Seurustelen itseäni 11vuotta vanhemman miehen kanssa, itse olen kohta 17, me ollaan seurusteltu yli puolivuotta ja rakastan häntä tosi paljon.
En voisi kuvitella eläväni ilman häntä, rakastan sitä ihmistä niin paljon että en kestä ja tiedän että hänkin rakastaa minua.
Välillä kuitenkin mulla tulee niin kummallinen olo ja ajattelen että meidän tulisi erota...tai... sitä tunnetta on vähän vaikea selittää...mutta joskus ärsyttää ku on vähän allapäin ja haluais paljo hellimistä ja halailua niin jätkä kattoo telkkaria tai lukee lehteä eikä huomaa mua...pikku asiahan tuo on ja en mää nyt ikinä oo tosissani ajatellu että en haluaisi jatkaa hänen kanssa, mutta...ymmärtääköhän kukaan mitä yritän sanoa? sitte on toinen juttu joka ärsyttää... se että tämä on kerenny tekemään ja kokemaan kaikenlaisia asioita ja ollu vaikka ja kenen kanssa ja sitte se muistelee niitä kavereittensa kanssa (humalassa tosin...) ja auta armias jos minä puhun jostakin entisestä... heh...
En voisi kuvitella eläväni ilman häntä, rakastan sitä ihmistä niin paljon että en kestä ja tiedän että hänkin rakastaa minua.
Välillä kuitenkin mulla tulee niin kummallinen olo ja ajattelen että meidän tulisi erota...tai... sitä tunnetta on vähän vaikea selittää...mutta joskus ärsyttää ku on vähän allapäin ja haluais paljo hellimistä ja halailua niin jätkä kattoo telkkaria tai lukee lehteä eikä huomaa mua...pikku asiahan tuo on ja en mää nyt ikinä oo tosissani ajatellu että en haluaisi jatkaa hänen kanssa, mutta...ymmärtääköhän kukaan mitä yritän sanoa? sitte on toinen juttu joka ärsyttää... se että tämä on kerenny tekemään ja kokemaan kaikenlaisia asioita ja ollu vaikka ja kenen kanssa ja sitte se muistelee niitä kavereittensa kanssa (humalassa tosin...) ja auta armias jos minä puhun jostakin entisestä... heh...
Vastaukset 17
Vanhimmat
...täytän pian 17 ja seurustelen minua 6 vuotta vanhemman miehen kanssa. olemme kihloissa ja tulevana kesänä menemme naimisiin. en ole ennen seurustellut oikeastaan kenenkään kanssa ja poikaystäväni taas on kerennyt seurustella ties kuinka monen kanssa ja se ahdistaa minua suunnattomasti. rakastan häntä paljon enkä haluaisi viettää loppuelämääni kenenkään muun kanssa, mutta silti toivoisin, että olisin tavannut hänet vasta myöhemmin niin, että minäkin olisin kerennyt seurustella useamman kanssa. jotenkin se tuntuu minusta epäreilulta, että hän on saanut seurustella monen muunkin kanssa, mutta minä en.
ei sen epäreilulta pidä tuntua...mutta ymmärrän täysin... en minäkään oikeastaan ole seurustellut kenenkään kanssa mutta on minulla ollut niitä miehiä ja monenlaisia "suhteita", mutta... hankala tätä on selittää...ku kai sitä vaan sitte on yksinkertasesti mustasukkanen tai jotain...
