Onhan ihminen aika avuton olento jossain savannilla juostessaan, etenkin naiset, jotka nyt kuitenkin evoluution kannalta ovat tärkeämpiä olentoja. Rinnat ja perse hyllyy, mutta uidessa ja sukeltaessa ei ole haittaa.
"Ai että mikä vesiapinateoria? Teorian mukaan ihmisen evoluution "pimeä vaihe", jota arkeologiset löydöt eivät valaise, mutta jonka aikana ihmissuku on eriytynyt apinoista, on eletty rantavesissä. Ihminen on tuona aikana sopeutunut täydellisesti elämään puoliksi vedessä, aivan toisin kuin esimerkiksi lähimmät sukulaisemme orangit, simpanssit ja gorillat.
Matalasti koulutettuna ihmisenä en käsitä, miksi jokin niin itsestäänselvä tyrmätään arkeologisten todisteiden puutteessa. Eivätkö biologiset todisteet riitä? Tässäpä eräitä aika painavia:
- Ihmisellä on samanlainen rasvakerros kuin vesieläimillä, kuten delfiineillä ja hylkeillä. Ei siis samanlainen kuin simpanssilla, vaikka geneettisesti olemme simpanssien kanssa peräti 98-prosenttisesti samanlaisia.
- Ihminen kuluttaa hikoilemalla ja ruoansulatuksessaan moninkertaisesti enemmän vettä kuin maaeläimet, mutta saman verran kuin vesieläimet. Tämän luulisi olevan evoluution kannalta järjetöntä, jos olisimme kehittyneet paahtavalla savannilla.
- Ihmisen lihaksisto ja karvapeite ovat virtaviivaiset, kuten saukon kaltaisilla karvaisilla vesieläimillä. Apinan karvat sojottavat ihan eri suuntaan ja lihakset ovat vahvemmat, koska virtaviivaisuutta ei tarvita maalla.
- Ihmisen karvapeite on heikentynyt suurimmaksi osaksi näkymättömiin. Jos tästä olisi jotakin hyötyä siellä paahtavalla savannilla, niin miksi ihmeessä kaikilla muilla savannin eläimillä on edelleenkin karvapeite?
- Ihminen kommunikoi pääasiassa äänellään, kuten vesieläimet, koska ihmisellä on veden varaan usein joutuvalle sopiva laskeutunut kurkunpää. Ihmisellä on sukellusrefleksi, eli ihminen saa veden alla hengitystiensä tukkoon. Apinoilla ei ole tätä refleksiä, vaan ne hukkuvat sukelluksiin joutuessaan.
- Ihmisellä on sormiensa ja varpaittensa välissä räpylänahkaa, toisin kuin apinoilla.
- Ihminen rentoutuu edelleen veden äärellä ja peseytyy mielellään, jälleen aivan toisin kuin lähimmät lajisukulaisemme.
Vesiapinateoria ei edes kumoa jo tunnustettuja teorioita ja sukupuita, se vain selittää ja täydentää niitä."
http://kirjuri.vuodatus.net/blog/250930
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesiapinahypoteesi
Vesiapinateoria
olettekos kuulleet..
16659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
naisen logiikkaan?
joidenkin älyttömyyksien kautta aivan varmasti tämäkin asia saataisiin linkitettyä tähän palstaan kuuluvaksi. Ja jos miehenä olet eri mieltä tästä, olet julma, naisia alistava, huomioonottamaton sovinisti! ;)
Aloituksessahan ei lutkiteltu, eikä muutenkaan syyteltyä naisia yhtään mistään.
täällä levitellään? Täyttä soopaa alusta loppuun koko "teoria".
Eikö miehen munat sitten hylly yhtä lailla juostessa ja hidasta menoa? Hohhoijaa...
