Olen ollut vakavasti masentunut jo jonkin aikaa, ja viime keväänä otettiin erilaiset masennuslääkkeet hoitoon mukaan (SSRI, neuroleptit), ja yksitellen käytiin monet merkit läpi.
Eihän siinä mitään, en huomannut ruokahalun nousua ja lihoin kymmenisen kiloa. Silloin painoindeksi oli jotain 26, joka siis merkitsee lievää lihavuutta ja joulun aikaan päätin laihduttavani ylimääräiset pois.
Jätin herkut kokonaan (jouluherkutkin), söin terveellisesti, yritin välttää huonoja hiilareita ja ylimääräisiä hiilareita muutenkin, ja lisäsin proteiinin määrää ruoassa. Elin 1200kcal päivässä, mutta masennukseltani en saanut itseäni kuntosalille (ihmismassat ahdistaa ja varsinkin nyt, kun en ole hyvässä "muodossa"). Kävelin pitkiä lenkkejä pimeyden turvin, juosta en uskaltanut kun oli liukasta ja koska kylmä saa keuhkoni kipeiksi. Yritin kyllä aluksi olla välittämättä siitä, mutta kun helpotusta ei viikonkaan juoksun jälkeen tullut, luovutin ja jatkoin pelkkää kävelemistä tehden ainakin tunnin reippaita kävelylenkkejä. Lihaskuntoa pidin yllä kotona tehtävässä kuntopiirissä.
Aluksi paino laski, mutta vain hieman. Sitten se pysyi pitkän aikaa paikoillaan. Niihin aikoihin masennus näkyi syömisissä, enkä saanut juurikaan ruokaa alas. Ajattelin että ok, laihdumpa näinkin (vaikka en niin terveellisesti). Ei tulosta. Nyt keväällä olen aloittanut juoksulenkit, ja huhtikuusta lähtien olen käynyt juoksemassa varjoani pakoon iltaisin.
Olin kaksi viikkoa käymättä puntarilla ja kun vihdon kävin siellä, tulos oli pöyristyttävä. Kahdessa viikossa kiloja oli tullut lisää VIISI. No, lisäsin liikuntaa ja vähensin syömisiä ajatellen, että en anna sen tapahtua uudestaan. Puntarilla en uskaltanut käydä, kun olin masentunut edellisestä tuloksesta niin paljon, ja kun vihdoin uskalsin vaa'alle kahden viikon kuluttua (ajattelin, että viimeistään siinä ajassa olisin laihtunut), sama oli käynyt uudestaan.
Eli olen lihonut kuukaudessa kymmenen kiloa ja ihmettelen, että miten tämä on mahdollista? Miten olen voinut lihoa niin paljon? Onko tämä edes normaalia lihomisvauhtia enää?
Tiedän, että jos on pidemmän aikaa ollut vähillä kaloreilla, niin jos kerran repsahtaa niin kalorit imeytyvät kehoon paremmin kuin normaalitilassa. Tiedän, että paastoaminen ja sen jälkeiset pari syöppöpäivää saisivat painon nousemaan entisestään. Mutta kun minä en tee niin! Juuri siitä syystä, että yritän laihtua, ja haluan onnistua siinä!
Yksi kilo läskiä vastaa noin 7000kcal, mikä itsessään on jo todella paljon. Lisäämällä nollan perään saa kalorimäärän, joka mun olisi kuukauden sisällä pitänyt syödä yli kulutukseni.
En ole syönyt niin paljoa, en ole retkahtanut edes pimeyden tuoman rauhan ja yksinäisyyden turvin ahmimaan ruokaa. En ole huijannut itseäni.
Mikä mättää? Miksi lihoin, vaikka kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt laihtua? Lääkkeet on lopetettu, joten ei johdu siitä. Jos ne olisivat varanneet nestettä kroppaani, painon olisi pitänyt laskea, mutta ei!
Oi te netin luotettavat itsekouluttautuneet tohtorit ja laihduttamisen superekspertit, auttakaa! Mitä tein väärin?
Laihdutuksen epäonnistuminen - miksi?
Lihava lyyli
14899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitäs syöt ja juot??
Arkena syön aamupalaksi 1-2 siivua tummaa täysjyväleipää, siihen levitettä ja Polar -juustoa päälle. Kyytipojaksi lasillinen maitoa, ja joskus myös tomaatti/kurkkua/omena ja vähän raejuustoa. Päivällä syön välipalaksi jotakin vihannesta/salaattia ilman kastikkeita raejuuston kera/hedelmä ja juomaksi vettä tai vaihtoehtoisesti lasi maitoa. Viiden aikoihin syön lämpimän ruoan, mitä silloin nyt sattuu olemaankaan. Illalla syön kevyesti, jotain vihannesta/salaattia ilman kastiketta raejuustoa/leipää levitettä/hedelmä/munakas. Tuota linjaa se suurinpiirtein on, riippuen mitä milloinkin sattuu olemaan. Jos esimerkiksi vihannekset ja muu vihreä on päässyt loppumaan, syön tilalta leipää. Ainoana ongelmana (joka tällä hetkellä tulee mieleen) on proteiini; vaikka olen sitä lisännyt ruokavaliooni, ei sitä taida siitä huolimatta tulla tarpeeksi.
