Eli tunteeko kukaan ihmistä joka olisi onnistunut laihduttamaan ja pitämään kilot pysyvästi poissa (yli 10 vuotta)?
Aloin itse tuossa miettiä, enkä kyllä taida itse tuntea yhtäkään, sen sijaan tunnen useita jotka ovat laihduttaneet ja pysyneetkin laihana 2-6 vuotta mutta sitten taas lihoneet.
Onkohan niin että lihavuuteen taipuvaisilla kehon normaali tila vain on olla lihava ja laihdutuksen tuottaman epätasapainon jälkeen keho jälleen korjaa tilanteen pikku hiljaa normaaliksi eli lihavaksi.
Eihän laihdutuksessa ne rasvakudukset kuitenkaan mihinkään katoa ne vain pienenevät. Eli jos niitä kudoksia on lähtiessä enemmän kuin laihoilla niin eikö niiden pitäminen väkisin kuihdutettuna ole kuitenkin epätasapainoinen tila?
Aloin itse tuossa miettiä, enkä kyllä taida itse tuntea yhtäkään, sen sijaan tunnen useita jotka ovat laihduttaneet ja pysyneetkin laihana 2-6 vuotta mutta sitten taas lihoneet.
Onkohan niin että lihavuuteen taipuvaisilla kehon normaali tila vain on olla lihava ja laihdutuksen tuottaman epätasapainon jälkeen keho jälleen korjaa tilanteen pikku hiljaa normaaliksi eli lihavaksi.
Eihän laihdutuksessa ne rasvakudukset kuitenkaan mihinkään katoa ne vain pienenevät. Eli jos niitä kudoksia on lähtiessä enemmän kuin laihoilla niin eikö niiden pitäminen väkisin kuihdutettuna ole kuitenkin epätasapainoinen tila?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mietin itse tuota samaa, onko pysyvää laihtumista olemassa.Tunnen 2 naista.Heille yhteistä on kohtuus kaikessa syömisessä.Eli ei viittä perunaa aterialla, ja kork yksi pieni pikkupulla iltapäiväkahvin kanssa.
Liityin Painonvartijoihin entisenä Ryhmäohjaajana muutama viikko sitten, ja totesin että ryhmäohjaajani on lihonnut n.50 kiloa sitten viimenäkemän, ja vetää ryhmiä maha pystyssä...onko tilanne siellä niin paha, että n.50 kg ylipainoista ihmistä täytyy käyttää ohjaajana??
Itse olen laihduttanut varmaan 100 kertaa, ja aina vaan kilot tulleet takaisin korkojen kanssa.Nyt olen saanut taas 6 kg pois parin kuukauden aikana.Luulen että tällä kertaa onnistun.Motivaatio on niin kova.Olen ainakin saanut Ryhmäohjaajana tietoa kevyestä kokkaamisesta, ja löytänyt kohtuuden herkuttelussa.
Pidän tätä kyllä parhaimpana systeeminä jatkuvuutta ajatellen.Kaikkea voi syödä, ja itse teen valinnat.
Luulen että syy on korvien välissä osaksi.Suomessa syödään liikaa huonoja hiilihydraatteja, mikä aiheuttaa hallitsemattomia mielitekoja, kun verensokeri heittelehtii.Tästä ei puhuta Painonvartijoissa, vaan rasvasta, miten se lihottaa.
Aluksi painonsa pudottanutta motivoi ulkonäkö ym asiat.Sitten kun siihen tottuu, niin paino alkaa nousta.Tosin 5 % onnistuu, olisi kiva tietää mikä on yhteinen tekijä.
Minulla puhkesi 2-tyypin diabetes tästä jojottelusta, joten tarvis onnistua pysyvästi tässä painonhallinassa.Tarttisin jotain tukea tässä.Tietoa en tarvitse, sillä tiedän lähes kaiken kevyestä syömisestä, mutta kaveri, jonka kanssa voisin vaihtaaa kuulumisia olisi kiva
Terv.Orvokki
Jos olet dietillä tyyliin -500 ckal/vrk (eli syöt 500 vähemmän kuin kulutat) laihdut (hitaasti mutta varmasti). Kun pääset tavoitteeseesi voit lisätä syömistä max. sen 500 ckal/vrk ja jos 10 vuoden kuluttua syöt edelleen saman määrän/päivä, et taatusti ole lihonut takas entisiin mittoihisi. Dieteillä ja kuureilla ei voi saada PYSYVIÄ tuloksia. Ainoastaan koko loppuelämää koskeva elämäntapojen muutos tuo pysyvän tuloksen. Hyvää kevättä ja tsemppiä!
