Olen vuokrannut jo asunnon ja vähitellen kantanut sinne tavaroita. Vaimo ei haluaisi millään minua päästää, mutta päätöksen olen tehnyt, enkä anna periksi.
Alussa oleskelin asunnossa vaan muutaman tunnin päivässä ja palasin kotiin. Pikku hiljaa jatkan uudella asunnolla oloaikaa siten, että vaimo ja teini-ikäiset lapset tottuisivat muutokseen. Se ei siis tulisi rysäyksellä.
Pari viikkoa on nyt mennyt ja seuraava askel olisi, että alan yöpyä uudella asunnolla.
Onko teistä kukaan näin eronnut ja onko ollut hyvä tapa? Annan aikaa sopeutua muutoksiin ja näin yritän lieventää kaikkien tuskaa.
Ero vähitellen
Mitä mieltä?
51047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
päinvastoin, viivytät ja lisäät tuskaa. Lähde jos olet lähdössä, anna toisten surra surut pois. Nyt vaan lisäät perheesi surua, he surevat kokoajan lähestyvää lähtöäsi. Anna heidän surra NYT. Vaimolle aika jonka vietät heidän kanssaan on aina valonpilkahdus katumuksestasi. Älä enää kiusaa häntä jos kerran päätöksen olet tehnyt. Pidä huoli velvollisuuksistasi (eroon liittyvät, taloudelliset yms) ja lapsistasi ennenkaikkea. Kuulostaa todella huonolta ja kiduttavalta tuo sinun tapasi. Taidat ajatella vain itseäsi, ehkäpä tämä tyyli on itsellesi paras, saat vähän kaikkea, itsenäisyyttä mutta samalla perheen siinä määrin kuin itseäsi huvittaa. Turhaan ajattelet lieventäväsi kenenkään tuskaa, sitä et pysty tekemään. Lähtösi sattuu ja paljon, teet sen miten tahansa. Kunnioita perhettäsi, vaimoasi. Älä enää havittele vaimosi sänkyyn, sillä hän tulee tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi jos nyt liehittelet, mutta silti lähdet.
mieltä, hyvin kirjoitettu.
viesti. Todella hyväksikäytetty olo nyt, kun exä teki tuota: pikku hiljaa hommaili eroa muka perhettä säästääkseen. Itseään hän säästi, ja kuten sanoit, sai perheen ja vapauden silloin kun itselle sopi. Että vi***taa nyt, kun minä hullu suostuin siihen! Mutta toivoin loppuun asti, että ei sitten erotakaan ja hän muuttaa mielensä. Paskat mitään muuttanut ja käytti vaan härskisti hyväksi: kun teki munaa mieli, niin tuli yhteiseen vuoteeseen, kun ei tehnyt, niin meni omaan asuntoon. kaikenmaailman paskiaisia maa päällään kantaa!
että sinä et halua olla yksin siellä asunnollasi. Voi olla sinulle vaikeaa olla yötä pois perheesi luota mutta pakko sun on uskaltaa lähteä kerran niin olet päättänyt ja sen myös ääneen sanonut, muuten sinua pidetään todellisena luuserina, nytkin sinulle nauretaan kun "muutat" pariksi tunniksi pois.
roikkuminen/roikottaminen ole mistään kotoosin, parempi kerta rysäys, kun jatkuva napina. Sitten voi alkaa sen uuden elämisen ja toipumisen heti eron jälkeen, eikä roikkua vanhassa.