Jos ruokien välillä tulee nälkä ja jaksan siihen jotakin käydä hakemassa, otan silloin jotakin vähäkalorista naposteltavaa, kuten tomaattia tai kurkkua tai juon vain vettä. Napostelu ei ole ongelma, kun ei juuri ikinä tee mieli syödä ja joskus pitää ihan vain näön vuoksi jotakin kipata kurkusta alas, jos on syömiset jääneet vähemmälle. Mehuja en juo lainkaan, turhia kaloreita niistä vain kertyisi.
proteiinien määrää ruokavaliossasi. Hiilihydraattien totaalinen vähentäminen kannattaa aina ja ei pidä uskotella että on jotain hyviä tai huonoja hiilareita. Hiilareitten kokonaismäärä ratkaisee. Lisää luonnollisia eläinrasvoja ruokavalioosi hiilihydraattien tilalle niin laihtuminen jatkuu.
.. on, että miksi en laihtunut. Mistä keho niitä rasvasoluja rupeaa kehittelemään, kun laskureiden mukaan syömiseni ovat miinuksen puolella? Joo, ei ole pelkkiä laskureita katsominen mutta luulisi ihmisen laihtuvan kaloreiden ollessa miinuksen puolella. Ruokavalio on nyt toisarvoinen juttu, vaikka toki otan mielelläni vastaan erilaisia ehdotuksia ja mieluiten havainnollistavien esimerkkien kanssa. Olen lukenut, että proteiini pitäisi nälkää paremmin eikä nostaisi heti verensokeria taivaisiin. Korjaa toki, jos hankkimani tiedot ovat virheellisiä. Miten voin olla varma, että laihtuminen jatkuu? Kun se ei ole kunnolla missään vaiheessa edes alkanut.
en minäkään niitä ole koskaan laskenut. Minun laihdutusmetodini oli esillä Iltalehdessä, jolle annoin haastattelun. http://www.iltalehti.fi/terveys/200708216457526_tr.shtml
Mielenkiintoinen lehtijuttu. Miltä nettisivulta voisi löytää sen "jälkeen"-kuvan.
Ei massaa synny tyhjästä.Eli kyllä niitä ylimääräisiä kaloreita jostain tulee,jos vain lihoo eikä laihdu.En halua masentaa sua enempää,mutta se on fakta.Tai sitte sun lääkitys kerää nestettä.
Tiedän, ettei massaa tyhjästä synny ja sitä tässä ihmettelenkin. En oikeasti ole syönyt yli kulutukseni ja alan jo epäillä jotakin sairautta syypääksi tähän, vaikka tiedän ettei se ole kannattavaa ja että se on hyvin epätodennäköistä. Lääkäriinkään ei oo menemistä, ku nehä nauraa mut pihalle tällasen ajatuksen takia eivätkä varmasti usko, etten ole syömisilläni tätä aiheuttanut (eikä täälläkään näytä kukaan uskovan). On se kummaa, että nuori opiskelijatyttönen lihoo tuolla tavoin kontrolloimattomasti. Uusi lääke mulla alotettiin tässä joskus, mutta en muista oliko lihominen ennen vai jälkeen sen. Mikäli kyseessä on jälkimmäinen mahdollisuus, en millään pysty uskomaan että niin pieni lääkemäärä muka lihottaisi kymmenen kiloa kuukaudessa. Järjen mukaan kiloja olisi pitänyt tulla enemmän myös sillon, kun annosta nostettiin mutta sitä ei tapahtunut.
Eihän sulla oo kilpirauhasen vajaatoimintaa? Yksi sen oireista voi olla painonnousu. Tosi turhauttavaa tollanen. Ja kun vielä yrität taistella masennusta vastaan. Koita jaksaa :) ja älä ota laihdutusta liian vakavasti.
Kilpirauhastestit on tehty, eikä niistä paljastunut mitään epänormaalia - tosin siitä on jo vähän aikaa, vuosi ehkä. Olen epäillyt, että jos mulle olisi puhjennut jokin aineenvaihduntaa hidastuttava sairaus/tila/mikälie. Tosin se saattaa johtua jo vähäisistä syömisistäni.
Vielä pitää kysästä, että mitä syöt tossa lämpimänä ruokana, ja kuinka paljon?
Syön pari perunaa lihakastiketta / makaroonilaatikkoa / pottumössölaatikkoa jne eli ihan perus kotiruokaa lautasmallin mukaisesti. Santsaan vasta, jos 20 minuutin kuluttua on vieläkin nälkä.
Kannattaa käydä uudestaan labrassa! Vajaatoiminta on voinut tulla vuodessa ja monella lihominen on yksi selvimmistä oireista masentumisen, väsymyksen ja vetämättömyyden ohella. Kokemuksesta tiedän, että painoa tulee, vaikka söisi kuinka terveellisesti ja liikkuisi paljon! Silloin näiden besserwissereidenkään hokema "syö vähemmän, liiku enemmän" ei vain toimi.
Millaiset kilpirauhasarvot sinulla viimeksi oli? Jotkut lääkärit noudattavat vanhaa viitearvosysteemiä, jolloin uusien viitearvojen mukaan selvästi vajaatoimintaiset (ja liikatoimintaiset) voivat jäädä ilman hoitoa. Ja jokaisella nuo arvot ovat hiukan erilaiset: yksi pärjää vähemmällä lääkityksellä, kun toinen tarvitsee samoilla arvoilla enemmän lääkettä.