Elämäni on tällä hetkellä yhtä helvettiä.
Olen ollut jo kuusi vuotta miesystäväni kanssa ja ongelmia suhteeseen aiheuttaa anoppi.
Anoppini on aina ollut hallitseva äiti pojalleen ja mitätöinyt häntä joka asiassa. Aikasemmat naisystävät on systemaattisesti haukuttu. Mikään ei hänelle kelpaa, vaan aina asiat pitäisi tehdä niinkuin hän haluaa. Miesystäväni (40v)ei osaa tai voi sanao äidilleen mitään, mikä ei olisi äidille mieleen, koska siitä alkaa taas uusi show ja haukkuminen.
Alussa tulin juttuun anoppini kanssa hyvin ja olin ihanneminiä, mutta sitten tilanne muuttui, koska en aina ollut samaa mieltä hänen kanssan tai ilmeisesti tein asioita, joita hän ei saanut päättää. Siitä alkoi helvetti. Haukkuminen ja mitätöinti. Sain kuulla mitä kauheimpia haukkumisia ja uhkailuja. Miesystävälleni ja muille ihmisille minua on myös haukuttu. En ole tämän jälkeen ollut väleissä anoppini kanssa.
Nyt miesystäväni on sitä mieltä, että kun hänen äitinsä ei minusta pidä, ei meidänkään suhteesta tule mitään, ellen minä tee jotain tilanteen ratkaisemiseksi. En vaan halua joutua tilanteeseen, jossa anoppini saisi määrätä elämästäni, koska sitä sovun tekeminen hänen kanssaan tarkoittaisi. Anoppini ei ole pyytänyt anteeksi sanomisiaan,hän ei ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään keneltäkään.
Eli uhraanko oman tahtoni miehen takia, jonka oma äiti on aivopessyt ja joka ei ymmärrä, miltä minusta tuntuu vai aloitanko aivan oman elämän ilman näitä kahta?
Rakastan miesystävääni, mutta en ymmärrä hänen käytöstään äitiään kohtaan. Miksi emme voisi elää omaa elämää ilman sitä, että anoppi määräisi joka asiasta? Koska anopin käytös ei muutu, tekisimme sitten vaikka mitä. Koskaan ei ole hyvä.
mitä teen?
repitte
151435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun vielä voit! Miesystäväsi on mammari kuten sanoit. Jollei mies suostu muuttamaan kauas äidistään niin ei onnistu. Niin vanha mies ei muutu.
kuulostaa vaikka kenen mielestä hullulta,ei normaalilta ollenkaan! Anopilla on nyt ongelma. Tottakai meistä jokaisella on oikeus elää elämäämme. Miksei voisi olla kursseja tälläisille äideille esim. 'Miten irtaudun täysi-ikäisestä lapsestani luonnollisesti(häiritsemättä siinä sivussa toisten elämää)'....:)
mies sulla..ei pahalla. Et kai sinä anopin kanssa seurustele,miksi sinun täytyy tulla toimeen hänen kanssaan? Ja ei kai miehesikään äitinsä kanssa seurustele? Tämä anoppihan on siis järjestäen pilannut miehesi suhteet ja ukkosi on ihan sinut tän asian kanssa. Anna ukon mennä. Sehän on niin mammari,että ei mitän rajaa. Huh huh..kaikkea sitä on. Ps. Jos nyt lähet vetää ukkos luota, niin luulen,että hänenkin silmät aukeaa. Sanot vaan lähtiessäs että anopin kanssa seurustelusta ei ollut puhetta suhteen alussa.
Enhän minä anopin kanssa seurustele, sitähän minä olen miehellekkin yrittänyt sanoa..ja kai se jollain tavalla sen ymmärtääkin, mutta ei vaan millään pysty tekemään muuten kuin äitinsä mieliksi.
lähdet,miehen silmät aukeaa tai ei aukea. Ei kukaan nainen kestä suhdetta,jossa miehen äiti on tiiviisti mukana,ei kukaan. Äidin kuuluu nyt olla omassa mökissään eikä mitään asiaa teidän elämään. Sä itse sairastut ennenpitkää ainakin kohonneeseen verenpaineeseen ja stressiin kun alat yrittää vetää miestä mukana yhteiseen perhe-elämään äidin roikkuessa voimalla mukana.
Muuttuuko äiti? Tuskin. Jos hän tähään ikään mennessä ei ole osannut päästää lapsesta irti, niin tuskinpa osaa jatkossakaan. Tilanne saattaa vain pahentua, sillä vanhus voi tuntea turvattomuutta ja ripustautua entistä enemmän. Muuttuuko mies? Epäilen sitäkin. Hänen tässä nimenomaan pitäisi muuttua ja kasvaa. Hänen pitäisi tajuta, että aikuisen miehen itsenäinen elämä ja naissuhde ei voi onnistua näillä säädöillä. Hänen pitäisi löytää halu ja vahvuus itsenäistyä. Hänen pitäisi olla nyt tosi tomera. Äitiä myötäilevä vässykkä ei siihen pysty. Muututko sinä? Älä ihmeessä tee sitä virhettä. Varmaan pystyisit muuttumaan ja myötäilemään anoppia, mutta samalla menetät elämästäsi jotakin hyvin olennaista, jotakin aivan keskeistä. Luultavasti voisit huonosti, jos et heti niin jatkossa kuitenkin. Kivoinkaan mies ei ole sen arvoinen. Ja onko hän niin hyvä mies, jos välttämätön äidistä irtautuminen on pahasti kesken. Sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi. Elämä on aika haastavaa, vaikka ei mitään erityisen vaikeita ihmissuhteita olisikaan. Jos on näköpiirissä pelkkää sotkua, niin minun mielestäni kannattaa ottaa uusi suunta. Olet sen arvoinen.
