Epäilen vaimoni hakevan tai olevan jo vieraassa suhteessa , syynä välttely ja kylmäkiskoisuus , puhumattomuus sekä selvä ärtyneisyys kontaktitilassa .
Tähän lisänä elintapojen raju muutos , kuntoilu ja ruokavalio , uusi tyyli ym....
pyhelimen piilottelu ja sähköpostin salaaminen jne .
On jutellut avioeron mahdollisuudesta , mutta ei kuitenkaan myönnä toista sudetta tai sen hakemista .
Ei kyllä nykyään olla enää kuin aviopari vaan pikemminkin kaksi vähemmän tuttua ihmista samassa taloudessa .
Olisko tässä nyt pettämisestä kysymys ?
Mitä mieltä raati ?
kysyn vaan
301795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kysy että;"OLETKO RAKASTUNUT johonkin MIEHEEN?"
Kysytty on , ei suoraa vastausta mutta kaikki ei ole ok .
pettäjän rohkeus riittää rehelliseen vastaukseen? Asian kokeneena voin vastata: pettäjä pettää niin puhein kuin teoin. Kyllä se minun tapauksessani vastaus kysymykseesi oli kieltävä ja rakkautensa vain minuun kohdentuva. Samaan aikaan oli kuitenkin työkaverin syli mieluisampi koti pettäjälle. Turha on pettäjältä rehellistä vastausta odottaa, pitää löytää vastaus ihan itsekseen.
raadiltamme selkeä vastaus: vaimollasi on suhde toiseen ihmiseen, jota hän ei ole vielä uskaltanut sinulle paljastaa. Syy tähän on se, että hän ei ole vielä sata varma salapanonsa tai omista tunteistaan, eikä arvaa vielä hypätä tuntemattomaan. Sinä olet ikäänkuin turvasatama sille huorimiselle. Jos vaimollesi käy niin, jotta salapano meneekin puihin, sinä olet sielä turvaverkkona taustalla. Ihan normikuviohan tuo on ettei sinulle tunnusteta pettämistä, vaikka vieraan mahlat reittä pitkin juoksisi, sinä olet edelleen luotettava. Jos hän olisi jo paljastanut sinulle suhteen hänet olisi ollut jo "pakotettu" uusiin ympyröihin. Olet vähän niinkuin mätisäkki paiskottavana omassa elämässäsi. Raatimme ei kadehdi osaasi ja toivoo sinulle voimia heittää se epäluotettava huoriva puoliso ulos teidän joukkueestanne. Kyllä se on paree sinunkin vaan avata silmäsi ja puristaa se tieto emännästä pihalle. Se tekee kipeää, mutta uutta ei voi luoda ellei vanhasta luovu. Ole sinä rohkea kun vaimosi rohkeus ei riitä muuhun kuin valheisiin ja pettämiseen.
"Olisko tässä nyt pettämisestä kysymys ? " Jos ei vielä ole pettänyt niin kohta pettää. Ensihätään surffailet sihteeriopiston sivuille ja tilaat ajan parille huoralle. Sitten laitat deitti-ilmoituksen suomi24. Tämän jälkeen yrität keskustella vaimosi kanssa.
Pitkä liitto takana ja ensimmäisen kerran tälläistä , joten ei kaikkea ymmärrä mutta vaikea ottaa selvääkään kun toinen ei halua kommonikoida . Eipä tälläisessä tilanteessa voipitkään roikkua , vaikka on yhteinen kämppä ja lapsi , joten paska homma mutta kai se siitä .
