Kun olen kiva (kiltti ja luottavainen luonne), pyydän ystävän palvelusta niin heti oletetaan että tuo likka on kiva, pyydetäänpäs treffeille tai muuten vaan aletaan pikkuhiljaa tekemään iskurepliikkejä.
En ole nipo ja olen huumorintajuinen ja tulen miesten kanssa toimeen paremmin kuin naisten kanssa.
Olen ammatissa jossa on paljon miehiä mutta myös naisiakin.
Olen siis antanut jo yhdet pakit, kiva mies mutta en tuntenut muuta kuin kaveruutta, se ei ollut kiva juttu ja järkytyin ja petyin.
Nyt luulen (naisen vaisto) että toinen kuvittelee myös jotain koska pyysi ns.paritreffeille, näin ainakin sen otan. Mun täytyy kieltäytyä koska pelkään että annan väärää signaalia.
Edellisessä työpaikassani lähdin hyväuskoisuuttani aina kaljalle miestyökaverinin kanssa jolle olin kyllä sanonut että olemme vain kavereita. Mutta noinkohan aina otti kännissä puheeksi että miksi ei voida alkaa seurustella ym.ja lähentelyt myöskin vakavoitu. Mun täytyi lopettaa kaljalla käynti tämän kanssa ja muutenkin lopetin koko yhteydenpidon vapaa-ajalla. En tietääkseni antanut muuta kuin kaverillisia signaaleja mutta syytän tietenkin itseäni tästä...
No mutta oikeasti kaipaan elämääni miestä...sitä oikeaa. Olen ollut pitkään yksin, enkä osaa sanoa syytä.
Täytyykö mun tosiaan alkaa olemaan tyly ja puhumaton...etten vaan anna väärää kuvaa.
Vai täytyykö sanoa että olen varattu.
En kestä..
42v.N
1629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi se vastapuolikin olla syyllinen.. ja se libido..ja ne tunteet.. mutta silloin tietää elävänsä. Mut tylyys ym. auttaa usein noissa asioissa. Onnea yritykseen, vastapuolikin olisi varmasti tyytyväinen jos ja kun saa sut pois mielestä :)