kiitos sanoistasi. En taidakaan olla hullu, vaikka minusta siltä tuntuu :)
No et ole hullu, mutta kenellä vaan olisi kestämistä tuollaisessa kuviossa. Itsekin koin jotakin samansuuntaista ja olin lopulta aivan äärirajoilla. Jos en olisi tehnyt viisaita ratkaisuja, niin nyt olisin murusina tai kaivossa. Niin koville se voi ottaa.
Kuuluuko miesystäväsi näihin vässyköihin, jotka on asuneet äitinsä helmoissa ihan aikuisuuteen asti? Tällä tavoinhan äiti saa poikansa täysin otteeseensa. Etkö tienyt jo suhteen alussa että äitisuhde on noinkin tärkeä? En käsitä miten suhteenne ei voisi toimia äidistä huolimatta, jos miehellä on yhtään omaa tahtoa ja muutenkin kaikki ns. kotona. Eihän itsesi tarvitse olla missään tekemisissä anoppisi kanssa. Tuskin nyt miehesikään ihan viikottain äitinsä luona vierailee, eihän? Ymmärrä että miehesi välittää äidistään paljon ja anna välittää niin omalla ajallaan. Tee selväksi miehellesi ettet ala vääristelemään omaa olemustasi anoppisi takia. Todennäköisesti anoppisi on taas yksi näistä narsistisen aikakauden kasvateista, ja hän on vain henkisesti liian sairas näkemään mitään muuta kuin oman tapansa tehdä ja toimia. Jos lähdet itse lomalle tai työmatkalle, meneekö miehesi äidin hoiviin? Tähän kun vastaat tiedät jo oletko yhdessä miehen vai vässykän kanssa. Eiköhän myös auta valinnassa aika tavalla. Kuin myös se, että miehesi toivoo sinun käytöksesi muuttuvan, ei äitisi!
Valitettavasti mieheni työskentelee perheyrityksessä yhdessä äitinsä kanssa.
vai tekee töitä äitinsä omistamissa tiloissa?(kotona?) En usko että sinulla on enää mitään mietittävää. Suhteen päättymisen kipu on aluksi kova, mutta ajan myötä helpottuu. Sillä aina voi rakastua uudelleen, mutta toista ei saa rakastamaan ja puolustamaan itseään koska vaan haluaa niin. Olet kai kuitenkin ansainut parempaa kuin tämä...
Moni suhde toimii paremmin, kun kummallakin osapuolella on oma asuntonsa. Seurustelusuhde voi paremmin, kun arjesta ei tule vaikeaa. Silloin olet vapaa miehen äidistäkin, koska ei sinun ole pakko olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Tee viisas päätös oman itsesi takia. Et voi muuttaa miestä etkä hänen äitiään yhtään mitenkään. Ainoa, jonka voit pakottaa muuttumaaan eli nöyrtymään ja nielemään kaikki, olet sinä itse. Sitäkö haluat? Pidä pääsi pystyssä ja tee oma ratkaisusi kun vielä olet nuori.
Ei parisuhde tunnu täydeltä, jos joutuu asumaan eri osoitteissa. Usko pois, koettu on! Minun mielestä mies osoitti tärkeimmän jo tuolla, että toivoo sinun muuttuvan, ei äitinsä. Eli sinussa on jotain vikaa, äidissä ei mitään...
Ihan kuin poika olisi anoppisi puoliso tai jotain enemmän kuin jälkeläinen. Onko appi kuollut? Anoppi on ripustautunut poikaansa ja yrittää hallita ja määräillä, vaikka pojan elämä ei kuulu yhtään hänelle. Tuollaisia akkoja on paljon - valitettavasti. Pistävät nenänsä sinne mihin se ei kuulu. Outoa, ettei anna periksi - kait on päättänyt, että kun oikein vänkää niin saa tahtonsa perille. Pääasia vain, että hänen tahto toteutuu eikä se mitenkä muut kärsivät.
No kerroit minun tarinani jota minä voin sitten jatkaa. Rakastuin ihanaan mieheen, 35-v. Kaikki oli ihanan romanttista kunnes huomasin ettemme voineet viettää edes ensimmäistä yhteistä lomaamme ilman hanen vanhempiaan. Meillä molemmilla on siis lapsia, yhteensä viisi. Joskus haaveilin yhteisestä romanttisesta ruotsin matkasta mutta rakkaani oli heti järjestämässä vanhempiaan mukaan. Reissu jäi tekemättä. Enempää jaarittelematta niin aina ja kaikkialla olin rakkaani ja hänen äitinsä ja isänsä kanssa. Ehkä vähän kyllästyin ja lähdin pois. Tarinan opetus on että älä lähde moiseen. Anna rakkaasi olla rakkaittensa kanssa niin paljon kuin sielu siteää ja häivy itse terveempiin piireihin jotka ovat kiinnostuneita myös sinusta.