Itse löysin rakkaani kun olin vasta 16 täyttänyt, mieheni oli 21 silloin. Tämä kultani oli eka seurustelukumppanini ja hänellä oli pari pitempää suhdetta takana. Nyt on pian jo 7 vuotta yhdessäoloa takana ja yhteinen loppuelämä edessä. :)
Itsestäni ei ole tuntunut siltä olisinpa saanut kokeilla useampia miehiä ennen sitä oikeaa kun kerran kullallanikin on ollut muita ennen minua. Mieheni jossain vaiheessa pelkäsi että jossain vaiheessa alkaisin kaivata enemmän kokemuksia, mutta miksi kaipaisin kun olen löytänyt ihanan miehen, jota rakastan aidosti ja joka antaa minulle vastarakkautta! :)
Loru, jos sinusta todella tuntuu siltä että on epäreilua kun miehesi on saanut kokea enemmän kuin sinä, kannataa ehkä miettiä oletko varmasti valmis sitoutumaan tuon ikäisenä. Meillä kuitenkin on vain yksi elämä, se pitäisi elää niin kuin sydän sanoo... Itse tiesin ja tunsin jo sinun ikäisenä, että kultani on mies, jonka kanssa haluan vanheta. Ahdistus kertoo, ettei kaikki ole niin kuin haluaisit asioiden olevan... Kehottaisin sinua kuuntelemaan sydäntäsi ja miettimään, mitä todella haluat. Ole itsekäs, ajattele mikä sinusta tuntuu parhaalta ja oikealta.
Annan sydämesi äänen puhua, voimia! :)
Olen täysin varma,että haluan elää loppuelämäni hänen kanssaan, enkä todellakaan jättäsi häntä tämänlaisen tyhmän ajatuksen takia(että en ole kokenut niin paljoa kuin hän) kerroin asiani ehkä liian kömpelösti edellisessä viestissä( en tiedä), mutta se ajatus tulee vain välillä. toisaaltahan on kuitenkin hienoa ja saan olla siitä ylpeä, että olen säästänyt itseäni juuri häntä varten.
Eihän ihmissuhteet koskaan helppoja ole, olen mäkin monta kertaa meinannut hulluksi tulla, mutta rakkaus menee kaiken edelle. Pienet vaikeudet vain vahvistavat ja lähentävät!
Kaikkea hyvää teille kahdelle! :)
...onko se vaan mun pään sisällä ja teenkö mää sen menneisyydestä liian ison numeron vai mitä?
onko tyhmää olla mustasukkanen sen entisille? tai yhelle niistä, ku jätkällä on vieläki sen entisen tekemiä maalauksia seinällä...
Miehelle välillä pakostakin jos on terve normaali mies tulee olo kuin lastansa hoitais
mitä? en nyt ihan ymmärtäny?
Mullakin tulee välillä ihmeellisiä tunteita.olemme seurustelleet kaksi vuotta ja olemme paljon erossa poikaystävän intin takia.Ja nyt olen alkanut tuntemaan outoja tuntemuksia.en jaksaisi innostua poikakamun asioista vaikka hän on innoissaan uusista kokemuksista,Ajattelen usein yksin oloa ja en ymmärrä minäkään kun olen allapäin että poikakamu jaksaa vaan vähän lohduttaa ja siirtyy telkkua katsomaan heti sen jälkeen.ei kysy onko kaikki hyvin..ym..muuten kyllä on ihana ja tosi helläkin=)
Erotako vai olla yhdessä..en tiedä..minulla on niin monia tuntemuksia,haluan olla hänen kanssa aina ja sit haluaisin taas erota.
Kummallinen tunne johtuu yksinkertaisesti siitä, että olet lapsellinen, kuten muutkin sinulle vastanneet tytöt - lukuunottamatta nimimerkkiä "nainen42".
Onko mielestäsi lapsellista olla mustasukkainen??? No ainakin se on mielestäni maailman kamalin keksintö, koska sen kamalampaa tunnetta en ole kokenut. Ajatuksia vain tulee päähän taukoamatta, sellaisia ajatuksia jotka ovat aivan sairaita, eikä niille kuitenkaan voi mitään vaikka toisaalta tietää ettei ne ajatukset pidä paikkaansa. Jos mustasukkaisuus on lapsellista niin olemmepa onneksi 22 vuotiaan poikaystäväni kanssa molemmat TODELLA lapsellisia! meitä molempia ahdistaa, jopa pelkkä katse. kumpikaan meistä ei haluaisi, että toinen ihailee jotain toista ja sanomme sen aivan avoimesti toisillemme sekä yritämme olla saamatta toista mustasukkaiseksi, koska tiedämme molemmat miten kamalaa on olla mustasukkainen. mielestäni mustasukkaisuus ei ole lapsellista, se vain johtuu ihmisen huonosta itsetunnosta.
