Toista ihmistä ei voi omistaa ja pitää itsellään. Jos kumppani haluaa käydä vieraissa/pitää rakastaja(tart)a, sen hän tekee. Miksi kaikki, aivan kaikki, pitää liitossa jakaa, eikö mitään omia asioita saa olla? Ei se seksi tai rakastaja(tar) ole mikään maailmanloppu, eikä se läheskään aina ole siltä ns. ykköseltä pois.
Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa, joten ei kannata ketään satuttaa ja kertoa.
Voiko toisen ihmisen
omistaa?
232537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
aina OMISTAUTUMINEN toiselle. Toista ei ehkä omista mutta toinen on omistanut itsensä ihan vapaaehtoisesti toisen käyttöön. Ilman sitä ei ole mitään. ""Toista ihmistä ei voi omistaa ja pitää itsellään." Määrää kuka? Sinäkö? Rakkaudessa on juuri toisen pitämistä itsellä ja itsensä pitämistä toisella. "Jos kumppani haluaa käydä vieraissa/pitää rakastaja(tart)a, sen hän tekee." Eikä ole enää kumppani vaan petturi. "Miksi kaikki, aivan kaikki, pitää liitossa jakaa, eikö mitään omia asioita saa olla?" Jos ei jaeta penistä/vaginaa toisen kanssa niin mikä sellainen suhde on? Siitähän kaikki lähtee että toisella on yksinoikeus seksiin toisen kanssa ja jos se otetaan pois...niin mitä jää? "Ei se seksi tai rakastaja(tar) ole mikään maailmanloppu, eikä se läheskään aina ole siltä ns. ykköseltä pois." Totta helvetissä se on ykköseltä pois. Ei se maailmanloppu ole mutta se on sen suhteen ja rakkauden loppu. "Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa, joten ei kannata ketään satuttaa ja kertoa." Kun hakkaan sinulta aivot pellolle pesäpallomailalla niin et ole kuollut kun et huomannut kuolevasi? Tällaista paskaa jaksaa joku oikeasti suolta "toisen omistamisesta" vain joku kapinen rakki.
voi omistaa, mutta ei kaikkea tarvitse jakaa. Kypsässä suhteessa kumpikin saa pitää omat ajatuksensa ja mielipiteensä, harrastuksensa sekä ystävänsä (sanan todellisessa merkityksessä, joiden kanssa ei harrasteta seksiä). Omia asioita saa olla ja niitä pitääkin olla. Jokainen meistä elää kuitenkin oman elämänsä ja on yksin siitä vastuussa. Vapaus on myös vastuuta, eli kaikkea sitä mikä ei loukkaa toista, voi tehdä. Se ei ole vapautta, mikä pitää tehdä salaa tai jonka takia täytyy valehdella. Vapaus ei riistä toiselta. Rakkaus on toisen ihmisen hyväksymistä ja hänen parhaakseen tekemistä. Rakkaus iloitsee siitä, että voi tehdä toisen ihmisen onnelliseksi ja auttaa voimaan häntä paremmin. Rakkaus on että saamme jakaa ilomme ja surumme ja tukea tosiamme. Salailu ja valehtelu estävät tämän, välittömän ja aidon kohtaamisen. Joudumme kääntämään selkämme toiselle ja se surmaa rakkauden hiljalleen ja säälimättömästi. Sehän tappaa muutkin lähemmät ihmissuhteet ja jopa ystävyyden. Kuvitelma siitä että kun itse lakkaamme olemasta läsnä puolisolle (rakastamasta), mutta saamme hänen varauksettoman rakkauden, pitää suhteen hyvänä, on vain petosta. Jokainen petetyksi tullut tietää, miltä tuntuu kun toinen alkaa loitota. Sitä kutsumme vaistoksi, eli ahdistus ja pelko herää. Toinen alkaa aavistella ja etsiä varmistusta aavistuksilleen. Mikäli pettäminen ei puolisoa häiritse, kertoo että toinen on valmis elämään suhteessa, jossa ei enää ole kovin suurta läheisyyttä. Eihän sitä kaikki kaipaa. Mutta mistä sinä tiedät, keiden puolisot ovat valmiita hyväksymään tämän? Mitä etäisempiä ollaan toisilleen, sitä vähemmän ulkopuoliset seksisuhteet heiluttelevat. Vaikka täällä kuinka väitetään, ettei siihen seksisuhteeseen tarvita tunteita, en edelleenkään ole vakuuttunut siitä. Kun tarpeeksi tarkkaan asiaa perehtyy, on niissä kaikissa aina jonkinlaisia tunteita mukana, mutta ei välttämättä nyt sitä rakkautta. Minulle parisuhde on sitä, rakkautta ilmaistaan mm. seksuaalisuuden kautta. Se ei kuulu mihinkään muuhun ihmissuhteeseen ja se tekee tästä erityistä. Siksi en halua jakaa sitä kenenkään muun kanssa, sillä silloin tuo erityisyys lakkaa. Uskollisuus on siis minun oma päätökseni ja tavallaan lahja toiselle, ei mikään pakko tai uhrautuminen toisen edestä. Jos toinen ei anna sille mitään arvoa, hän tietysti on vapaa pettämään ja näin halveksimaan saamaansa. Siksi pettäminen on erityisen loukkaavaa. Lopulta mikään ei pysy salassa, totuus tulee ilmi tavalla tai toisella. Kyllä toinen mm. huomaa, milloin aletaan vältellä ja kähmiä selän takana. Aikaa ilmituloon voi kulua, eikä pettäjä koskaan tiedä missä ja milloin se tapahtuu.
