Olen tapaillut n. 4kk eronnutta miestä, jolla on elämä ihan kunnossa. Hän on itseäni vai 4v vanhempi (ollaan 40 ), mutta vaikuttaa paljon vanhemmalta. Olemme tanssineet, jutelleet, käyneet syömässä.... eli kaikkea kivaa.Sängyssä luistaa taivaallisesti.
Mutta nyt mua on alkanut todella tökkimään.
Eilen käydessäni hänen luonaan hänellä oli maailman kamalimmat lumput päällä. Yritin nätisti huomauttaa, että voisimme käydä ostamassa meille molemmille uudet nätit verkkarit.Eikä mitä, kotona on niinkuin huvittaa, ei pidä kaunistella! Rahasta hänellä ei ole kiinni, mutta ennen tätä nykyistä firmanautoa hän ajeli vanhalla purkillaan 15v. En todellakaan olisi kehdannut mennä kyytiin (itselläni on vain pieni kärry).
Keittiössä hän kerää tyhjiä pulloja, jugurttipurkkeja.... vie ne sitten vasta pois, kun niitä on kerääntynyt vinot pinot. En saa happea siellä keittiössä! (Sain puhuttua hänet ympäri, että ottaa siivoojan).
Mies on kiltti ja hyvässä ammatissa, mutta asunut yksin jo 11v. Ja sen huomaa!
Lapseni näkivät hänet pari kertaa, kun hän haki mut kotoa tanssimaan. Jälkeenpäin lapset naureskelivat: äiti, mikäs Oldie toi oli? Ja ikää oli..........??
Kauheeta. En haluaisi satuttaa tätä miestä, hän kertoo jo pokkana kaikille, että olen hänen tyttöystävänsä.
Pitäisikö vielä odottaa ja nauttia niistä hyvistä asioista (tanssi, juttelu, seksi) vai jäädä taas yksin? Oppiiko mies enää modernimmaksi, vai pitäisikö minusta tulla Oldie?
Mutta nyt mua on alkanut todella tökkimään.
Eilen käydessäni hänen luonaan hänellä oli maailman kamalimmat lumput päällä. Yritin nätisti huomauttaa, että voisimme käydä ostamassa meille molemmille uudet nätit verkkarit.Eikä mitä, kotona on niinkuin huvittaa, ei pidä kaunistella! Rahasta hänellä ei ole kiinni, mutta ennen tätä nykyistä firmanautoa hän ajeli vanhalla purkillaan 15v. En todellakaan olisi kehdannut mennä kyytiin (itselläni on vain pieni kärry).
Keittiössä hän kerää tyhjiä pulloja, jugurttipurkkeja.... vie ne sitten vasta pois, kun niitä on kerääntynyt vinot pinot. En saa happea siellä keittiössä! (Sain puhuttua hänet ympäri, että ottaa siivoojan).
Mies on kiltti ja hyvässä ammatissa, mutta asunut yksin jo 11v. Ja sen huomaa!
Lapseni näkivät hänet pari kertaa, kun hän haki mut kotoa tanssimaan. Jälkeenpäin lapset naureskelivat: äiti, mikäs Oldie toi oli? Ja ikää oli..........??
Kauheeta. En haluaisi satuttaa tätä miestä, hän kertoo jo pokkana kaikille, että olen hänen tyttöystävänsä.
Pitäisikö vielä odottaa ja nauttia niistä hyvistä asioista (tanssi, juttelu, seksi) vai jäädä taas yksin? Oppiiko mies enää modernimmaksi, vai pitäisikö minusta tulla Oldie?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaan yrität muuttaa hänet niin, että mies miellyttäisi sinua ulkoisestikin. Mikset anna hänen olla omanlaisensa, jos pidät hänestä oikeasti? Nyt kalskahtaa todella pahasti; olet aika pinnallinen tyyppi, jos et anna kaverisi talsia kotosalla kalsareissa!! Meillä asiat ovat todella hyvin vaikka ukkoni tallusteleekin kotosalla "vähemmän hienoissa" verkkareissa!! Katsoppa peiliin.
Kiitos vastauksestasi. No, katsoin kyllä juuri peiliin ja sieltä hymyilee siisti ja ystävällinen nainen.
Kyllä myöhemmin varmasti hypitään kalsareissa (nekin voivat olla siistit/nätit), mutta ei ehkä vielä alkuvaiheessa, kun voimme nähdä vain 1-2 kertaa viikossa (pitkä välimatka).
Minä ainakin näen vaivaa, kun vihdoinkin pääsen tapaamaan!
Juomaksi hän tarjosi lopputilkan avatusta viinipullosta - huom: hänellä on oma viinikellari.
Että silleen.
Tarkoitan nyt kaikella sitä, että minä ainakin näen vaivaa, kun meille tullaan kylään.
Pyyhin pölyt, laitan huulipunaa, ja lataudun muutenkin tulevaan iltaan.
Tässä oli vähän erilaiset toiveet/odotukset.
Hyvät jatkot!
Ajattelin ensin antaa olla.
Sun kaverin itsetunto on kadonnut. Sen takaisin saaminen vie aikaa jona aikana kaverin on itse se kasattava, tietenkin avustuksellasi. Puitteet on ihan kunnoss??. Jos pönkität liikaa, menetät kaiket
Näinhän se on meillä naisilla että kun mies -tai kuka tahansa tärkeältä tuntuva vieras- kotiin kutsutaan, sitä puunataan päivätolkulla tahrattoman puhtaaksi ja vedetään vielä ykköset päälle että itsekin näyttäisi hyvältä vieraan silmissä.
Niin, se on sitä teatteria. *huokaus*
Miesystäväsi on niin rohkea että näyttää sinulle itsensä kaunistelematta, tällaisena sinä hänet otat tai sitten et ota. Hän ei koreile eikä esitä itseään paremmassa valossa kuin onkaan.Perusrehellinen suomalainen mies, ei mikään auervaara. Ja itsehän itseäsi juuri luonnehdit ystävälliseksi naiseksi... *huokaus*
Rakkaus on toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Ja kaikki muu on pelkkää rekvisiittaa. Jos annat lapsiesi arvosella miesystävääsi tuohon sävyyn olet onnistunut opettamaan heille vääränlaisia elämänarvoja, kunnioittamaan ulkoista sisäistä enemmän. Samalla annat heidän myös arvostella sinua itseäsi ja valintaasi. Loppujenlopuksi on kuitenkin kyse sinun onnestasi, ei heidän. Heillähän on elämä edessä ja kenen kanssa sinä iltojasi siten vietät kun koti kumisee tyhjyyttään?
Kannattaa miettiä sitä.
Olen täysin samaa mieltä että kotonaan saa olla niinkuin tahtoo. Vasta kun jaatte yhteisen kodin, voit alkaa nalkuttamaan niistä jugurttipurkeista ;-)
Juu, kyllä kotonaan saa olla miten huvittaa, mutta minä en ainakaa tollasta junttia jaksais kattella.