Mistä tällainen ihmisviha on kehittynyt?Joka paikassa,töissä,kadulla,busseissa ym.puheet tahtoo
kääntyä aina mollaamaan joitain tai jotain ihmistä?
Saati sitten kotioloissa missä saa "vapaasti" puhua
pahaa muista,voi vain kuvitella.
Kaduilla tapellaan,käydään tuntemattomien päälle.
Eduskunnassa riidellään,nykyään mennään henk.kohtaisuuksiin.
Mistä tällainen vihamielisyyden ilmapiiri on tullut?
Eikö nyt kun tämä taudin uhkakin leijuu ja lamakin
näyttää voimansa pitäisi alkaa puhaltaa yhteen hiileen?
Mitäkö ajan takaa.
Sitä,että minkälainen katastrofi suomea pitää kohdata,että käännymme vihaamasta toisiamme.
Thaimaassa kun oli tsunami syntyi valtava yhteisöllisyys ja ystävällisyys.
Autettiin toisia jotka olivat hädässä.
Samoin muualla missä on ollut vaikka maanjäristys.
Onko meillä täällä vielä liian hyvin asiat?
Kuitenkin.
Olen maannut paljon sairaalassa ja kun kaikilla
huoneessa olijoilla on kipuja ja raskasta siellä
syntyy sellainen erikoinen ystävyyden henki.
Olemme kaikki samassa veneessä.
Tekee mieli auttaa toista vaikka itse kärsii kipuja ja on masentunut.
Toivottavasti heräämme ilman,että tarvitsee tulla
mitään todella isoa katastrofia,jos ei tule,niin
pahaa pelkään tämä meno jatkuu.
MIKÄ MEITÄ IHMISIÄ VAIVAA?
huolestunut isä
1420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Totta!Ihmiset eivät enää häpeä olla toisille ilkeitä,epäkohteliaita ja vahingoniloisia.Arvot ovat muuttuneet.Kristityn lähimmäisenrakkaus on sekin muuttunut,onneksi on vielä leipäjonojen pitäjiä.Ahneus on perisynti,ja rahanhimo ja nautinnot ovat asetettu kaikista tavoiteltavimmiksi asioiksi. Kuten sanoit sairaalavuoteessa tunnetaan vielä myötätuntoa potilastovereita kohtaan.Miksikö ? Koska siellä ei enää kilpailla,kaikki ovat potilaan asemassa,ja sairaus saa meistä esiin inhimilliset kasvot. Mitäkö voi tehdä? Yksityinen ihminen ei ehkä pajoakaan muuta kuin keventää lähimmäisen taakkaa joka liikemaailman voitonjahdissa on jäänyt jalkoihin.Kuitenkaan,ystävällisyys ei maksa mitään,ja pieni hymy kirkastaa kasvot. Ei kovuus ole voiman vaan heikkouden merkki joka lisäksi jähmettää kasvot ilmeettömiksi. Ihmisviha jota kyselet lienee stressaantuneen,ahdistuneen,vailla rakkauden hyvyyttä olevan ihmisen ihmiskuva.