josta tulee elämänkokemus läpi. Oikein teki hyvää sielulle lukea tuota tekstiä. Tietysti sitä hyvää tunnetta lisäsi se, että teksti oli kuin omista ajatuksista. Hyvin ja kauniisti perusteltu vielä. Löytyisipä mies, joka ajattelee samalla tavalla.
taas jakamassa kärkkäitä mielipiteitään. Jätäthän kuitenkin OIKEAT IHMISET rauhaan jos voit itse pahoin?
aikainen lintu madon nappaa... Kun herää puoli viisi, ei viitsi kovin kolistella ja kirjoittaminen on vähän hiljaisempaa duunia. Missä sinä löysit kärkkäitä mielipiteitä? Kiitos, minä voin hyvin, mutta kuinka on itsesi laita?
jo kahdesti eronnut? Kyllä sinussa on myös vikaa jos olet kahdesti eronnut eikä pelkästään miehissä.
voin hyvin? Totta kai ihmisissä on vikaa kun yhteiselo ei suju, molemmissa. Harva sitä nyt niin täydellinen on, ettei mitään vikaa olisi. Miten se muuten liittyy tähän aiheeseen? Olen siis kokenut erilaisia parisuhteita ja oppinut myös itsestäni paljon. Kuten että avoin avioliitto ei oikein sovi minulle samoin että kun menee väärin perustein avioliittoon (seksin takia) tuo se mukanaan yllättäviä ongelmia. Kun on uhka pahoinpitelystä, on parempi erota. Sinusta ne ovat ehkä vääriä perusteita. Minulle nuo kokemukset ovat rikkautta, sinulle ehkä epäonnistumisia!
olekaan sitä en ole väittänytkään. Kirjoitat tänne paljon mutta en vieläkään saa selvää tuomitsetko pettämisen 100-0. Vain harm nimimerkillä joka täällä oli vuosi sitten tuomitsi pettämisen täysin sinusta en ole varma. Juttua sulta kyllä tulee kuin runeberiltä, mutta tolkkua niistä ei aina saa.
kahta ihmistä voi rakastaa ja jopa samaan aikaan. Aina se pettäminen ei ole pelkkää seksiä, vaikka usein näin onkin. Mutta on tilanteita, jossa varattu ihminen tai ihmiset rakastavat toista ja haluavat häntä yhtä paljon kuin ensimmäistä. Ihminen kun on heikko, eikä voi tunteilleen mitään. Se toinen ei ole siltä ensimmäiseltä pois, kuin joskus ajankäytössä. Olen edelleen sitä mieltä, ettei se tavara käytössä kulu. Mitä ensimmäiseen vastaukseen tulee satuttamisesta, niin totta kai pahoinpitely sattuu, sattuu fyysisesti, mutta nyt on kyse muista asioista. Esim. surusta, ethän sinä voi surra kuollutta enoasikaan, ennenkuin saat kuulla, että hän on kuollut.
vaan paranee.
asia kiteytetty. Kokemuksen ääni on kellossa.