Miehen rauhaset painaa jotain neljäsosakilon keskimäärin ja ne (tai paremminkin pussi) reagoi olosuhteiden ja tekemisten muutoksiin nousemalla ja 'kiristymällä' kehoa kohti mikä minimoi heilumisen.
kiehtonut tämä teoria. Se antaa selityksen niin moneen sellaiseen ilmiön jota savanniapina teoria ei anna. Yksi on meidän ihmisten sukupuolien erilaistuneet roolit. Itse asiassa savanniteoria ei anna selitystä ihan jokaiseen kohtaan, mutta tämä vesiapinateoria antaa. Olen itse lukenut Morganin teokset ja ne tekivät vaikutuksen. Miksi ihmisellä on rasvakerros eikä karvapeitettä? Miksi ihmisnaaraalla on pakarat ja suuret rinnat? Miksi ihmisen karvoitus on omituisissa paikoissa päälaella, kainaloissa ja haaroissa mutta apinoilla juuri päinvastoin? Miksi ihmislapsi pitää jo syttyessään vedestä? Miksi naaraat luopuivat (Desmondin savanniteoria) karvoituksestaan miehet kun juoksivat saaliiden perässä, niin ilmeisesti naaras luopui myötätunnosta karvoistaan? Kuitenkin mies on ihmisissä karvaisempi kuin naaras? Naarasyhteisö on yhä voimakkaampi yhteisön ylläpitäjä kuin urokset. Urosten oli kehityttävä enemmän parisuhteeseen päin, koska naaraat olivat ravinnon jokapäiväisyyden lähde. Urokset toivat vain ajoittaista valkuaisen lähdetä metsästämällä ja kalastamalla! Urosten oli huolehdittava naaraastaan, sillä se saattoi koska tahansa muuttaa mieltään, mutta ei yhteisöään. Urokset olivat niitä, jotka liikkuivat ja etsivät paikkaansa. eikös se ole vähän niin kuin nytkin?
"Naarasyhteisö on yhä voimakkaampi yhteisön ylläpitäjä kuin urokset. Urosten oli kehityttävä enemmän parisuhteeseen päin, koska naaraat olivat ravinnon jokapäiväisyyden lähde. Urokset toivat vain ajoittaista valkuaisen lähdetä metsästämällä ja kalastamalla!" Mitä tarkoittaa 'enemmän parisuhteeseen päin'? Kyllähän 'urokset' voivat keräillä ihan siinä missä 'naaraat' mutta metsästyksessä naiset eivät ole ihan yhtä hyviä. - Yleisestihän ajatellaan että monogaamisuus olisi enemmänkin naisten juttu,koska mies voi pistää vaikka kymmenen lasta alulle yhdessä päivässä ja sitten niistä selviää mitkä selviää. Joka tapauksessa taakka jää naiselle. Toisaalta tietty mies ei voi olla läheskään aina varma omasta isyydestä.
n kehittymistä. Vahva yhteisöllisyys turvaa yksilöiden elämän paremmin kuin erillään eläminen. Mitä hitaampaa on jälkeläisten kehittyminen, sitä vakaamman yhteisö turvan ne tarvitsevat. Vain sellaisilla lajeilla joilla poikasten kehitys on nopeaa, on varaa promiskuiteettiin. Jälkeläiset eivät tarvitse myöskään yhteisön turvaa. Keräilyn osuus on jokapäiväinen ruoka ja elämän perusehto. Naisille on kehittynyt parempi paikkamuisti kuin miehille. Metsästys on tuonut vain lisäravintoa, tosi sitä tärkeää valkuaista. Miehillä on kehittynyt parempi etäisyyksien arviointi taito. Monogaamisuus on ollut tehokkaampaa, koska näin pienet perheyhteisöt ovat säilyneet huonompinakin aikoina, ravinto on ollut monipuolisempaa ja naaraiden että jälkeläisten turva parempaa. Uros on siis turvannut jälkikasvunsa eloonjäämisen. Mielenkiintoista on että matriarkaalisissa kulttuureissa seksi on vapaampaa. Kun ei ole väliä sillä, kuka jälkeläisen isä on, ihan se ja sama kenen kanssa nai. Vahva naarasyhteisö pitää huolen jälkikasvusta ja sen eloon jäämisestä. Miesten hallitsemissa yhteisöissä taas korostuu uskollisuus ja tiukat parisuhteet - ainakin naisen osalta. Eli jos ajatellaan että suvun jatkaminen on tärkeää, kannattaisi vahvistaa matriarkaalista kulttuuria. Miehet saisivat seksiä paljon, olisivat vastuusta vapaita, mutta toisaalta menettäisivät mm. taloudellisen vallan. Naiset hoitaisivat jälkikasvun yhteisesti. Mutta jos ajatellaan että materiaalinen hyvä on tärkeää, silloin patriarkaalisuus on parempi. Nainen ja lapset ovat omaisuutta, joita mies hallitsee. Seksiä tosin hän saa harvoin mutta voi taloudellisen valtansa avulla hankkia sitä jostain.