Minusta on lapsellista lähinnä se, että pidät "epäreiluna", jos toisella on ollut enemmän kumppaneita kuin sinulla. Suhde ei ole kovin hyvällä pohjalla, jos itse kaipaat lisää kokemuksia. Kannattaa miettiä, mitä todella haluaa eikä laskea kumppaneiden määrää.
Minkä takia pitää niin vakavasti seurustella niin nuorena? Nuorena pitääkin pitää hauskaa ja nauttia eikä murehtia jotain suhde kiemuroita. Minkätakia 17-vuotias puhuu jo naimisiin menosta? 17-vuotiaalla on kaikki kiva vielä kokematta...itsenäistyminen varsinkin ja aikuiseksi kasvaminen..mikä kiire on naimisiin? Sitä ehtii sitten loppu elämänsä olla vakavassa suhteessa mutta miksi pitäisi näin nuorena? Nuoruus on niin lyhyt aika että nauttikaahan siitä!!! En haluaisi että kukaan teistä herää sitten keski-ikäisenä kahden lapsen äitinä siihen että elämä on jäänyt elämättä ja asioita kokematta ja jättää lapsensa ja miehensä ja elää menetettyä nuoruuttaan!!!!
ymmärrän sen,että monet jotka menevät nuorena naimisiin ja saavat heti lapsia alkavat myöhemmin elää nuoruuttaan ja se on todella huono asia varsinkin hänen lapsiaan kohtaan.
kuitenkin se koska voi mennä naimisiin riippuu enemmän henkisestäiestä, kuin fyysisestä. tunnen naisen, jonka mielestä hän olisi ollut tarpeeksi kypsä menemään naimisiin vasta 40 vuotiaana.
olen paljon pohtinut naimisiin menoani, enkä ole vielä keksinyt mitään tarpeeksi hyvää syytä,etten menisi. minulle on myös ehdotettu, että miksi en muuta kihlattuni kanssa vain yhteen. mutta eikö se silloin ole melkein sama asia, yhtälailla silloinkin täytyy murehtia suhde kiemuroita. olen löytänyt miehen jonka kanssa haluan elää loppuelämäni niin eihän siinäkään olisi mitään järkeä,että jättäisin hänet muutamaksi vuodeksi jotta kerkeäisin kasvaa ja elää vapaana ja alkaisimme taas muutaman vuoden päästä uudestaan ja menisimmevasta sitten naimisiin. kuuntelen mielelläni lisää järkipuhetta,jos joku on sitä mieltä,että olen todellakin tekemässä elämäni virheen niin haluaisin mielelläni,että minun silmäni avattaisiin.
Sinun iässäsi kannattaa seurustella lähes samanikäisen kanssa jolloin ystävät voivat olla yhteiset ja voi yhdessä kokea uusia asioita. Jos jätät 10 v. raon elämääsi menetät parhaimmat vuotesi ja on surullista nähdä epätoivoisia neljäkymppisiä eronneita naisia jahtaamassa. Ota järki käteen ja elä nuoruutesi kaltaistesi seurassa.
...kaltaiseni kanssahan minä olenkin...
etkai luullut että suunnittelin ottavani itselleni 11vuotta vanhemman miehen?
ikiteiniksi häntä voi kutsua.
Miten voi teini-ikänen "tietää" haluavansa loppuelämää jonkun tietyn kanssa?
Voi jeesus, vielä naimisiin!!!!