Täällä loistaa monella jo kauaksi tiedostamaton iällinen epäsuhta ajatusten (ilmenee kirjoituksista) ja todellisen iän välillä.
Puhun persoonan luomasta yleisvaikutelmasta.
Myönnätkö itse esiintyväsi usein lapsen lailla, pyydät tukea, myönnät olevasi avuton?
Myönnätkö pyrkiväsi esiintymään usein jopa isoisän auktoriteetilla, jakelet neuvoja ja esiinnyt korostetun varmasti ja tietävästi?
Näillä käyttäytymistavoilla ei sitten viitata todelliseen ikään millään lailla.
Osaatko analysoida itseäsi?
toukokuu.
27687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En tunne olevani ikinä avuton ja kaiken viimeksi ruikuttaisin tukea. Toisekseen mulle on ihan paskan hailee mitä musta joku täysin tuntematon ihminen ajattelee. Tärkeämpää on mitä ne ihmiset jotka todella tunnen ja jotka tuntee mut ja jotka kuuluvat mun lähipiiriin, musta ajattelevat. Mä en koe jakelevani neuvoja, vaan pikemminkin koen ottavani kantaa asioihin, silloinkin kun joku kysyy jotakin.
ettei tunne ikinä olevansa avuton? Osaatko ja teetkö itse aivan kaiken?
.......
töissä tuntenut joskus niin, kun olen saanut hoidettavaksi projektin, jonka on jo alusta asti nähnyt melkein mahdottomana toteuttaa aikataulussaan. Tosin en mä siitä silloinkaan alkanut ruikuttaa, vaan hommasin itelleni stressin. Mitä ei osata, se opetellaan. Jos mä joskus tunnepuolella kokisin avuttomuutta, en mä sitäkään päällepäin helpolla näytä.
kokoon.
juuri koskaan. >Jos mä joskus tunnepuolella kokisin avuttomuutta, en mä sitäkään päällepäin helpolla näytä. Tuollainen kovettaa ja katkeroittaa ihmisen.
Suomalainen mies on kulttuurinsa kasvatuksen lopputuote ja ei välttämättä halua osoittaa heikkouden merkkejä. Kun lapsesta saakka hoetaan, että mies ei itke, niin perkele sitten ei itketä (ainakaan niin että kukaan näkee).
onneks mul on nykyään sellanen akka joka antaa mun olla oma itseni, niin olen alkanut siitä oppia pois. Viimeinkin. EN tarkoita pelkkää itkemistä, vaan muutenkin. Eipä suomalaisen kulttuurin kasvattama mies helposti positiivisiä tunteitakaan näytä.
Opettelisit sydänkirurgiaa ja suorittaisit itsellesi sydämensiito-operaation? Korjaat suurjännitesähkölaitteesikin itse? Rakensit oman talkosi ja autosi, oman lentokoneesi? Teet itse omat vaatteesi ja kasvatat oman ruokasi. Käyttämäsi tietokoneenkin rakensit komponenteista alkaen kotona? Läheisen kuolema ei sinua hetkauta? Läheisen vakava sairastuminen ei huolettaisi? Vaikka menettäisit raajasi, tulisit silti hyvin toimeen omillasi. Jos kaikki maailman työt kasattaisiin niskaasi, hoitaisit nekin itse? Tiedät kaiken, osaat kaiken, ehdit tekemään kaiken, jaksat kaiken ja uskallat kaikkea? Se on melkoinen saavutus.
jokuko sitten on syntynyt kirurgin veitsi kädessä? Ihminen osaa mitä vaan, kun se vaan viitsii opetella. Se MD11 kuskikin on ollut ihan tavallinen pulliainen, ennen kuin se on opetellut lentämään ja hankkinut pätevyyden ko. konetyyppiin. Useat tuotteet ovat usean eri ammatin harjoittajan yhteisyön aikaansaannosta. Vai luuleko, että joku yksi jamppa on suunnitellut ja rakentanut vaikkapa ydinvoimalan? Multa on kuollut läheisiä ihmisiä, enkä ole tarvinnut mitään vitun kriisipsykologia, että sillee. Kodin remonteista tiedän kaiken ja mitä en tiedä, kysyn tutuilta ja teen ite, poislukien vahvavirtahommat ja nekin vaan lupien puutteesta. Pointtini oli, että ihminen oppii mitä vaan.
Olkoon sitten niin, mutta ihan normaalia tuollainen usko omaan voittamattomuuteensa, ylivertaisuuteensa ja kykyihinsä tuskin on ihan normaalia. Kaikkea ei voi edes opetella. Sinuakin fiksumpi ja taitavampi ihminen saattaa olla jossain ja silloin kun hänet kohtaat, tunnet avuttomuutta, koska et pysty suoriutumaan tehtävästä yhtä hyvintai vaaditulla tasolla. Käytätkö hormoneja tms? Monilla bodareilla on vastaavaa ajattelua.
