kivaa. Töissä ollan tekemässä töitä. Häirintä on ylimääräinen Lisä.huono lisä tosin mutta kiusaaminen on niin tuttua,että en muusta tiedäkään.
kiusaamiseen, siksi hänet on valittu ja siitä hänelle palkka maksetaan, että hän puuttuu epäasialliseen kohteluun??????
Minun työpaikallani työsuojeluvaltuutettu puuttui todella topakasti työpaikkakiusaamiseeni sen jälkeen, kun otin häneen yhteyttä ja olin tehnyt hänelle selvityksen miten-missä-milloin minua oli kiusattu. Kuulemani mukaan monet työsuojeluvaltuutetut eivät puutu tilanteeseen lainkaan. Vaikka laki edellyttää myös muita työntekijöitä puuttumaan, niin kyllä taitavat melko harvassa olla ne tapaukset, jolloin työntekijä olisi asiaan puuttunut. Yhtäkään tapausta en ole kuullut.
Yritin suhtautua huonoon oloon hyvin monta vuotta hyvin välinpitämättömästi ja vähätellen, sillä mielestäni olin töissä tekemässä vain työtä, josta pidin. Uskottelin myös itselleni, että töihin on aina mukava mennä ja niin sinne olikin itse työtä tekemään, mutta muuten... Kestin aika monta vuotta, sillä päädyin silmätikuksi melkein heti päästyäni määräaikaiseen työsuhteeseen 1997. Meni vaan aika kauan ennen kuin itse tajusin. Kestin pitkään. Kymmenen vuotta. Voin välillä itse tosi huonosti eli sairastuin masennukseen, hiukset lähti, sain voimakkaita rytmihäiriöitä, mutta edelleen pidin työstäni. Kerroin pahasta olostani ja saamastani kohtelusta mm. esimiehelleni ja ammattiosaston edustajille, mutta kun he eivät reagoineet, muutuin itsekin tympeämmäksi (ja kuten minuun kohdistuneesta kiusaamisestakin tunnen syyllisyyttä myös tästä, koska se ei kuitenkaan ole omaa itseäni, vaikken mikään yliystävällinen ja ihmisrakaskaan ole). Koska nautin itse työnteosta ja vapaa-aika oli upeassa tasapainossa työn kanssa, jaksoin käydä töissä siitä huolimatta, että lähin kollegani tasaisin väliajoin muistutti minua, kuinka kamala ihminen olen ja kuinka minusta ei kukaan tykkää, antamatta kuitenkaan koskaan vastausta, miksi ei. Kaikki meni siis näennäisesti suhteellisen hyvin (kun hiljaa kärsin omissa oloissani), kunnes osastolle tuli jälleen kerran muutoksia ja minä jouduin pahimmaksi kärsijäksi. En kyennytkään tekemään työtä, johon työnantaja minut määräsi, sillä siinä olisin taas ollut samassa tilanteessa kuin vuosia aiemmin, jolloin sain kiusaamisen takia fyysisiä oireita. Tätähän työnantaja ei ymmärtänyt ja lopputuloksena oli työsuhteen purku. Kiusaamisesta siis tuli minullekin tavallaan tuttua ja tavallaan opin ns. elämään sen kanssa, mutta muutokset vetivät maton alta. Kaikkea ei pysty lakaisemaan pois ja olla vaan välittämättä, vaikka kuinka haluaisi. Nyt kadun, että edes menin ko. yritykseen työhön ja inhoan nykyään koko kotipaikkakuntaani ko. yrityksestä ja siellä olevista ihmisistä puhumattakaan, muta siitä huolimatta kaipaan itse työtä ja työaikamuotoa, jota sain siellä jonkun aikaa tehdä. Hullua.
valtuutetti antoi minulle kirjan -Oikea veri -luettavaksi. Se oli homovastaista höpinää. Hän kiusasi minua muutenkin. Kun otin luottamusmieheen yhteyttä,asiaa vähäteltiin mm."on niitä oikeitakin kiusaamistapauksia ollut." Tilanne paheni pahenemistaa.Työsuojeluvaltuutettu oli pahin. Hän oli uskoon tullut entinen juoppo nainen. Vittumainen akka minulle,hyvä miehille ja suosikeilleen. Olin paremman näköinen ja parempi runkosempi. Ja en uskossa. Minun olisi pitänyt häntä kadehtia tai jotain niin olisin saanut olla rauhassa. Se on joskus niin surkeaa tuo ihmisten päteminen...