Oon 25v kaunis ja mukava nainen. Sinkkuna ollut ööööö... varmaankin forever jos ei säätöjä ja tapailuja lasketa.
Sängyssä olen pro, nro1, seksi kuningatar. Osaan kaiken mahdollisen, olen taitava ja rakastan seksiä.
Mitä sitten tulee tunne-elämään.. Olen vittu niiiin tunnevammanen jörö ettei mitään rajaa. En osaa näyttää tunteitani enkä puhua niistä.
Taas kerran sellanen fiilis että tekis mieli hakkaa niin päätä seinään. Ihana mies kiinnostunut mutta yks jörö vaan jäykistelee ja ahdistuu.
Miksi itsensä muuttaminen on niin vaikeeta? Vaikka itse tiedostaakin kaikki "vikansa" ja missä mättää?
Itseinho
jyrää
13518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaativatko ne miehet sinulta tunteita? Etkö juuri sinä ole miesten unelmien nainen? Sinua itseäsikö tuo tunteettomuus haittaa?
Ei ne miehet mitään vaadi mutta jos melkein aina se mies on aktiivisempi osoittamaan hellyyttä kuin minä, niin kyllä alkaa vähän ihmetyttämään. Haluaisin pystyä näyttämään että mullakin on tunteita tän kovan kuoren alla ja kyllä mäkin osaan itkeä. No hyvä esimerkki; läheiseni kuoli parisen kuukautta sitten ja tottakai olin paskana ja edelleen käsittelen asiaa. Oon vaan tehnyt surutyön ihan yksin; en avautunut kavereille tai muillekkaan, ehkä pari kolme kertaa pannut mut seksi seksinä ja that`s it. Tälläkin hetkellä mun olis niin helppo pyytää sitä ihanaa miestä yöksi, käpertyä vaan sen kainaloon ja antaa jonkun pitää mua hyvänä. Mutta ei. En anna itselleni lupaa nauttia läheisyydestä. Olenko jonkin sortin masokisti?
aivopestään, ei olekaan sun juttus. Jos tilanne ja tunteettomuus haittaa sua, hakeudu johonkin asiantuntijan luokse. Jos taas asia tuntuu ihan oklta, anna olla. Kaikki meistä on erilaisia. Eiköhän suurin osa miehistä ole sun kaltaisia, eikä niillä tunnu mitään ongelmia olevan. Kyllä nainen saa olla miesmäinen ilman että sillä olisi mitään vikaa. Ei muakaan huvita olla paijailtavana, ennemmin haluan jutella ja keskustella kunnolla päivänpolttavista asioista. Tottakai pannaan jos panettaa, miksi mun pitäisi enää lässyttää mukamas-lempeitä sen jälkeen..
Ymmärrän kyl pointtis. Ei tosiaan sellanen perus läheisyys ja r-sanan kylväminen ihan mun juttu, ensinnäkin oon todella itsenäinen ja toiseksi järki vie tätä naista. Yksi eksistä sanoi että mun pitäis opetella näyttämään tunteitani. Moni mies taas sanonut ettei musta ota selvää. Joten en taida olla mikään nainen normaaleimmasta päästä. Haluaisin kuitenkin vähän kehittää tota tunne puolta ja oppia nauttimaan läheisyydestä ilman mitään itsensä ruoskimista. Pitäiskö vaan odotella että sopiva mies osuu kohdalle joka osaa mua käsitellä?
mutta vakka kantensa valitsee. Tietenkin olisi ihan hyvä opetella näyttämään tunteitaan. Ehkä sinun pitäisi mennä jonnekin itseilmaisukurssille ja aloittaa siitä. Tunteita voi esittää niin monen eri väylän kautta. Seksi on vain yksi kanava.
Niinpä, Itseään voi muuttaa hieman, mutta ns. tunnevammaa ei pysty korjaamaan tuskin koskaan. Vaikka se tekee kipeää, niin kaikkien kannalta on parempi pysyä sinkkuna.
naisen logiikka sinkut palstoilla hengaileville miehille myös!
mielestä nainen on pelkkä reikä ja miesten alamainen, tyydyttäjä, miellyttäjä, ei kaikille.
"Sängyssä olen pro, nro1, seksi kuningatar." Kuinkas moni kaveri on päässyt jyystämään sinua? :)
Miehenä olisit surkea sängyssä , koska olet itsetunnoton.
Olen itsetunnoton? Perustele?
"Miksi itsensä muuttaminen on niin vaikeeta? Vaikka itse tiedostaakin kaikki "vikansa" ja missä mättää?" Silloin kun toiset ovat aiheuttaneet nuo klikit niin niitä on itse vaikea korjata. Sun vaan täytyy löytää kumppani joka ymmärtää sun jöröilyt ja antaa sun kasvaa jöröilystäsi irti ajan myötä
Mulla ollu koko elämän ihan hirveä isäsuhde. Isäni oli pahimman luokan narsisti ja kaikkea muuta pahaa päälle, ei yhtäkään positiivista/hyvää muistoa siitä ihmisestä. Tiedän sen itsekkin että se jättänyt syvät haavat.