yksitotista kannanottoa. Todellakin ei elämä ole ei / kyllä, toisinaan se on sekä /että tai ehkä. Eli pettämistä en hyväksy, koska se on väärin siksi, että se perustuu EPÄREHELLISYYTEEN. Siis siinä olen ehdottomampi. Kyllä, montaa ihmistä voi rakastaa samaan aikaan ja niin pitääkin. Kyse on siitä kuinka tuon rakkautensa osoittaa. Rakastan vanhempiani, veljeäni, lapsiani lapsenlapsiani, ystäviäni, mutta vain mieheni kanssa harrastan seksiä. Erityisesti tykästyn moniin ihaniin persooniin mutta en silloinkaan harrasta seksiä. Ihminen on heikko, tunteet toki jylläävät, mutta kyllä niille aina jotain voi. Tunteet eivät tee eivätkä toimi, ne vain ovat. Kyllä me itse päätämme mitä teemme ja kuinka toimimme. Samoin päätämme, kuinka annamme noiden tunteiden vaikuttaa itseemme ja tekemisiin. Jokainen oppii elämänsä aikana oman tavan kuinka noiden tunteiden kanssa tullaan toimeen. Juu, satuttaminen alkaa sillä, että toinen alkaa tuntea olonsa epävarmaksi johtuen toisen käyttäytymisestä. Ahdistava olo, ristiriitaiset ajatukset ja tunteet, varautuneisuus jne. ovat monesti niitä olotiloja jotka alkavat jo ennen kuin tiedetään pettämisestä. Tulee usein etäinen olo toisen seurassa. Riippuu siis persoonasta, kuinka pitkään epävarmuutta sietää. Kun sitten totuus valkenee, se satuttaa. Ja eno vertaus, kun eno alkaa voida huonosti, kyllä sekin surua aiheuttaa. Kyllä se vain toiselta pois, ei naiminen sitten ole enää mitenkään erityistä hänen kanssaan, vaan ihan vain vaihtelua ja yleistä fyysistä nautintoa (kuten hieronta jne.). Etenkin jos toinen luottaa siihen lupaukseesi, ettet ole muiden kanssa. Ette ole enää tasaveroisia, salailu on yksi osa vallan käyttöä. Toki se vaikuttaa keskinäiseen kanssakäymiseen siellä arjessa. Tavara ei käytössä kulu, mutta jos sitä ei itse pidä tavarana? Minulle sukupuolielimeni ovat yksi osa fyysistä minuutta, ei mikään erillinen tavara. Eikä siinä mitään, jos haluaa mitätöidä seksin vain kulutustavaraksi, kunhan sen tekee niin, että ainakin parisuhteessa myös toinen osapuoli sen hyväksyy.
"Minulle parisuhde on sitä, rakkautta ilmaistaan mm. seksuaalisuuden kautta. Se ei kuulu mihinkään muuhun ihmissuhteeseen ja se tekee tästä erityistä. Siksi en halua jakaa sitä kenenkään muun kanssa, sillä silloin tuo erityisyys lakkaa. Uskollisuus on siis minun oma päätökseni ja tavallaan lahja toiselle, ei mikään pakko tai uhrautuminen toisen edestä. Jos toinen ei anna sille mitään arvoa, hän tietysti on vapaa pettämään ja näin halveksimaan saamaansa. Siksi pettäminen on erityisen loukkaavaa" En ymmärrä pettämistä sikäli että sehän sotii juuri koko parisuhdetta vastaan. Miten siis on mahdollista pettää ja edelleen kuvitella elävänsä parisuhteessa. Eihän lapsiakaan omisteta vaan ne on niin sanotusti "lainassa". Samaa ehkä voi sanoa puolisosta mutta on vähän omituista jos se käy lainassa siinä välissä jossain muualla...
Siinä se oli kiteytetty, ihminen on kokonaisuus, ja lause " tavara ei jne " tuntuu tosi härskiltä. Jos se "tavara" ei kulu, niin kyllä ihmismieli kuluu. Hyvin yksinkertaistettua on ajatella, että mitä nyt vain ajasta on vähän pois. Jokainen ymmärtää, että on kysymys paljon laajemmasta asiasta parisuhteessa kuin ajankäyttö. Voi poloista, joka noin ajattelee.
Ihmettelen mitä mummonuori tekee uskottomuus-aiheisella palstalla, kun hän mainostaa olevansa uskollinen ja luottavansa mieheensä? Onko kuitenkin epäilyksen varjo suhteessa? Toinen asia, rakastaa voi kahta myös sillä lailla millä lailla ei rakasteta äitiä, isää, siskoa tai veljeä. Tavaravertaus nyt vain oli heitto, en tietenkään tosissani kutsu toosaani tavaraksi tai edes toosaksi. Ja jos eno yllättäen terveenä kuin pukki, esim. lomamatkalla Afrikassa kuolee, ei sitä osaa surra, ennenkuin asiasta on tietoinen. Eli eno saattaa kuolla myöskin äkisti, odottamatta ja suruviestin saaminen saatta kestää. Olen edelleen sitä mieltä, että annetaan toisten elää kuten he itse haluavat, ykkösinä, kakkosina, sinkkuina tai vaikka erakkoina. Ei puututa toisten asioihin.