no hei sinulle,ja voimia tulevaan.näin itse petettynä osapuolena voin sanoa että teillä on siellä samat merkit kun meilläkin oli.mies piilotti puhelintaan ja varjeli sitä kuin kalleinta aarretta.aika varma on että jotain siellä on meneillään,olen pahoillani puolestasi.meillä se puhelin yhden kerran jäi niin että minä vastasin,sain luurin korvaan ja siitä se sitten lähti selviämään.oma elämäni meni kyllä pieniin palasiin ja kesti kauan ennen kuin selvisin jota kuinkin elävien kirjoihin,olemme edelleen yhdessä,mies ei halunnut eroa kun sitä hänelle tarjosin.mutta anteeksi antaminen ei ole ollut helppoa,mutta meillä mies kyllä teki joka suhteessa täyskäännöksen ja nyt meillä menee aika hyvin.minä joskus saan vielä pahoja itku kohtauksia mutta aika helpottaa.se ei onnistu jos molemmat ei sitä halua,mutta ota asia puheeksi,älä tee mitään pikaista päätöstä ennen kun olet täysin varma,että vaimosi pettää.en voi kun ihmeteellä ihmisiä jotka pettävät puolisoitaan eivätkä ajattele että rikkovat kaiken,itsetunnosta puhumattakaan.mutta koita jaksaa,voimia tarvitset
Pettäjän sielunelämää ymmärtää vain itse pettänyt. Pettäjä ei mieti läheisiään ja heille aiheutamaansa tuskaa, oma hyvä olo on kaikki kaikessa, muulla ei ole arvoa. Kun pettäjälle antaa anteeksi pöytä on katettu uusille pettämisille ja valheille. Moni pettäjä sanoo ja antaa käytökselläänkin ymmärtää tehneensä parannuksen, kuten Sinunkin tapauksessasi. Mutta se sama ihminen on myös joskus kukaties luvannut olla sinulle uskollinen. Ainut varma asia joka pettämisen myötä tiedetään ja johon voi luottaa on se, että pettäjällä on pettämisen kyky, kerran pystynyt pettämään niin miksei toistekkin. Hieman epäillen suhtaudun noihin sankaritarinoihin pettäjistä jotka ovat tapansa muuttaneet. Tuossa olet kyllä oikeassa, ettei kiirettä enää ole kun paska on jo housussa. Hosumalla tilanteessa usein tulee enemmän tuhoa kuin oli tarkoitus. Kyllä sen huoraamisen yli ajan kanssa pääsee, voimia se kyllä vaatii. Pettäminen jättää ihmiseen ikuisen arven luottamuksessa toiseen. Ap:lle voimaa omaan taistoon. Purista nyt hyvä mies se rehellinen vastaus emännästäsi pihalle keinolla kuin keinolla. Älä väsytä itseäsi moisen ihmisen takia.
Ensin sanot: "Pettäjän sielunelämää ymmärtää vain itse pettänyt." Sitten toteat pettäjän sielunelämästä: "Pettäjä ei mieti läheisiään ja heille aiheutamaansa tuskaa, oma hyvä olo on kaikki kaikessa, muulla ei ole arvoa." Oletko siis itse pettänyt, kun (mielestäsi) ymmärrät pettäjän sielunelämää?
ristiriitaista. Se että toteaa jotain ei ole synonyymi sille että sen ymmärtää, saati hyväksyy. Sen verran henkeviä tuli keskusteltua taannoin vaimon kanssa hänen huoraamisensa tiimoilta, että jokin käsitys niiden vajokkien ajatusmaailmasta on, mutta kaukana täydestä ymmärryksestä. No, ehkä en ole verbaalisesti vaatimustasosi tayttävä. Ei se että vaimoni huorasi tehnyt minusta pettäjää, itse asiassa se vain vahvisti käsitystäni siitä kuinka hieno asia on olla uskollinen parisuhteessa. Rouva kulkee kylillä käytetyn leima otsassa, minun suvunjatkovälineeni ei siinä rytäkässä lyhennyt. Mites se sinun laitasi on, kumpaa joukkoa edustat, pettäjiä vai petettyjä? Vain rehellinen vastaus palkitaan.
