tuun nyt tänne valittamaan tilannettani!(vaikka myönnetään ei ehkä ole oikea palsta)
eli ongelma on se että äitini on suvaitsematon,yrittää hallita elämääni, määräillä menemisiäni, ei anna mun elää omaa elämää! jos vaikka oon ollu myöhään kavereiden kanssa ulkona, niin tulee hirveä tentti kenen kanssas sitä ollaan oltu? mitä helvettiä asia hänelle kuuluu?
jos sanon että en kestä enää olla kotona ja menen kaverille yöksi, niin johan alkaa poliisilla uhkailu! tuskin poliisia pahemmin kiinnostaa... sanonpahan vaan.
mutta tällä hetkellä pahin ongelma on että, olen ihan vähän aikaa sitten alkanut tapailla ihanaa miestä! olen hänen kanssaan tosissaan enkä haluasi salailla mitään, mutta miten voi kertoa että äiti ei halua että seurustelemme? tai miten kerron asiasta ylipäätänsä perheelle, he tuomitsisivat munut, enkä ihmettelisi vaikka hettäisivät ulos talosta!
tiedän ettei äitini hyväksyisi tätä miestä pelkästään jo sen takia että hän on minua 5-vuotta vanhempi. (olen 18 ja mies 23)ja hän polttaa tupakkaa, käyttää alkoholia ym. mitä nyt normaalit ihmiset yleensä...
ja kaiken pohjalla on sekin, että äitini on Jehovan todistaja ja yrittää käännyttää minuakin takaisin siksi. ja ylläri ylläri musta tuntuu että koko suku kääntyy mua jossain vaiheessa vastaan.
eikö mullakin ole oikeus seurustella, viettää aikaa kavereiden kanssa? miksen vain voi viettää normaalia elämää, ilman että joku yrittää rajoittaa ja hallita sitä?
olen yrittänyt pitkään etsiä omaa asuntoa, mutta sopivaa ei ole löytynyt, vaikka onneksi muuttaminen on hätätapauksessa mahdollista kun käyn kokopäiväisesti töissä. luulen että kun oman kämpän saan en halua olla perheeseeni(paitsi isään) missään yhteydessä! olen sanonut monta kertaa ettei elämääni voi puutua, ja että äitini on pilannut elämäni mutta vastaukseksi saan yleensä: kylläpä olet lapsellinen, kiittämätön kakara ym.
mitä mieltä? sekoan kohta tästä tilanteesta...
ei tuu mitään
perheen kanssa!
4595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
x y z
On varmaan hankalaa olla lapsi ja aikuistuva samaan aikaan, joten suurin ongelma olet sinä itse. Asut vanhempiesi luona ja kuitenkaan et halua asua siellä. Tahdot seurustella kivan miehen kanssa ja kuitenkin mietit onko se soveliasta. Kärsit äidistäsi ja kuitenkin teet, kuten hän haluaa. Haloo, jossakin vaiheessa sinä oikeasti kasvat aikuiseksi ja joudut itse päättämään missä asut, kenen kanssa liikut ja miten suhtaudut äitiisi. Kyseessä on rehellistä kasvukipua, jonka tarkoitus on sysätäkin sinua kohti omaa elämääsi. Ja vain kokeilemalla erilaisia asioita opit löytämään tiesi, joten kaikella on aina tarkoituksensa. Koska asut vanhempiesi nurkissa on heillä ihan yleinen periaate talon säännöistä, kuten esim. olisi muissakin majapaikoissa. Kotona on ehkä henkilökohtaisempi "tarjonta/palvelu" ja jos sinua ei paikka miellytä kannattaisi vakavasti alkaa harkitsemaan omaa asuntoa. Älä tavoittele liian korkealle näin aluksi, vaan kysele solukämppiä sunmuita, joissa vuokra on kohtuullinen. Vai olisko uudesta mieskaverista avokiksi yhteiseen asuntoon? Mitä tulee äitisi uskonnollisuuteen se onkin sitten eri asia puida, mutta siihen sinulla on loppu ikäsi aikaa. Nyt ryhdyt elämään elämääsi.
....sillä siitä puuttuu isot kirjaimet.
itse olen äiti, mutta en erityisen uskonnollinen. Siihen asian vaike ottaa kantaa, koska en tunne jehovalaisuutta kovin hyvin. Mutta kodin säännöt kyllä koskee kaikkia, niin kauan kun asut samssa taloudessa. Vaikka olet täysi-ikäinen, niin on asianmukaista että samassa talousessa asuvat edes suurinpiirtein tietää missä toinen liikkuu. Ei yksityiskohtia tarvi kertoa. Oma poikani on 19 ja asuu osittain vielä meidän kanssa. Kyllä oletan että hän kertoo, tuleeko yöksi kotiin vai menee muualle. Ei tarvi kertoa mihin, jos menee muualle. Nuoremman, joka on alaikäinen, pitää kertoa tarkemmin: missä bileet on ja koska loppuu jne... Ei ole ollut suurempia, todellisia ongelmia. Aina ovat tulleet kotiin ihmismoisessa kunnossa. Ja ikäero poikaystävääsi ei ole mikään poikkeuksellinen.