elikkäs asiani koskee tavallaan mua itteeni.. aloin tässä syksyllä seurustelemaan yhen pojan kanssa ja tykkäsin siitä ihan kauheesti..mutta sitten mua alko ahistaan..aloin vältellä sitä ja viimesellään mua ahdisti jo nähä se jätkä. no, siinä sitten kävi niin että jätin sen, Luulin sitä oikeeks teoks, mutta ei..jonku kuukauden päästä rupesin katuun sitä, nyt siitä on joku puol vuotta ja tuntuu etten viäkää ole päässy siitä yli vaikka koko homma oli mun syytä. sitä edellinenki mun suhde päätty siks kun mua alko ahistaan ja en vaan pystyny oleen enää sen kans ja jätin sen. ja nyt tän puolen vuoden jälkeen oon alkanu tykkäämään yhestä toisesta pojasta aikas paljon , mutta nyt mua pelottaa että teen taas sen saman virheen että mua alkaa ahistaa ja jätän sen, mutta nyt kuitenki tuntuu siltä et en ikinä vois jättää sitä, mutta siltä musta tuntu silloin noissa kahessa aikasemmassaki suhteessa..en tiä mitä teen, mitä voisin tehä et mua ei alkais ahdistaa? olisko kellään hyviä neuvoja?
ahdistus ?!
---
4820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
elämään ensin yksin sitten yhdessä, ja pidä ne miehet lähinnä ystävätasolla ensin ja etene sitten pikkuhiljaa eteenpäin.
ahdistaa? Et vielä kertonut minkälaista seurustelu oli? Olitteko yhdessä jatkuvasti ja onko sun muu elämä kunnossa?
sitoutumiskammo tai läheisyydestä johtuva ahdistus?
seurustella ja aina vaan ahistaa, niin kannattaa olla ihan yksikseen, eikä särkeä toisten sydämiä. Pitää muistaa että toiset osaa seurustella ja sitoutua ja siksi sitoutumiskyvyttömät ahdistujat tekisivät viisaasti, kun olisivat ihan yksinään niin kauan että se yksinäisyys ahdistaa, tai opit olemaan yksin. Älä häpeä, on niitä muitakin vanhoja piikoja, jotka vain eivät kykekne ja osaa olla kenenkään kanssa ja kovasti ahistaa 40 iässäkään vielä ja elävät lopun elämänsä yksin. Yleensä ahistaminen vain kasvaa ja lisääntyy ikävuosien myötä.