Voi olla se, että emännälläsi on jonkinlainen "ikäkriisi" tms... Ystävän vaimoke alkoi käyttäytyä pitkälti samalla tavalla kuin sinun, ja kaveri oli sata-varma, että jossain luuraa toinen mies. Oikein kun asioita kaiveltiin, luurankoa ei kuitenkaan löytynyt. Eukolla pukkasi jotain henk koht kriisiä niin rajusti, että piti vähäsen kokeilla oman viehätysvoiman tepsimistä muihin miehiin baarireisuilla sun muuta kotkotella naiskavereiden kanssa. Tarinaan tuli onneksi happy end ja eukko huomasi oman miehen kallisarvoisuuden.
tuli uutta asiaa ja ajateltaavaakin , ikäkriiskin mahdollista, mutta pakkohan tämä nyt on selvittää kuitenkin kun jatkunut jo kuukaisia , oli lopputulos sitten mikä vaan. Saas nähdä kuinka äijän käy ....
lopulta käy, pääset huorivasta rouvasta eroon tai saat vaimokullan tolkkuihinsa. Molempi parempi, kuin epätietoisuus jossa elät.
Et nyt sano minkälainen elämäntilanne teillä muuten on etkä edes sitä minkäikäisiä olette, mutta annan oman näkökohtani asiaan (omakohtaisen) Itselläni oli täysin samoja oireita kuin vaimollasi. Lapset alkoivat olla aikuisia, itse olimme nelikymppisiä. Kiireet lapsenhoitoineen, lasten harrastuksien viemä aika jne oli taakse jäänyttä elämää. Nyt olisi ollut aikaa toisillemme ja minä olisin kaivannut tavallaan suhteen uudelleen lämmittämistä. Mies kuitenkin tuntui olevan tyytyväinen vanhaan rutiiniin eikä ottanut lämmitäkseen yrityksilleni herätellä romantiikkaa henkiin. Täytyy myöntää, en siitä puhunut suoraan enkä edes kovin agressiivisesti asiassa toiminut, joten ei varmaan huomannut oloani. Pikku hiljaa alkoi mies ja hänen ikuiset tapansa ärsyttämään enemmän ja enemmän, sitten oli jo olo että kosketuskin oli vastenmielinen, välttelin ja olin todellakin kylmäkiskoinen. Aloin kuntoilemaan ja harrastamaan omaksi ilokseni, kävin kampaajalla hiukan useammin, ostelin vaatteita ja muutin hiukan tyliäni nuorekkaammaksi (olihan minulla myös enemmän rahaa käytössä kun lapsiin ei enää uponnut). Puhelintani en kyllä piilotellut, mutta työni vuoksi mieheni on aina tiennyt ettei hänellä ole asiaa puhelimeen koskea. Mieheni alkoi epäillä jotain ja alkoi kysellä, tutkailla ja vähän vaaniakin jos vaikka jäisin kiinni suhteesta, huomasin kyllä ja tämä ärsytti entistä enemmän. Lopulta tulin siihen tulokseen että avioero on ainoa vaihtoehto. Kriisivaiheemme kesti varmaan kolme vuotta, erossa olemme olleet nyt reilut kaksi vuotta. ja nyt asian ydin, MINULLA EI KOSKAAN OLLUT SUHDETTA KENENKÄÄN KANSSA. kannattaisi varmasti puhua vaimosi kanssa, ei niinkään pettämisen epäilemisestä vaan siitä miksi hänellä on sinua kohtaan tuollainen käytös.
väärin. Ei asian ydin ollut se ettei sinulla ollut suhdetta toiseen vaan kyvyttömyys ilmaista itseäsi ja tarpeitasi kyllin selvästi miehellesi ja hänen kykenemättömyytensä olla ajatustenlukija. Puhuminen olisi saattanut auttaa sinuakin, mutta kyllähän se peli pelattu on kun henkinen päätös lähteä suhteesta on tehty. Siinä vaiheessa on yx hailee puhutaanko vai petetäänkö. Kerran kadotettu tunnetila ei palaa milloinkaan samanvertaisena takaisin. Mikähän siinä on että pitää roikkua kolme vuotta siinä epätyydyttävässä suhteessa ennenkuin on rohkeutta puhaltaa peli poikki, vai onko se juuri se rohkeuden puute ja uuden pelko mikä pitää kulissia yllä, vaikka päätös olisikin tehty ajat sitten?
