Minulla on käynyt huono tuuri ystäviä valittaessa. Miksi onnistun valitsemaan väärät ihmiset ystävikseni vai missä vika?
Yksi ystävä alkoi iskemään poikaystäviäni ja valehteli heille että minä petän heitä ja olen kertonut että en pidä heistä jne. Onnistui katkaisemaan pari suhdetta minulta. Hän myös valehteli minulle poikaystävistäni, ja minä hölmö uskoin ne valheet. Lisäksi ystäväni kertoi valheita omista seurustelusuhteistaan (keksi poikaystäviä jne). Mielestäni kaverin poikaystävät ovat kiellettyä aluetta, enkä itse olisi koskaan niin tehnyt. En myöskään koskaan kehuskellut seurusteluillani tai huomautellut siitä että hän ei seurustele. Hänellä ei siis ollut mitään syytä kohdella minua noin. Lopetin ystävyyden kun ei se mitään ystävyyttä hänen puoleltaan ollut.
Toisen ystävän kanssa kävi taas niin, että hän alkoi ilman mitään syytä löytää minusta vikoja. Minulla kasvoi liikaa karvoja kasvoissa, hän ei halua olla minkään apinan kaveri. Minulla oli liikaa painoa (normaalipainon rajoissa olin), kukaan ei halua olla läskin kaveri. Hänen ongelmansa olivat aina suuria ja tärkeitä, minun ongelmat merkityksettömiä. Kun minut raiskattiin, ja kerroin hänelle tästä, niin hän sanoi, ettei hän halua olla minun ystävä, sillä hän haluaa että elämässä on vain kauniita asioita. Siihenpä se loppui se ystävyys.
Kolmannen ystäväni kanssa ystävyys alkoi rakoilla kun aloitimme uuden harrastuksen yhdessä. Olimme aloittaneet vuosien saatossa sitä ennen kaksi harrastusta yhdessä - olimme harrastaneet niitä yhdessä ja kaveri aina jaksoi naljailla minulle siitä kuinka olin aika huono niissä harrastuksissa. Pidin sitä vain vähän ikävänä vitsailuna. Mutta kun aloitimme kolmannen yhteisen harrastuksen, niin osoittautuikin että minä olin suorastaan lahjakkuus ko lajissa ja kehityin huimaa vauhtia. Ystäväni sen sijaan ei ollut kovin hyvä, ei kauhean huono kuitenkaan. Siitä kuitenkin alkoi hänen murjottamisensa, oikuttelunsa ja kiukuttelunsa. Hän myös levitti perättömiä juoruja minusta.
Sinnittelin kuitenkin ystävänä vaikka vaikeaa olikin. Joka kerta kun tein mieheni kanssa ulkomaanmatkan, hän haukkui kohteen ja sanoi että paljon parempiakin paikkoja on, mutta ehkä se tuollaiselle kuin minä riittää. Jos erehdyin lähettämään matkalta kortin, niin murjotti monta kuukautta eikä suostunut vastaamaan mihinkään yhteydenottoihin. Samoin jos matkan jälkeen yritin kertoa jotain hauskaa sattumaa, niin lähti siltä istumalta mitään sanomatta kotiinsa, ja piti taas taukoa ystävyydessämme. Olin siis hiljaa matkoistani. Samoin olin hiljaa muistakin hyvistä sattumuksistani elämässä, sillä hän ei sietänyt että minulla meni hyvin. Sama murjotus alkoi siitäkin kun kerroin että sain töitä.
Sitten kun hän kävi miehensä kanssa kerran matkoilla, hän piti siitä suurta numeroa. Kehui kovasti ja sanoi että kaikki järkevät ihmiset matkustavat sinne. Ja sanoi, että jos minulla olisi yhtään järkeä päässäni, matkustaisin myös sinne tai erääseen toiseen paikkaan (kalliimpi matka, mutta hänen mielestään järkevin kohde). Ja jos joskus matkustaisin sinne, niin lähetäpäs kortti hänelle. Matkustin sitten siihen parempaan ja kalliimpaan kohteeseen (en hänen takiaan vaan koska olin halunnut sinne jo vuosia) ja lähetin kortin hänelle. Siihen loppui yhteys. Yli vuoteen ei vastannut mihinkään, ja kun kadulla tuli vastaan oli kuin ei olisi nähnytkään. Lopulta hänen miehensä soitti minulle ja sanoi, että ystäväni ei halua olla kanssani tekemisissä kun on niin kateellinen minulle. Kuulemma se kortti oli saanut koko huushollin sekaisin pidemmäksi aikaa, mieskin oli saanut siitä maksaa. Hän halusi vain kertoa minulle sen, sillä etten mieti mitä olisin tehnyt tai sanonut väärin. Pelkkä kauteus kaiken takana! Ei minun elämäni ole niin hienoa, että siitä kannattaisi olla kateellinen.