sekaisin koska se ykkönen tai välttämättä edes kakkonen ole saanut valita osaansa. Siksihän sitä kutsutaan pettämiseksi! "Ei puututa toisten asioihin." Miksei puututa?
aina käy, kun ei enää osaa perustella mielipidettään niin käydään kiinni henkilöön. Ehkä sinun on vaikeaa ajatella asiaa pitkän kaavan mukaan. Tapahtumat johtavat aina seuraavaan, mutta katkaiset tuon päättelyketjusi kovin varhain. Eli uskot vakaasti olevasi niin taitava ja hyvä valehtelemaan sekä huijaamaan puolisoasi, että sinusta ei huomaa mitään? Vai ajatteletko puolisosi olevan niin paljon tyhmempi ja yksikertaisempi ettei hän siksi huomaa mitään? Jos puolisosi luottaa sinuun, niin onko se sinusta jotenkin typerää? Onko luottavainen, rakastava ja vilpitön ihminen jotenkin huonompi kuin valehteleva, huijaava ja muita pettävä ihminen? Ensinnäkin tämä palsta on keskustelua varten. Se, ketä kiinnostaa, voi osallistua. Totta kai jokainen elää sitä todellista elämäänsä ihan miten tahtoo, mutta toki siitä voi myös keskustella? Eikö se ole yksi tapa luoda ymmärrystä eri ihmisten ja katsomusten välille? Lopuksi, nämä pettämisjutut ovat siitä ikäviä, että niihin sotketaan myös niitä toisia. Se pettäjä sotkee sen ulkopuolisen suhteeseen, jolla on myös tuttavia joille kerrotaan. Todella moni pettäjä ei malta pitää suutaan kiinni, vaan kehuu tilannettaan omille tuttaville. Joskus jopa vie sen ulkopuolisen heitä tapaamaan, ja näillä tutuilla taas on tuttuja, joiden kautta tarina leviää. Petetty kaipaa tukea ja jotain jolle purkaa esim. epäilyksiään tai tuskaansa. Hän voi kaivata neuvoja tai tietoa vaikka mahdollisesta erosta. Jokainen tässä ketjussa joutuu ottamaan kantaa siitä, kuinka suhtautua ylipäätään uskottomuuteen.
pahoittaa toisten mieltä, ei tiedetä kaikkea toisten suhteista ja pidetään huoli ainoastaan omista asioista. Juorukellot on erittäin epäluotettavia ihmisiä!
uskollisuuden vaatiminen tai oletus siitä että toinen on uskollinen omistamista? Mielestäni ei.Omia juttuja,ystäviä,harrastuksia saa ja pitääkin olla. minun henk.koht olettamus parisuhteessa on se että ollaan uskollisia ja rehellisiä. jos petetään ei olla kumpaakaan,jos taas on yhdessä sovittu että muitakin saa olla,silloinhan ei petetä. Pettämistä ei mielestäni ole vain fyysinen kanssakäyminen,vaan myöskin se valehtelu ja salailu,silloin on petetty toisen luottamus. Ilman luottamusta on todella vaikeaa,omalla kohdallani mahdotonta elää normaalissa,onnellisessa parisuhteessa. Olen huomannut että pettäjä aina selittelee,puolustelee omaa tekoaan,mutta harva pettäjä hyväksyisi vastaavaa käytöstä kumppaniltaan. Miten joku voi ajatella että minulla on oikeus pettää mutta kumppanillani ei ??? Salaisuuksilla on tapana paljastua,ja se se vasta satuttaakin kun kuulet muualta...
Miksi et itse lyö korttejasi pöytään? Itse yrität omistaa, jos et uskalla kertoa. Pelkäätkö, että lähtee kävelemään? Kumpikohan haluaa omistaa? Salailu ja valheet EIVÄT KUULU PARISUHTEESEEN
konservatiivisiä.... aina on petetty ja aina tullaan pettämään. Kuka sitä nyt vuodesta toiseen samaa vakoa kylvää?
Itsestäni loistava juttu. Mieluummin se kuin pettäminen!
Koska on sovittu,että saan laittaa lukon ,ettei naisen housut avaudu töissä.Ostin sellaiset housut vaimolle,jonka saa pikkulukolla lukkoon. Kotiin tullessa avaan vaimon housut taas.tämä on sellainen varmuus,jonka vaimokin hyväksyy.. Miehet ostakaa lukot,jos epäilette vaimoa.. Minä epäilin,mutta en enää...