Kirjoitukseni pointti oli juuri tuo mistä puhuit. Eli ei se että monen mielestä merkit saattavat vahvasti viitata pettämiseen, tarkoita että näin on vaan kyseessä saattaa olla ihan jotain muuta. Kannattaisi lähteä selvittämään syytä tilanteeseen vähän toiselta kannalta kuin syyttelemällä ja epäilemällä. Jos on kyseessä leipääntyminen siihen liittoon, kyttääminen ja syyttely aiheuttaa sen että jos ei nyt vielä petä, niin valmiiksi epäillyn ja syytetyn on helpompi valita tuo tie. Omalla kohdallani liittoni olisi saattanut olla pelastettavissa jos olisin puhunut suoraan omasta turhautumisestani liittoon olisin itse panostanut "projektiini" enemmän jos mieheni olisi ymmärtänyt ajoissa lukea signaaleja tai olisi välittänyt kysyä jos ei olisi sortunut tuohon pettämisestä epäilyyn ja kyttäämiseen Muutamia kirjoituksia lukiessa täällä, tuntuu että ihan jokaisen petetyn tai epäilijän mielestä pettämistapauksessa petetyssä ei ole mitään vikaa. Asia kun ei vaan ole näin. Pettäminen on oire siitä että on epätyytyväinen elämäänsä ja avioliiton tyydyttävyttä kun ei voi laskea vain toisen harteille. Eikä voida sanoa edes niin että pitäisi sanoa jos ei ole tyytyväinen. Se on kumma juttu kun vaaditaan kumppanilta suoraa puhetta jos on paha olla, mutta samassa tilanteessa, kun näkee merkkejä siitä että toinen ehkä pettää, itse ei saada puhuttua suoraan vaan mieluummin kaivellaan lompakoita, tietokoneita ja puhelimia. Kyllä avioliitto on kahden kauppa ja jos molemmat ei siihen ja suhteeseen panosta, peli on ehkäpä menetetty. Kannattaisi myös petettjen tai sitä epäilevien hiukan laskeutua sieltä kunnian kukkulalta ja miettiä miksi se toinen hakee avioliiton ulkopuolelta jotain. Mikä olisi ehkä korjattavissa. Pettäminen on huonoin tapa saada siihen elämäänsä sitä sisältöä, parempi olisi poistua epätyydyttävästä suhteesta ja sitten hakea uusi, se on vain niin kovin yksinkertaistettua tuollainen näkemys.
Miksi tehdä loppuviimeksi yksinkertaisesta asiasta monimutkainen, vallankin kun tietää kuten sinä, että olisi ollut parempikin keino kuin pettäminen? Pettäminen on aina väärä valinta, sekä petetyn että pettäjän kannalta. Mikä sen muutoin estää sanomasta ääneen jos ei ole parisuhteessa onnellinen? Ei kai tarkoitus ole vetää verenmaku suussa hautaan asti sen vuoksi, että on joskus naimisiin menty? Mitä rakkautta se on ettei se kestä sanoa puolisolle myös niitä ikäviä asioita? Siinähän se suhde punnitaan, vastoinkäymisissä. Jos se ei niitä kestä, se ei kestä muutenkaan. Pettämisen epäilemiselle on yleensä olemassa jokin syy, harva kai syyttä epäilee. Sanovat jottei savua ilman tulta. Eikö aiheettomat epäilykset kuitenkin ole aika helppo ampua alas? Jos sielä lompakossa, puhelimessa tai tietokoneella ei ole mitään salattavaa puolisolta, mikä siitä tekee niin ällöä touhua, että se ajaa pettämään? Tuntuisi sille että omaa aikaansa se puoliso tuhlaisi tyhjää tietokonetta pönkiessään. Se on sitten eri asia ja viisaampien päätettävissä milloin se kyttäys ja syyttely menee sairauden piikkiin. Kyllä se on kahden kauppa, syitä on niin sysissä kuin sepissäkin, mutta kuten itse totesit parempi olisi poistua estradilta ennen kuin sortuu pettämään. Pettäminen ei ratkaise ongelmaa, se erottaa ihmiset toisistaan.