on mua fiksumpia. Enhän mä nyt saakeli sellaista ole väittänyt, vai olenko? Mä en kuitankaan vertaa itseäni siinä mielessä muihin, joten en tunne alemmuuttakaan. Voittamaton? Jaa mää vai? Niin monta kertaa haukannu paskaa, että ei viitsi edes laskea. Silti maasta on aina noustu ja lähdetty taas jatkamaan matkaa ja näin tapahtuu vastakin. Apuja tulen varmasti tarvitsemaan tulevaisuudessa, jos vaan henki pihisee vanhukseksi asti, eikä tuu heitettyä lusikkaa nurkkaan ennen aikojaan. Mä en ole bodari, pikemminkin harrastan pidempikestoista urheilua ja sitäkin huolehtiakseni omasta kunnostani, joten ei ole tarvetta hormooneille. Nyt lakkaan vatvomasta omaa persoonaani ja sä saat ajatella ihan mitä lystäät.
juonsi juurensa tuosta "Kirja kaikille palstalaisille" -aloituksesta. Joku henkilö saattaa vaikuttaa epäaidolta juuri tuon aloituksessa mainitun syyn vuoksi. Ihminen tiedostamattamaan esittää hänelle annettua roolia arkipäivän elämässään. Hän ei täysin ole oma itsensä, koska häntä ei ole hyväksytty omana itsenään.
ei mul ole mitään tiettyä tyylisuuntaa jota vedän, vaan joskus lapsettaa, joskus esitän isoisämäisiä neuvoja jne. Ei mul mitään pakkoa pitäytyä siinä roolissa mitä nimimerkki mielikuvia toisille palstalaisille luo. Mut, sepä onkin sellanen asia, että kun olet palstalla aito ja ajatteleva, etkä jääräpäisesti pidä yhdestä tyylisuunnasta kiinni, niin täällä se käsitetään epäaitoudeksi.
epäaito juuttuessaan yhteen rooliin. Joskus voi havaita pyrkimystä irtiottoon, mutta pian siitä seuraa paluu vanhaan kaavaan.
>Joskus voi havaita pyrkimystä irtiottoon, mutta pian siitä seuraa paluu vanhaan kaavaan. Olen huomannut saman. Mutta tekiskö pelko siitä, että toiset huomaa, ettei olekaan sitä mitä on antanut ymmärtää sen, jotta palataan takaisin sille tutulle ja turvalliselle tielle. En tiedä, mutku ei ihmiset oikeessakaa elämässä vdä vain yhtä roolia. Toisaalta, yhden roolin vetäminen on myös ainakin osittaista tervettä itsesuojeluakin tällä palstalla. Koska kyllä sitä paskaakin niin helposti niskaansa saa.
pelko on meihin syvään istutettu.
Myönnätkö itse esiintyväsi usein lapsen lailla, pyydät tukea, myönnät olevasi avuton? Provosoidun mieluusti palstalla ja se lienee monistakin lapsellista käytöstä. Oikeassa elämässä en myönnä esiintyväni lapsen lailla, mutta myönnän auliisti, jos en osaa jotain. Ihmiset motivoituvat mieluusti neuvoman ja auttamaan. Hommat tulee hoidettua ja vieläpä hyvässä hengessä. Myönnätkö pyrkiväsi esiintymään usein jopa isoisän auktoriteetilla, jakelet neuvoja ja esiinnyt korostetun varmasti ja tietävästi? Pastalta puuttuu äänenpainot, ilmeet ja eleet, joten vaikutelma voi olla mitä sattuu. Oikeassa elämässä pyrin tietoisesti välttämään moista, koska se ärsyttää ihmisiä.
voivat saada ihmiset itkemään ja nauramaan, jos tuo on totta kuten sanoit "puuttuu äänenpainot, ilmeet ja eleet, joten vaikutelma voi olla mitä sattuu". Eivätkö sanat muka ole eläviä? Luetko kirjoja vartalo jäykkänä ja yhden ilmeen kontrastilla?
En tietenkään. Minä olen hyvä eläytymään kirjoitettuun tekstiin. Sinäkin lienet lukenut jonkun kirjan ja katsonut sen perusteella tehdyn elokuvan. Oletko huomannut, miten elokuva ei vastaakaan kirjasta itsellesi syntynyttä mielikuvaa? Oletko miettinyt, miten erilainen mielikuva ohjaajalle on siitä syntynyt kuin sinulle? Niin uskon olevan netissäkin. Nettipersoona ei välttämättä vastaa sen takana olevaa ihmistä tai mielikuvaa hänestä.
nagatiivisen isoisämäisyytesi: minä olen huono, sinä hyvä. Kiitoksia esimerkkinä toimimisesta. Tästä se lähtee.
Niinpä todistit teesini oikeiksi. ;-)
isoisämäinen minä_olen_oikeassa, sinä_olet_pikku_apurini_tässä_pelissä.
Juuri siltä minusta tuntuu roikkuessani kanssasi lillukanvarsissa. ;-)
negatiivinen isoisämäinen kommentti. Vähättelet minua ja haluat sanoa viimeisen sanan. Esiinnyt näennäisen sovittelevasti ja lopuksi vedät maton kaiken sanomasi alta hymiölläsi.
Aika nokkelaa. ;-)
ulkopuolisin silmin pellen tässä ketjussa?