Meillä mättää kaikki. Olen aivan väsynyt ja mietinkin onko onnellisuuden vaatiminen itsekästä. Pitääkö jatkaa huonossa suhteessa ja kuinka kauan?
En haluaisi lapsestani avioerolasta.
Meillä mies ei tee mitään. Hoitaa työnsä ja lapsen, kun olen töissä mutta siitäkin saattaa kiukutella, vaikka en voi työvuoroilleni mitään. Mulla ei ole mitään omaa elämää. Käyn 3-vuorotöissä ja vapaa-ajat hoidan lasta. En saa käydä harrastuksissa tai edes kaupassa yksin, kun mies ei jaksa olla lapsen kanssa yhtään enempää.
Hoidan yksin kodin. Hän kiukuttelee, pitää mykkäkoulua tai saa raivareita olemattomista asioista. Emme puhu mistään eikä häntä kiinnosta minun asiani, vaikka olisi ollut joko rankka päivä töissä tai tapahtunut tosi kivaa.
Hän vaatii omaa aikaa, jolloin me väsyneen lapsen kanssa lähdemme "pois jaloista", että hän saa olla yksin. Seksiä ei meillä ole kuin joskus ja jouluna.
Hän itse käy harrastuksissa ja kavereilla.
Tuntuu, että pää hajoaa...
Olen aivan kypsä
Eroko edessä?
41074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ennen lapsia kaikki oli hyvin ja meillä onnistui kaikki. Ensimmäisen lapsen jälkeen tilanne muuttui aika paljon ja heti perään tulikin sitten toinen. Minä kävin töissä (paljon) ja töiden jälkeen huolehdin kodista täysin ja palkaksi kuuntelin nakutusta koko ajan. Olin itsekäs ja ajattelin hyvinvointiani, mitä ne parisuhdeterapiassakin neuvoi. Erosimme minun halustani vaikka koville se ottikin, nyt on kaikilla hyvä olla ja tilanne paljon parempi lapsien kannalta
kyllä minäkin olisin eron kannalla JOS ajatellaan että nyt joudut kaiken muun taakan lisäksi kantaan "huolta" (ehkei oikea sanavalinta, mutta...) huonosta suhteesta ja kuuntelemaan P:AA päälle!! Rankkaahan se ois toki yksinkin, mutta ei vaikuta sille, että edes sun tilanteessa olis. Saattas vaan helpottaa!! Ja löydät sitten paremman miehen :) Joka auttaa ja haluaa ollakki lapsen kanssa. Ei tunnu kai lapsestakaan kivalle jos tuntee, että hänen kanssaan "pitkin hampain" ollaan!?? :/ Lapsen lisäksi myös SINÄ olet ansainnut onnen. Lapsi vaistoaa kyllä senkin jos et ole onnellinen!! Kukapa sitä nyt TOIVOO avioerolasta tai silleen, mutta ei se todellakaan PAHIN vaihtoehto aina ole! Luultavasti ei nytkään... Ehkä mieskin oikeastaan haluaisi erota, muttei osaa sitä sanoa, vaan käyttäytyy noin ja toivoo että SINÄ jätät hänet. Näitäkin kun on ollut... :/ Kyllä tää meidän jokaisen ainokainen elämä olis iloittavaksi tarkoitettu! Ja siis tsemppiä KOVASTI - kävi miten kävi...
PS: Monilla ehkä pelottaa, ettei YH kelpaa kenellekkään ja että yksin on sitten raskasta jne... Mutta se on kivikautinen ajatus. En tiedä koskeeko tämä sinua, mutta tulipahan mieleeni mainita.
sillä erotuksella että mies ei ole lasten kanssa ikinä,ite käyn 2-vuorotyössä ja mies jättää lapset yksin (7 ja 8v) yksin kotiin kun pitää lepattaa millon missäkin.
Mies ei tee mitään,edes astioita saa vietyä tiskiin.
Mulla on pinna niin loppu.Miksi mun pitäisi yksin tätä kaikkea pyörittää?
Entä jos pakkaan tavarani ja jätän kaiken hänelle?
Eikun anna vaan kenkää jo. Nuo tuommoiset ukot ei tapojaan muuta. Ja älä nyt hyvä ihminen jätä kaikkea hänelle, vaan ota se mikä sinulle kuuluu.
Ei tuommoista tarvitse ihmisen jaksaa. Elämäsi ei muutu ellet itse sitä muuta.
Mukavaa kesää!