Mieheni on aina puhunut itsestään ihmisenä, joka sietää paljon alkoholia, ei tule humalaan ja kykenee olemaan kiva seuralainen vaikka olisikin juonut määrällisesti paljon, esim. pullon kirkasta. Hänen ystävänsä ovat kuulemani mukaan aina todistaneet ettei hänestä edes huomaa hänen olevan alkoholin vaikutuksen alainen.
Kummallista miten omat huomioni ovat kuitenkin aivan toisen suuntaiset: jo viinilasin jälkeen miehen puhe puuroutuu, kahden lasin jälkeen hänestä aivan selvästi huomaa alkoholin vaikutuksen. Kaikkein surullisinta on se, että hän taantuu teinin tasolle jo tuolloin: haastaa riitaa helposti ja tuittuilee kuin leikki-ikäinen. Näin viimeksi eilen illalla.
Ikävintä on se, että kaikki negatiivinen menee minun piikkiini, kun "järjestän kohtauksen".
Nyt eilen hän jätti minut kaupungille yksin seisomaan ennen kuin edes ehdimme konserttiin, näin siksi että "sä et halua olla mun kanssa". Jäin suu auki katsomaan kun mies pinkoi pitkin katuja, pian näkymättömiin. Ja minä olin odottanut koko päivän sitä, että saan olla hänen lähellään ja kanssaan - olo oli todella surullinen ja kurja kun kävelin yksin kotiin, minne mieskin pian tuli ja syyllisti minut: taas kerran se olin minä joka oli saanut "kohtauksen".
Kun yritän keskustella aiheesta ja ihmettelen miksi kanssani ei voi olla hauskaa kun kavereiden kanssakin on helposti aamuneljään, niin mies vain vetoaa minuun. Joka kerta. Samoin hän todistaa sen mitä hänen tuttunsa ovat hänestä hänelle todistaneet: aivan ihana ihminen humalassa, mitä tilaa hänestä ei siis edes voi nähdä kunnolla...
Voiko viinapään kyseenalaistaminen olla yli nelikymppiselle miehelle näin vakava asia? Joka kerta kun yritän puhua siitä, miten hän käyttäytyy tahdittomasti humalassa, hän suuttuu rajusti.
Miksi elämää pitää pilata niiden hetkien osalta, kun voisi olla kumppanin kanssa yhdessä yhteistä iltaa ja iloisesti?
Tiedän, että voisin olla kuulematta ja näkemättä miestäni sen nauttimansa puolikkaan viinipullon jälkeen, mutta sekin tuntuu tosi raskaalta. Tahdikkuus toista kohtaan on kuitenkin sellainen asia, joka on suhteen kulmakivi.
Miten te muut, joilla on samanlaisia kokemuksia, olette selvinneet eteenpäin?
Aikuisesta teiniöykkäriksi
Mikä neuvoksi?
5418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Mikä siinä onkin että aikuinen mies voi viinasta muuttua raivostuttavaksi teiniksi, jot saa vain hävetä. Itse sanoin viime reissun jälkeen miehelleni, että en lähde hänen kanssaan enää juomaan, kun en vaan jaksa katsella/ kuunnella sitä uhoamista ja seksististen kommenttien tulvaa. En ole koskaan hävennyt niin paljon kuin juuri viimeksi, jolloin oma kaveripiirikin oli mukana. Ja tämän myös sanoin miehelle. Otti itseensä, mutta ottakoon. Kyllä 4-kymppisen miehen luulisi jo osaavan juoda ihan perussivistyneesti. Oma suhteeni juomiseen on muuttunut varovaisemmaksi vanhemmiten. Jos joisinkin itseni samaan jurriin kuin mieheni voisi meillä kahdella hölmöllä olla ihan hauskaa, mutta kun ei. Joten meillä ulsopääsy tästä on omat juhlinnat omassa hyvin valitussa seurassa. Tosin mieheni ei jostain kumman syystä ole halunnut lähteä enää ollenkaan.. Ehkä on tullut hiukan mietittävää...