"vallankin kun tietää kuten sinä, että olisi ollut parempikin keino kuin pettäminen" Korjaan hiukan sanamuotoasi, eli minähän en koskaan pettänyt joten tiesin että OLI parempikin ratkaisu, se avioero. "Mikä sen muutoin estää sanomasta ääneen jos ei ole parisuhteessa onnellinen?" Samaa olen joskus miettinyt, omalta kohdaltani voin sanoa sen että en koskaan suoraan sanonut etten ole tyytyväinen, tai valehtelen, sanoin sen kun kerroin haluavani avioeron. Kaikella muulla tavalla kyllä yritin asiaan saada hiukan "puhtia". Silloinen mieheni kuitenkin ampui alas jokaisen yritykseni syystä koska ei hänen mielestään elämässä ollut mitään vikaa. Todellakin kaipasin sen suhteen uudelleen lämmittämistä ja hiukan romantiikkaakin, mieheni mielestä taas sellainen oli "nuorten puuhastelua" ja hänen mielestään olime liian vanhoja siihen:). Häntä syytän siitä että aivan varmasti huomasi läheisyyden kaipuuni ja että mielialani, hän ei kuitenkaan ymmärtänyt ottaa asiaa tosissaan ennenkuin sitten kun en enää häneltä mitään halunnut. Meillä oli aika kun kaipasin kosketusta, pientä suukkoa ohimennen ja hellää sanaa. Kun en niitä yrityksistäni huolimatta saanut, tuli aika jolloin en enää voinut sietää sitä kosketusta ja hellä sana oli minulle "what ever" tyyppinen juttu. "Pettämisen epäilemiselle on yleensä olemassa jokin syy, harva kai syyttä epäilee. Sanovat jottei savua ilman tulta. Eikö aiheettomat epäilykset kuitenkin ole aika helppo ampua alas?" Juu, miehellänikin oli ihan sama syy kuin aloittajalla, eli minun välinpitämättömyyteni, kylmäkiskoisuuteni, se että kuntoilin ja huolehdin yhtäkkiä itsestäni, halusin taas olla nainen enkä pelkkä äiti ja kotitalouskone. Siihen löytyi hänen mielessään syyksi se että varmasti minulla on toinen mies. Mielessä ei käynyt että yritin paikata tyhjiötä jota hän ei suostunut täyttämään. Etköhän ole huomannut kuinka paljon esim täällä kysellään käräyttämisvinkkejä? Epäilys on mutta suurimmaksi osaksi epäilys perustuu vain käytökseen, ei esim öiden pois viettämiseen tai muuhun konkreettiseen. Sitten sanotaan että on kysytty mutta toinen on kieltänyt. Varmaan petturikin kieltää, mutta miten sen syyttömän kieltäminen vaikuttaisi enemmän? Miten on helppoa ampua alas toisen epäilykset? "Jos sielä lompakossa, puhelimessa tai tietokoneella ei ole mitään salattavaa puolisolta, mikä siitä tekee niin ällöä touhua, että se ajaa pettämään?" Se epäileminen tekee siitä ällöttävää. Kun itse tiesin että olen syytön siihen mistä minua epäiltiin, aloin näkemään mieheni ällöttävänä luuserina joka käyttäytyi naurettavasti. Minä suorastaan myötähäpesin hänen tonkimistaan ja varsinkin kun jäi kiinni vakoilemisestani, näin hänet aivan uusin silmin. Ennen minulla oli ollut suoraselkäinen itsevarma mies, yhtäkkiä näinkin hänet luihuna salakyttänä. Ei se minua ajanut pettämään, minut se ajoi haluamaan avioeron, mutta saatan kuvitella että joku toinen miettii asian niin että kun kerran muutenkin koko ajan epäillään eikä luoteta niin antaa mennä sitten. Olen myös sitä mieltä että pettäminen on huono vaihtoehto ja se erottaa ihmiset. On kuitenkin niin että ihmisten pitäisi hiukan enemmän yrittää siinä liitossaan eikä sitten vasta itkeä kun maito on jo maassa. Nämä petetyt vaan tuntuvat edelleen vaikka toinen jo on pettänyt, kuvittelevan että omassa liitossa kaikki on hyvin ja ihanaa myös sen petturin mielestä, kaikki on vaan sen kakkosen syytä. Ei edes tässä vaiheessa nähdä että omassa liitossa on jotain vialla.
