Sain tänään viestin, että lähellä on noutaja viiden aivoleikkauksen jälkeen ja kuudetta ei enään voi tehdä ja jokatoinen päivä vielä sädehoidossa--ja ne loppuu--kun ei voi tehdä enään mittään.Voi mahoton -- miksi meitä ihmisiä ei voi päästää kerralla pois täältä "paskasta"!Tämä asia koskettaa minua oikein läheisesti, kun tunnen hänet (Riitta) parinkymmenen vuoden ajalta---ja sitten olen ollut hänen kanssaan jatkuvassa puhelinkontaksissa.
Kaikille täältä Lapista Artolta terkut....
Mitens kun tietää ystävän, tulemassa
koulemaan!
61199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
yhtään hyvää neuvoa sinulle, vaikka itse olen ollut samassa tilanteessa. Lääkärit vaan levitteli käsiään mitään ei ole tehtävissä. Kivut vaan hoidetaan pois. Itse vietin aikaa kultani kanssa, tein tosin niin jo ennen, kun lääkärit sanoi mitään ei ole tehtävissä. Asuin melkeimpä 1,5 vuotta sairaalassa iltaisin. Jos pystyt niin mene juttuseuraksi? Sairaaloissa on hemmetin tylsää...
rakas ihminen on aloittamassa samaa syöpä rumbaa ja realisti kun oon mun ennuste on kuolema. En tätä tosin hänelle ole kertonut. Juttuseuraksi pitäis mennä, nyt en vaan oikein vielä meinaa pystyä... Oonhan mä käynyt katsomassa, mutta sairaalassa iskee jokin pakko päästä täältä pois äkkiä tunne.
kirjoittamassa viimeisessä lapussa (en saanut puheesta selvää oli tulehdus kielessä). Luki mm. seuraava "Kukaan ei ymmärrä auttajia. Kyyneleet sisällä." Kyllä kultani minut tunsi, annoin itseni sitten murtua ja näytin ne kyyneleet. Tänään taas näitä päiviä jolloin en saa mitään aikaan.
ja niinkuin sinulle ja kaikille muillekin keskusteluun osallistujille.Kaikille jaksamista täältä Lapista toivottaapi Ilmari.
Sinulle. Jokaisen meistä on lähdettä uuteen tuntemattomaan kun vuoromme tulee. Ajattele asiaa siten että siellä hänen on hyvä olla. Ei ole kipuja, ei tuskaa eikä. Elämä sairaana ja toisten käsien varassa ei ole elämisen arvoista. Oma sisareni lähti 2.8.08 ensimmäisen aivoverenvuodon jälkeen, vain 50 vuotiaana. Työkseni hoidan mm. halvaantuneita ihmisiä. Joku on ollut vuosikausia vuoteessa, liikkumatta, puhumatta, jopa letkulla syötettynä ja koneen avulla hengittäen. Onko niin parempi, vai päästä pois kerralla tuskista ja murheesta.
sanoista.Niin enpä ole nähnyt ketään joka jäisi tänne maapallolle!Mutta tuskallista se onpi odottaa kuolonviestiä!Tuntuu välillä--enkö kerkeisi jonossa ohi.Sarkasmia---mutta ehkä anteeksi annettavaa!Kaikille ihmisille toivon joka aamu, kun herään, niin kaikkea hyvää!Terkut AS