Ja nyt ei ole tarkoitus viitata kenenkään palstalaiseen, vaikka ziselistä ajatus mieleen tulikin.
Siis, muistatko vielä millaista oli olla 17-vuotias? Minkälainen itse olit tuonikäisenä? Luonteeltasi? Ulkonäöltäsi? Ajatuksistasi?
Minkälainen olit 17-
vuotiaana?
15652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olin idiootti ja luulin että minusta vielä tulisi joskus jotain tärkeää. Ei tullut.
ehdottomasti paljon pentumaisemmat. Olin todella lapsellinen, jos vertaa nykyiseen ajattelumaailmaan. Yhtä suorapuheinen, itsepäinen kuin nyt. Iho oli sileämpi, alkoholi, tupakka (ei enää pitkään aikaan) ja bileet maistuivat kavereiden kanssa. Hiukset taisivat olla blondit jo silloin, eli olen blondannut monta vuotta. Näkyy muillekin "ajatusmaailma".
... mä odotin ensimmäistä lastani 17-vuotiaana. Asuimme tilavassa kerrostalokaksiossa tuolloin, työskentelin opiskelun ohella samalla alalla kuin nykyisinkin. Olin luonteeltani melko samankaltainen kuin nykyisinkin.. ehkä hieman vielä enemmän itsepäisempi. Tietysti sain joka puolelta kuulla, miten jäisi koulu kesken ja sitä rataa.. ja päätin, että opiskelen sitten vauvan kanssa. Ja niin sitten teinkin. Ulkonäöltäni en hirveän paljon erilaisempi, tietysti nuorempi ja hoikempi. :)
...pikkuruinen tytteli..=o)
Ujompi,optimistisempi,ja toiveikkampi Tietysti naiivimpi monin tavoin vähän nörtti punttisalihiiri. Tosin moni asia on silti säilynyt ennallaan.
kun olin itse 17-vuotias ... koko maailma avoinna juuri minua varten :). Pilvilinnoja rakentelin, maailmaa omalla tavallani parantelin. Kaikenkaikkiaan huoletonta aikaahan tuo oli.
Aika lailla samoinajatteleva kuin edelleen. En ollut silloin vaan niin varautunut ihmisten suhteen, kuin nyt. Elämä oli helppoa ja huoletonta. Sen huomas siitä etten vastuuta kantanut silloin yhtään mistään, eikä sitä ole aina ollut niin helppo opetella.
vähän ajattelin ja mietin myös, miksi ihminen muuttuu parissa vuosikymmenessä toisenlaiseksi. Toisille tapahtuu tietysti ikäviä asioita, mutta eivät muutkaan jää samaan viattomuuden tilaan kuin nuorena. Vakavoituu, järkiintyy, alkaa pelkäämään. Onko se nyt niin välttämätöntä ja väistämätöntä. Miksei voisi pysyä taipuisana. Mäkin rakastin lapsena jokaista vastaantulijaa. Sittemmin olen tullut hyvinkin varautuneeksi.
siitä on jo niin kauan aikaa loppujen lopuksi.. kai sitä silti oli vähemmän erakoituneempi mitä nykyään ja kova into tulla täysikäseksi, sen jälkeen sitte aika onki vierähtäny nopeampaa ku välttämättä olis tarpeen. huoh, kohta sitä ollaan jo viiskuuskymppisiä.
No, olin toiveita täynnä... jotenkin kauhean pirteä ja luottavainen tulevaisuuteen... toisaalta hieman masentuva... olin myös vielä huomattavasti ujompi, kuin nykyään ja tunsin itseni yksinäiseksi. Kovin ajatteleva ja oivaltava olin tuolloin... itsevarma... jopa ajattelevampi ja oivaltavampi, kuin nykyään, mutta heikommin ymmärtävä.
hoikka, pitkäkaulainen ponnaripää. Mua luultiin joskus balettitanssijaksi kun olin niin laiheliini. Luonteeltani olin hiljainen, mutta uhmakas. Näin yhden vanhan opettajan tuossa taannoin ja se kuvaili, että olin lukiossa sellainen taiteellinen, sisäänpäinkääntynyt, ujo kapinallinen. Mihinköhän se kapinallisuuskin on kadonnut:( Olin myös tosi kiltti,vaikka ulospäin saattoi muulta näyttääkin.
se kapinallisuus tarkoittaa? Siitä monesti puhutaan murrosikäisten kohdalla, mutta onko se yleensä murrosikää, vai ideologista kapinointia. Mä muistan, että olin 17-vuotiaana erittäin antikapitalistinen. Tuo ajattelu heräsi mussa jostain syystä tuohon aikaan ja on kyllä elänyt tähän päivään asti, mutta voidaan alkaa sanomaan, että case is closed.
kommari tuossa iässä ihan vaan siks, kun koti oli ei-kommaritaustainen. Ideologiaani paasasin vanhemmille ja isän kanssa väittelin. Tosin hän ei ollut silloinkaan kovin poliittinen, joten se ei saanut oikein tuulta purjeisiin..
Täysin sinimusta patriootti 17-vuotiaana ja mietin skiniksikin rupemistakin se kuitenkin jäi koska heitä ei tuttava ja lähipiirissä ollut. Sitten yli kaksikymppisenä kävin taas puolestaan melko vasemmallakin kunnes olen taas alkanut vähitellen kallistumaan oikealle.
mullakin ollut, mut en ole poliittinen ollenkaan.