"Miten on helppoa ampua alas toisen epäilykset?" Ihan vain omaa järkeä käyttämällä. Jos ei koskaan piilottele kännykkää tai ole teillä tietymättömillä, niin kovin hankalaksi se epäilyn ylläpito vihjeiden perusteella menee. Toisaalta jos ei kiinnosta edes yrittää todistella syyttömyyttään, niin se on minun mielestäni sama sitten erota, olipa pettänyt tai ei.
meil oli sama tilanne muijan kans ja petti
Olemme eläneet pitkässä liitossa ja on hommattu talo ja lapset. Sitten yhtenä päivänä vain vahingossa törmäsin perheelliseen mieheen johon rakastuin yhdellä silmäyksellä. Tunsin aivan käsittämätöntä seksuaalista vetoa tähän mieheen vaikka oma suhde olikin hyvässä kunnossa ja meillä oli oman miehen kanssa mieletön seksielämä. Tästä ihastumisesta johtuen oma seksihalukkuuteni nousi entisestään niin että olisin halunnut rakastella 5 kertaa päivässä entisen 5 kertaa viikossa sijaan. Tunsin myös huonoa omaa tuntoa ihastumisestani. Aloin käymään lenkillä ja huolehtimaan itsestäni. Taisin alkaa hehkumaan koska kohta näytti kosijoita olevan useita ympärillä. Mieheni huomasi heti muutoksen ja piti puhuttelun. Hän sanoi mitä hän tuntee minua kohtaan ja kuinka hän on aina arvostanut minua ja pitää minua todella kauniina. Hän myös sanoi sen ettei pysty kestämään sitä että jos kuulee minun säheltävän toisen miehen kanssa. Sanoin hänelle, että hän on nostanut riman todella korkealle, ettei kuka tahansa pysty sitä ylittämään. (meillä on tuo seksielämä melko tasokasta, ei mitään ihan tavallista jyystöä vaan todella taivaallista touhua, joten se on meidän yhteinen valttimme tässä suhteessa). Taistelin kuukausia ja toinen mies flirttaili ja lähenteli, mutta en sittenkään pystynyt tulemaan häntä vastaan. Lopulta psyykkasin itseni puhaltamaan pelin poikki ja torjuin tylysti uuden kosijan. (vaikka se tekikin kipeää ja lähes joka päivä vieläkin ajattelen häntä...) Nyt yritän rakentaa suhdetta mieheni kanssa sille tasolle mitä se aiemmin oli. Olen ylpeä etten pettäny, vaikka sitä teinkin mielessäni kymmeniä kertoja päivässä. Paha kolaus tuli suhteeseen vaikkei mieheni oikeasti tiennyt (mutta aavisti) mitä peliä pelasin.
kuitenkin...
mitä tahansa,jos ajatus ei johda tekoon,harva tuskin kukaan ajatuksiaan hallitsee,mutta tekojaan voi hallita. Hattua nostan,että ajatukset eivät johtaneet tekoihin. Heikompi olisi mennyt ajatustensa mukaan ja jälkeenpäin olis kyllä taas selitelty niitä säälittäviä selityksiä ja tekosyitä,kun ei luonto riitä seisomaan TEKOJENSA takana.....
Ei se ketään loukkaa vaikka mitä sielä pääkopassaan pyörittelisi, kunhan ei siirry tekojen puolelle. Puolta valtakunnan naisista minäkin nussin aatoksissani päivin öin, eikä tuo vaimo ole siitä mieltään pahoittanut. Kelvoton tietää, että hänellä on kulliini yksinkäyttöoikeus. Kyllä noi pettäjät on säälittäviä huoraajia selityksineen ja tekosyineen. Aina on ympäristön vika kun on petetty. Paskan marjat, ihan oma tietoinen halusta tehty juttu se pettäminen on. Ei siihen kukaan tai mikään pakota. Minun housuni eivät lennä nurkkaan kuin omasta tahdostani, tai sitten olen raiskauksen uhri.