Ihmisen paino kuvastaa hänen elintapojaan. Jos ensin vähentää ja sitten lisää takaisin samat 500 kcal, niin ensin laihtuu ja sitten lihoo takaisin saman kokoiseksi. Jos haluaa pysyä hoikkana, niin kyllä ne 500 kcal täytyy vähentää lopullisesti, sillä laihempana kuluttaa vähemmän kuin lihavana. Tämä on se elämäntapojen muutos :-)
Kirjoituksessani lukee - 500 ckal siitä mitä kuluttaa eikä vähentää kulutusta - 500 ckal, ymmärrätkö eron?
Esim. vuonna -99 "heräsin" ja tajusin, että vuosien kuluessa pikku hiljaa olin lihonut 7 kg. Rupesin tutkimaan tilannettani ja totesin: söin n. 2000 ckal/vrk, kaloritaulukon mukaan kokoiseni, ikäiseni naisen peruskulutus oli 1600 kcal/vrk. 500 ckal vähennys kulutukseeni olisi vain pysäyttänyt painoni noususuhdanteen. Niimpä tarkastin ruokavalioni tutustuin kaloreihin ja aloitin dietin 1100-1200 ckal/vrk. Kolmessa kuukaudessa oli saanut ne 7 kg pois. Lopetin dietin ja aloitin painonhallinnan 1400-1500 calk/vrk hyvää ja terveellistä ruokaa. Menneen viiden vuoden kuluessa painoni on vaihdellut /- 2 kg tyyliin: kesä- ja joululoman aikana tulee se kaksi kiloa, jonka otan heti (on myös helppoa) pois.
Enää en juurikaan kaloreita laske vaan elämäntapa (ravinto ja liikunta) jonka viisivuotta sitten valitsin pitää huolen että painoni ei enää nouse. Uskon kyllä pysyvään hoikkuuteen en pysyvään laihdutukseen! Onnea kaikille yrittäjille!
Lihavat naiset katsokaa äieänne millaisia he ovat.On hyvin todennäköstä,jos äiti on lihava,niin tyttärestäkin tulee aivan samanlainen.Näin yksinkertaisena minä sen näen.Äitini kokeili sen aikaisia dietteä,tulos oli ja pysyi TANAKKA. Kohdallani tilanne on sama ,joten olen luovuttanut.
Ylioppilaskeväänä tosiaan näytti vielä siltä, että lähestyin nopeasti äidin mittoja. Kun muutin pois kotoa, laihdutin, ja tulos pysyi kunnes omat lapset syntyivät. Perhe-elämään kuuluvat ateriat (paluu kotoa omaksuttuihin ruokailutapoihin siis), kotiäitiys ja liikunnan puute lihottivat. Lapset tulivat kouluikään, palasin työelämään ja laihdutin. Millään dieeteillä ei kannata haaveilla pysyvästä tuloksesta. Tarvitaan muutos niihin elintapoihin, jotka ovat aiheuttaneet lihomisen. Muutos ei ole yleensä helppo, koska ihmiset luonnostaan vastustavat muutoksia, mutta älä silti luovuta :-)
Laihdutin aikoinaan painonvartijoissa ja paras kommentti, mikä sieltä jäi mieleen oli se, että mitenkäs se perheen pulska koira onkaan sukua pulskalle perheelle. Siis tiedostamattomana perintönä kulkee tapa syödä epätervellisesti.
Itse kyllä tuota hieman loiventaisin. Ihmiset ovat rakenteeltaan erilaisia. Minä olen melko hentorakenteinen (ja lievästi ylipainoinen), mutta tyttäreni on vähän tukevampi rakenteeltaan, joten olen hänelle sanonut, että hänen sopiva painonsa olisi noin 5 kiloa isompi, kuin omani, vaikka olemme melkein saman pituiset.
En tiedä asian todenperäisyyttä tarkemmin, mutta aikoinaan keskikoulun biologian opettaja esitti meille väittämän, että olemassa olevilla rasvasoluilla on halu täyttyä. Siksi kerran lihoneen olisi vaikeampi saavuttaa pysyvää hoikkuutta.