virkaa hoitavat yleensä naisen veli, tai joku muu miespuoleinen henkilö. Mutta mitään sellaista kuin naimisiin meno ei tunneta, saati että olisi väkisin oltava yhdessä "kunnen kuolema meidät erottaa". Naiset omistavat maat ja mannut ja tyttäret perivät ne, mistä taas on seurannut se, että sotiakaan ei ole koska miehillä ei ole mitään mistä sotia. Ei ole myöskään riitaisia pareja ja parisuhdeväkivaltaa ja mustasukkaisuusdraamoja. Eikö kuulostakin hyvältä, ainakin paljon paremmalta kuin nykymeno. Pitäisi varmaan siirtyä takaisin matriarkaalisuuteen ja ryhtyä palvomaan äitijumalaa. :)
aim in lööv. ;) Nainen joka on kiinnostunut evoluutiosta ja tietää vielä asiasta jotain. Olet poikkeus kerrassaan. :) Mistä löydän sun kaltaisen ~20v naisen? :)
"Pitäisi varmaan siirtyä takaisin matriarkaalisuuteen ja ryhtyä palvomaan äitijumalaa." -Takaisin? Ei tuollaista ole koskaan ollut.
ihan kohdalleen. "Naisille on kehittynyt parempi paikkamuisti kuin miehille." -Mitenkähän mahdat tuon perustella ja todistaa? Esiäitimme kyllä keräilivät, mutta niin tekivät esi-isämmekin ja sen lisäksi vieläpä jahtasivat saaliita metsästyksissä jopa kymmenien kilometrien matkoja. Löysivätpä saaliinee vielä takaisinkin. "Monogaamisuus on ollut tehokkaampaa, koska näin pienet perheyhteisöt ovat säilyneet huonompinakin aikoina" -Monogamisuus on ollut viisaamapaa miehen kannalta, sillä vain silloin yksilö on voinut varmistua siitä, että kasvattamansa jälkeläinen on oma. Naisten kannalta taas tällaista hyötynäkökohtaa ei välttämättä ole.
myöntää, etten tarkkaa lähdettä enää muista, mutta monissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu että näin on. Tarkoittaa sitä että naiset muistavat tietyt paikat, eli mistä löytyy tiettyjä mm. kasveja ruokatarpeiksi. Nykyään se näkyy vaikka siitä, että huoneen järjestys ja kaappien sisällöt painuvat tehokkaammin mieleen. Samoin tietyt maaston muodot nainen löytää paremmin, niin tai kauppojen järjestys mitä löytyy mistäkin Vuodenaikojen mittaan muuttuvat paikat nainen hahmottaa paremmin, kuten myös väriin perustuvat koodit (syötävien kasvien värit ja kypsyysaste) ovat helppoja omaksua. Eri kasvit, marjat, pähkinät ja juuret kypsyvät eri aikoina ja kasvavat aina samoissa paikoissa, siksi naisen on ollut pakko oppia ne. Naiset keräilivät näitä päivittäin. Miehet eivät. He toimivat enemmän vartiointi ja suojaus tehtävissä (villieläimet, muut heimot jne.) kulkien lauman vierellä seuraillen sitä. He toimivat lähinnä apuna, eivät aktiivisina keräilyssä. Miehille sen sijaan kehittyi juuri tuo etäisyyksien arviointi ja kolmiulotteinen hahmottaminen paremmin, koska maaston tarkkailu oli tärkeää ja samoin saaliseläinten tappaminen. He kulkivat pitkiä matkoja, joten tämä kyky oli erityisen tärkeä. Naaralle erittäin merkittävä hyötynäkökohta on se, että jälkeläinen selviää aikuisikään. Monogaamisuuteen ei välttämättä liity se, että jälkeläisen syntyperä on varma. Evoluution kannalta on tärkeämpää lajin säilyminen, ei yksilön. Silloin jälkeläisten selviytyminen on olennaista, ei siittäminen (se ei nyt niin paljon panoksia vaadi). Vasta myöhemmin (ja todella paljon), viljelykulttuurin aikana syntyi patriarkallisuus, jossa omaisuus eli maa nousi tärkeäksi. Syntyi omistamisen kulttuuri ja perintökaari ajattelu. Omaisuus periytyi isältä pojalle. Silloin vasta oli miehen tärkeää tietää, oliko hän lapsensa isä vai ei. Naisen seksuaalisuus nousi uuteen asemaan, miehellä oli erittäin suuri tarve saada se kontrolliinsa. Ehkä silloin syntyi uskollisuuden käsite?