Siihen lopetin ystävyyden, eli en enää edes yrittänyt saada häneen yhteyttä.
Ja nyt neljäs ystävyys alkaa arveluttamaan minua. Ystävä valittaa aina omista asioistaan ja minun jutuilla ei ole merkitystä. Valittaa miten vaikeaa hänellä on ja miten helppoa minulla. Pitkään valitti siitä, kuinka helppoa elämäni on kun rahani riitävät laskuihin (hänellä ja hänen miehellään isommat tulot kuin meillä, mutta he tuhlaavat rahaa suruttomasti, kun taas me eletään säästäväisesti) ja hänellä on alituinen rahapula.
Kun jäin työttömäksi, hän aina huomautteli, että jos oikeasti haluaa tehdä töitä, niin kyllä niitä saa. Joka viikko soitti aina, että on se vaan niin raskasta käydä töissä, ja on se sulla helppoa kun saa vain kotona olla päivät pitkät. Ja nyt kun sain töitä (hiukan liian pitkä työmatka, mutta vuoden työttömyys jo takana ja olen alalla mistä on vaikea saada nyt töitä), hän sanoi minulle, että et kai sinä nyt niin hullu ollut että menit sen hyväksymään. Yritti saada minua perumaan työn, mutta kun sanoin että tietenkin menen töihin kun kerta sain, niin lopetti puhelun siihen. Sen koomin ei ole kuulunut mitään, enkä kyllä ole soitellut sinnekään päin.
Mikä minussa vetää tällaisiin ystäviin? Olen jopa miettinyt sitä, että kotona minua aina halveksuttiin ja suhtauduttiin piikikkäästi. Tukea ei saanut ja minun asioistani ei oltu kiinnostuneita. Olisinko voinut siirtää tämän jotenkin ystävyyssuhteisiini? Meneehän alkoholistiperheen lapsetkin toisinaan naimisiin alkholistin kanssa juuri kotitaustansa takia. Eihän tässä enää uskalla uusia ystäviä etsiä...
Onko minussa vikaa?
ihmetteleväinen
4586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko sellainen "kiltti" ihminen joka kuuntelet ja otat vastaan mitä tuleman pitää? Kerroit että kotona sinua on vähätelty - otitko kotona asian esille ja selvitettiinkö asia perin juurin? Valitettavasti olen huomannut että on paljon ihmisiä jotka kerran käyttäydyttyään huonosti jatkavat samaan malliin ellei heille anna palautetta. Se on ikävää mutta monta kertaa joutuu pitämään puoliaan jollakin tapaa, muuten pidetään kynnysmattona. Jotkut ihmiset eivät kai tajua käyttäytyvänsä huonosti jos kukaan ei koskaan valita heille heidän tyhmästä käyttäytymisestään. Ehdotan että seuraavan kerran kun joku esim. sanoo sinulle ilkeästi, kysyt että mitä oikein tarkoitit tuolla? voisitko täsmentää. Tai sanot että minusta tuntuu tosi pahalle kun sanot noin. Tai kysyt että ymmärrätkö miltä minusta tuntuu kun sanot tuolla tavalla? Tuo viimeksi mainittu saattaa kyllä vähän syyllistää tyyppiä, mutta tilanteen mukaan... Tietty siinä usein käy niin että epämiellyttävän asian kuullessaan sitä on ihan suu auki hoomoilasena eikä tajua sanoa mitään järkevää. Mutta kysy vaikka seuraavana päivänä, kuitenkin lyhyen aikavälin sisällä, ettei tyyppi voi luistaa sanomalla että ei muista enää koko asiaa. Minulla on enemmän noita ilkimyksiä ollut työpaikoilla ja palautettakin olen antanut mutta siellä monta kertaa nuo asiat mutkistuvat kun kuulemassa on useampia korvia ja kaikenlaista kieroilua liittyy asioihin. Olen ystäväsuhteissa pyrkinyt enemmän luomaan sellaisia kaverisuhteita että vietetään aikaa yhdessä ja katsotaan miten ystävyys kehittyy vai kehittyykö ollenkaan. En kovin avoimesti kertoile salaisuuksiani koska pettymyksen mahdollisuus näissä ystävyyssuhteissa aina piilee. Koska olen helposti palautetta antava ihminen, on myös katkenneita ihmissuhteita takana ja jotkut ovat vaan lakanneet pitämästä yhteyttä - ehkä olen tylsä tyyppi joidenkin mielestä, no se on heidän mielipiteensä ja kunnioitan sitä. Mutta onnea vaan ystävyysasioihin, toivotaan että löydät hyviä kavereita ja ystäviäkin. Toivottavasti vinkeistäni on jotain apua.
