muuttuu kidutukseksi. Jos ajattelee esim. ihmistä joka epätoivoisesti yrittää itsemurhaa, ampumalla itseään, menemällä junan alle, tai jollakin muulla tavalla. Elämä muuttuu vieläkin helvetillisemmäksi jos pelastetaan junan alle mennyt, itseään ampunut, katolta hypännyt jne. Silloin joutuu olemaan kroonikko-osastolla koko loppu-elämän, pyörätuolissa tai halvaantuneena. Eutanasia-armokuolema pitää sallia myös Suomeen, on väärin jos ihmisen annetaan kärsiä suunnatonta tuskaa, ja pakotetaan ihminen väkisin elämään vaikka ihminen toivoo vain ja ainoastaan kuolemaa. On tämä maailma niin julma.
Joissakin tapauksissa
pelastaminen
2382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No maailmahan on julma kun väkisin pidetään hengissä niin on asia mutta eikö olisi paras ratkaisu suunnitella sekin homma niin että ei ole pelastettavaa? eli en irvaile koska takuulla jos on elämänhalut menny ja asiat niin huonosti niin ja niin - no itse sen tekisin niin että en taatusti jäisi väkisin tänne hengissä pidettäväksi MUTTA -ei täällä aina helppoo ole ja on takuulla vaikeeta mutta ainahan kuitenkin voi kattoo sen seuraavan päivänkin vielä asiat tuppaa aina jotenkin ratkeamaan kuitenkin ...
aina kannattaa katsoa toinenkin päivä tai viikko kuten sanoit saattaa ratkaisu ilmetä yllättäin. Mutta jos ihminen on sairaalassa kuoleman kielissä olisi paras saada piikki ja päästä kitumasta kun kuolee kuitenkin. Yleensä kovilla tuskilla syöpä kuolemassa on n:3 viikkoa. Sen kolmen viimeisen viikon aikana ei tälläinen henkilö pysty enään yhtään ajattelemaan eikä toisia lohduttamaan. Tiedän että näillä useimmilla tapauksilla on suorastaan HELVETILLISET säryt kropassaan yötä päivää. Jos emme ole koko ajan heidän luonaan emme silloin voi koskaan tietää totuutta.