Avoliitossa asuin 10 vuotta vanhemman miehen kanssa joka viinapäissään vittuili kaikesta ja käyttäytyi uhkaavasti, ei sentään käsiksi käynyt koskaan. Selvinpäin ei pystynyt asioista puhumaan mitään. Annoin uhkavaatimuksen, että jos riehuminen ei lopu niin seuraavan kerran jälkeen saa lähteä, 2 viikkoa meni kun pääsin toteuttaan uhkaukseni. 1,5 vuotta kaikkiaan sitä katselin kunnes eräs ilta uhkasi käydä läheiseni päälle ja herätti riehumisellaan poikanikin. Silloin lauantai-iltana päätin että nyt riitti. Maanantaina hoidin asiat niin, että tiistaina klo 7 tuli lukkoseppä pihaan kun mies oli lähtenyt töihin, vaihdatin lukot, ilmoitin ettei enää mitään asiaa takaisin ja pakkasin äijät kamppeet laatikoihin mitkä sitten toimitin hänelle. Pystyin näin toimimaan, koska asuimme minun omistamassa ja maksaneessa talossa. Mies osallistui juokseviin kuluihin mitä ulosotoiltaan ja muilta jäi. Ero kävi helposti ja vaikka siitä seurasikin jonkun aikaa tekstiviesti ja puhelupommitusta niin eipä niihinkään ollut mikään pakko enää vastata, nekin loppuivat sitten aikanaan. Olo oli tosi helpottunut tuon "ulkoistamisen" jälkeen. En vain uskaltanut ottaa mitään riskiä mahdollisen väkivallan ja pitkittyneet eron suhteen. Ehkä olen kylmä ämmä, mutta voi voi, kukin taaplaa tyylillään.
lopun tehnyt. Jos kerta toisensa jälkeen pettyy ihmisen käytökseen, niin sitä käytöstä vaan odottaa milloin se tulee esiin, eli joka kerta kun viinaa otetaan.Ja tietää myös miten ilta etenee, eli pullon korkki kiinni tai mies pihalle tai jokin muut ratkaisu??? Ei omaa elämää tarvitse toisen viinankäytön vuoksi pilata.
Tallenna joku kerta ukkos käytöstä kameran avulla, ja näytä se hänelle kun hän on vesiselvä.
Minulla oli entisen miesystäväni kanssa samanlainen ongelma. Mielestäni hän muuttui edes vähänkään juodessa seurassani yliherkäksi ja lapselliseksi, mutta kavereiden kanssa hänellä oli vain "hauskaa". Pohdin asiaa ja mietin juuri samoja asioita kuin sinäkin, että onko vika todella minussa. Tulin siihen tulokseen että haemme humalalta eri asioita, hän halusi remuta niinkuin oli tottunut poikien kanssa tekemään (ja eihän hänen käytös eronnut heidän käytöksestään), minä halusin saada vain mukavan rennon hiprakan. Luulen että hän piti minua tiukkapipona, ja siksi kiukutteli ja syytteli, ja samalla kuitenkin tunsi itsensä "huonoksi ihmiseksi" kun humaltui nopeasti eikä jaksanut keskittyä tylsiin ja "sivistyneisiin" asioihin. Ei hän tietenkään myöntänyt tätä. Yhdessä humaltuminen johti yhä useammin riitelyyn ihan vaan väärinkäsityksistä ja häneltä tuli juuri kuvailemaasi kommenttia ja käytöstä "sä et haluu olla munkaa", "sä häpeet mua" jne. ja sitten johonkin katoamista ja murjottamista. Minä jäin suu auki ihmettelemään kun luulin kaiken menneen mukavasti. Lopulta päädyin siihen että lähdin juhlimaan ilman miestä ystävieni kanssa. Tietenkin mies loukkaantui tästäkin. Koitin kuitenkin selittää hänelle asian että käsityksemme humalasta ovat erilaisia ja hänellä olisi kuitenkin tylsää ystävieni jaaritteluja kuunnellessa. Ja että saattaisimme alkaa riitelemään. Minun kannalta tämä toimi, mutta miehelle toi varmasti lisää ajatuksia siitä että häpeäisin häntä. Tottakai noiden miehen humalakommenttien takana oli hänen pelkojaan meidän suhteesta. Mutta hän oli tyypillinen suomalaisjörrikkä joka ei puhu eikä pukahda vaikka jokin vaivaa. Ja sitten humalassa ajatukset purkaantui, mutta valitettavasti kovin kömpelöllä ja tylyllä tavalla. Minä en jaksanut tälläistä asioiden käsittelyä ja päädyimme eroon. Toivottavasti pystyisitte keskustelemaan näistä asioista ja selvittämään ne. Se tulee luultavasti olemaan hankalaa ilman että mies kääntää asian sinun syyksesi, mutta ehkä kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys auttaa.