Tutki sen puhelin. Ei se iso rikos ole tuossa tilanteessa. Ja sähköposti ja lompakko.
vaimosi on sinua kohtaan kylmäkiskoinen, puhumaton, ärtynyt ja välttelevä. Syyksi saattaisit hyväksyä vaimon ikäkriisin jos ei pettämisestä ole kyse. Onko kertaakaan tullut mieleesi että ihan omalla itselläsikin saattaisi olla jotain tekemistä vaimon käyttäytymisen kanssa? Et ole sitten miettinyt antaako oma käytöksesi aihetta johonkin muunlaiseen kohteluun kuin nyt se mitä hän sinulle antaa? Jos vaimo puhuu jo avioerosta, siihenkään et näe muuta mahdollista syytä kuin toinen mies? Näinhän se täällä menee, itsessä ei helvetti sentään nähdä mitään vikaa, ei edes mielessä käy että jospa vaan oma käytös aiheuttaa sen vaimonkin käytöksen.
Ja millähän sen " oman käytöksen " aiheuttaman kylmyyden saa selville jos ei ole ollut väkivaltaa , juomista tai pettämistä tai muita ongelmia eikä ole kohdellut puolisoaan väärin, auttaisiko kristallipallo jos ei kerran toinen sitten vaivaudu puhumaan asiosta , vain onko se vaan sitten hyväksyttävä ettei tarvii kertoa jos ei toinen kerta ymmärrä . Eikö juuri tästä tilanteesta synny ne turhat epäilyt kun ei tiedä mistä on todellisuudessa kysymys ?
eli että eukollahan on kaikki hyvin, kun en lyö, juo enkä petä...Niin mettään menet! Pidät eukkoasi itsestään selvyytenä - siihen ei kristallipalloja tarvita. Jossei sellasta itse ymmärrä, että kyllä toinen kaipaa vuosien saatossa muutakin kuin sen iänikuisen äitienpäiväruusun ja Jouluna Aino-tossut tai lahjakortin Sloggeja myyvään liikkeeseen, niin johan on perkele! Miesten halut ja haluamattomuudet pitää kyllä oivaltaa pelkästä kulmakarvojen asennosta, mutta naisten pitäis kertoa, mitä ne haluaa... Niin, että sitten mies vois sanoa, että hitto, mikä kana olet, vaimoseni...
Tietämättä ihmiusuuhteesi tilannetta tai katkeruutesi syytä niin , mikä siinä on niin vaikeaa kertoa asioista sille toiselle osapuolelle jos kerran on aidosti mukana asiassa, eikös se juuri ole itseriittoisuutta jos olettaa toisen ymmärtävän ja tietävän kaiken koska minä olen minä , oli sitten mies tai nainen ...eihän tollainen toimi missään ihmissuhteessa jos vain tärkeää on oma itse, sillionhan sitä toista pitää itsestänselvyytenä . Kyllähän nyt suhteessa pitää olla ihan normaalia kanssakäymistä ja pelkkä seksikään ei riitä vaan tarvitaan paljon muutakin , eikä ne lahjat ole mikään todellinen osoitus välittämisestä . Se jos sitten kuitenkin homma loppuu , tunteet ns kuolee tai kasvoimme erilleen ninkuin yleensä tapahtuu , niin mitäs siinä kiertelemään ja keksimään kaikenlaisia syitä tai pettämään , rohkeesti vaan rehellisyyttä peliin ja homma selväksi.
Niinhän se menee että joskus on luotettava vaistoonsa , siihen fiilikseen että tietää asioiden olevan pielessä ja selvitettävä asiat . Omalla kohdallani kävi huonosti kaikesta huolimatta , eli epäily osottautui oikeaksi ja nyt päättyy asia suurlähettiäiden sanoin : http://www.youtube.com/watch?v=uWF4DXP8ZFc