noiden väitteiden pohjana on vain "monet tieteelliset tutkimukset", ne ovat silti vain todistamatonta teoriaa. Itse en ole moisista tutkimuksista ikinä kuullutkaan, eikä käytännön kokemus anna mitään syytä olettaa useimpien kohtien paikkaansapitävyyttä oikeaksi. Meidän miesten spatiaalinen hahmotus on parempi kuin naisilla, mutta muuten nuo erot muistissa ym. eivät kuullosta uskottavilta. "Monogaamisuuteen ei välttämättä liity se, että jälkeläisen syntyperä on varma. Evoluution kannalta on tärkeämpää lajin säilyminen, ei yksilön. Silloin jälkeläisten selviytyminen on olennaista, ei siittäminen (se ei nyt niin paljon panoksia vaadi)." -Evoluution tulokset näkyvät yleensä suuremmassa mittakaavassa, joten on helppo havaita evoluution tuomien muutosten hyödyllisyys lajin kannalta. Silti on virhe olettaa, etteikö evoluutio olisi luonut myös yksilölle tärkeää käytöstä. Lisääntyminen on meidän lajillamme eräs tällainen asia. Miehille on aina olut tärkeää oman jälkikasvun alulle laittoa ja sen selviytymisestä huolehtiminen. Itse asiassa aika harvassa on ne eläinlajit joiden urokset haaskaisivat lyhyttä elämäänsä ja energiaansa toisen uroksen jälkeläisistä huolehtimiseen. Miehille on siten ollut aina tärkeää oman jälkikasvun saaminen ja vain siitä huolehtiminen, kultturillisita tekijöistä riippumatta.
olettamuksella lepää savanniteoriakin. Ikävä kyllä en muista enää missä ja mitä tutkimuksia on tehty. Löytynee psykologian tutkimusten puolelta, ihan mitattavilla testeillä tehty - ei siis pelkkiä havaintoja.. virhe olettaa, etteikö evoluutio olisi luonut myös yksilölle tärkeää käytöstä. No, en väitä ettei näin ole, mutta yksilön käyttäytyminen on evoluution kannalta toissijaista. harvassa on ne eläinlajit joiden urokset haaskaisivat lyhyttä elämäänsä ja energiaansa toisen uroksen jälkeläisistä huolehtimiseen Paitsi niissä, joissa sillä ei ole väliä. Monet ruohonsyöjät ovat mm. niitä, kuten gorillakin. Matriarkaalisessa kulttuurissa tätä ongelmaa ei ole ollut, koska naaraat ovat huolehtineet sen. Miehille on siten ollut aina tärkeää oman jälkikasvun saaminen ja vain siitä huolehtiminen ja katin kontit. Miehelle yhteisö on ollut aina tärkeämpi kuin yksi naaras. Siihenhän perustuu tuo puolustus taipumus (oma alueen ) ja etenkin promiskuiteetti, joka uroksen valtaa aina silloin tällöin. Urosten on vain hillittävä sitä, koska omistaminen ja yhteisön toimiminen sitä rajoittaa.