sinulla todella huono tuuri ollut ystävyyssuhteissa. Mutta saattaa se syy olla juuri tuossa viimeisessä kappaleessasi. Sitä jos tottuu olemaan kynnysmattona, niin helposti sitä semmoiseksi myöhemminkin ajautuu.... kun ei oikein osaa muutakaan roolia ihmissuhteissa. Kokemusta on. Mutta opettelua vain, ja vaikka terapiaa jos ei muuten , jotta oppii pitämään puolensa. Tsemppiä!
ihmiset ovat ilkeiä, vaikka toinen olisi kuinka kiltti ja symppis. Ehkä olet vain valinnut tietyistä syistä seurasi väärin? Sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat ihmisiä näin, jos heille antaa tilaisuuden. Onko heillä muita ystäviä tai kavereita? Ystäväsi eivät kyllä tunnu ystäviltä ja ilmeisesti ovat todella hankalan luonteisia ja ilkeitä. Kyllähän jotkut ihmiset ajautuvat esim parisuhteessa aina hyväksikäyttävään ja hakkaavaan puolisoon. Ei se aina voi olla huonoa tuuria, vaan jotain, mikä tapahtuu ihan alitajuntaisesti ja tottumuksesta. Toistetaan samaaa kaavaa aina uudelleen itse sitä tiedostamatta. Olen itsekin aika kilti, mutta seurani valitsen huolella. Uskon ensivaikutelmaan. Jos tutustun ja saan ihmisestä jotain "outoja viboja" jätän asian siihen. Joidenkin ihmisten kohdalla tulee vain tunne, että seura ei tiedä hyvää eikä kemiat pelaa.
Kun mietin omaa kaverihistoriaani, niin samantapaisia juttuja löytyy multa myös, valitettavasti. On ollut kavereita, jotka ovat vain halunneet päteä minulle ja mitätöidä minun aikaansaannokseni, ovat halunneet nolata minut muiden edessä, ovat halunneet lainata tavaroitani palauttaen ne rikkinäisinä tai muuten vaan ovat olleet kateellisia tekemisistäni ihan vain muutamia mainitakseni. Kaikenlaista olen saanut nähdä ja kokea vuosien varrella ja samoista syistä kuin sinä olen joutunut lopettamaan kaveruuden. Itse olen myös kiltti ja se tapa on myös kotona opetettu. Olen hieman yrittänyt siitä päästä eroon, mutta mielestäni huonolla menestyksellä - tulee vain huono mieli eikä mielestäni ole mikään hyvä vaihtoehto. Onneksi en ole kuitenkaan mikään "aina yes"-ihminen, vaan osaan kyllä kieltäytyä, kun tarve vaatii. Mikään raasu en siis ole.
Eniten harmittaa kaiketi se, että kun löytää ihanan kaverin, jonka kanssa jutskat luistaa, niin tämän kaveruuden menettää aina jollain tapaa. Yleensä syynä on ollut ulkomaille muutto tai perheellistyminen.
Itse yritän edelleen olla avoin uusille ystävyyssuhteille, vaikka siinä riskinsä onkin. Toivon sinunkin jaksavan olla huonoista kokemuksista huolimatta positiivinen uusille ihmissuhteille. Jos vielä uskallat niin olis mukava jutella enemmän.....