Miksi uskovaiset ovat niin tyhmiä?

Mulla on aivan samansuuntainen käsitys kuin sinulla kaira. Tai luulen, että ihmiset, jotka aikuisiällä hurahtavat johonkin lahkoon, eivät välttämättä ole sen tyhmempiä kuin muutkaan, mutta heikompia ja haavoittuvaisempia. Ja näitä henkilöitä oikein metsästätään.

Itse en ole uskovainen, mutta mulla on omakohtaista kokemusta helluntailaisista. Meitä oli kouluaikana (yli kymmenen vuotta sitten) tiivis viiden tytön ystäväpiiri, oltiin siis toistemme parhaita kavereita ketään enemmän tai vähemmän suosimatta. No yksi oli helluntailailaisperheestä, muttei hänkään ollut mikään ns. himouskovainen. Taustoja en tiedä, mutta jossain vaiheessa lukioaikana hän kai koki jonkinlaisen hurmoksen ja veti mukaansa yhden meistä muista. Ja mielenkiintoista tässä on se, että henkilö, jonka hän veti mukaansa helluntailaisiin, oli kaikkein "heikoin" meistä. Koulu ei oikein sujunut ja kotona oli vaikeaa yms.

Meille muille heidän herätyksensä tuli TÄYSIN yllätyksenä - siihen asti olimme liikkuneet niin koulussa kuin vapaa-ajallakin aina (niin ainakin minä olin luullut) yhdessä. Voitte varmasti arvata, että nämä kaksi erkaantuivat meistä muista omiin helluntailaispiireihinsä, eikä heitä meidän seura enää kauheasti kiinnostanut. Minä ainakin tunsin itseni petetyksi. Olin luullut, että olimme kaikki ystäviä keskenämme, minä olin jakanut kaikki iloni ja suruni myös näiden kahden kanssa. Ja sitten eräänä kauniina päivänä paljastuukin, että tämä yksi tyttö on, tiedä sitten kuinka kauan, "käännyttänyt" yhtä meistä, ja onnistunutkin siinä.

pettynyt kirjoitti:

Mulla on aivan samansuuntainen käsitys kuin sinulla kaira. Tai luulen, että ihmiset, jotka aikuisiällä hurahtavat johonkin lahkoon, eivät välttämättä ole sen tyhmempiä kuin muutkaan, mutta heikompia ja haavoittuvaisempia. Ja näitä henkilöitä oikein metsästätään.

Itse en ole uskovainen, mutta mulla on omakohtaista kokemusta helluntailaisista. Meitä oli kouluaikana (yli kymmenen vuotta sitten) tiivis viiden tytön ystäväpiiri, oltiin siis toistemme parhaita kavereita ketään enemmän tai vähemmän suosimatta. No yksi oli helluntailailaisperheestä, muttei hänkään ollut mikään ns. himouskovainen. Taustoja en tiedä, mutta jossain vaiheessa lukioaikana hän kai koki jonkinlaisen hurmoksen ja veti mukaansa yhden meistä muista. Ja mielenkiintoista tässä on se, että henkilö, jonka hän veti mukaansa helluntailaisiin, oli kaikkein "heikoin" meistä. Koulu ei oikein sujunut ja kotona oli vaikeaa yms.

Meille muille heidän herätyksensä tuli TÄYSIN yllätyksenä - siihen asti olimme liikkuneet niin koulussa kuin vapaa-ajallakin aina (niin ainakin minä olin luullut) yhdessä. Voitte varmasti arvata, että nämä kaksi erkaantuivat meistä muista omiin helluntailaispiireihinsä, eikä heitä meidän seura enää kauheasti kiinnostanut. Minä ainakin tunsin itseni petetyksi. Olin luullut, että olimme kaikki ystäviä keskenämme, minä olin jakanut kaikki iloni ja suruni myös näiden kahden kanssa. Ja sitten eräänä kauniina päivänä paljastuukin, että tämä yksi tyttö on, tiedä sitten kuinka kauan, "käännyttänyt" yhtä meistä, ja onnistunutkin siinä.

Lue lisää

Kirjoituksestasi ei selviä yhtään mihin todellisuudessa petyit? Siihenkö että häntä ei enää kiinnostanut maailman jutut vai sekö että ystävyys jäi. Voin itse sanoa sinulle, ihmiseen voi pettyä, mutta Jumalaan ei. Ajalliset jutut, kuten kapakat, tanssimiset ym. ei kiinnosta, koska on saanut paljon parempaa sisimpäänsä. Jumala antaa Pyhän Henkensä ihmiseen, kuinka kallisarvoinen se on näiden juttujen jälkeen, on ihana vapaus saada kokea Jumalan hyvyyttä, eikä sitä että maanantaiaamuisin on pää tyhjä viikonlopun sekoilusta. Usko on ihana asia, ei tarvitse enää olla jotain muuta ja uskotella vielä sitä kännipäissään muille. Tyhjyys sisällä saa uuden suunnan, etsintä päättyy ja rauha astuu sisimpään. Kerron tuon omasta kokemuksestani, en ikimaailmassa halua enää entiseen, koska sieltä ei saanut sitä mitä tänäpäivänä olen saanut kokea. Jumala on parantanut vaivojani ja sisimpiä haavojani. Olen saanut uuden elämän Hänessä. Ole onnellinen tuon ihmisen puolesta joka oli haavoittunut, hän tarvitsi parantajaa siksi hänen janonsa etsintään päättyi, hänkin kokee oleansa tärkeä, ja mikä tärkeintä Jumala rakastaa meistä jokaista ja haluaa auttaa etsimisessä. Jokaista kutsutaan on vain eri asia tarttuuko tuohon kalliiseen lahjaan joka on ilmainen, nykypäivänä ei ilmaista enää mikään tahdo olla. Jeesus on kalliisti maksanut meidän puolestamme, jotta meillä olisi ikuinen elämä, kun täältä ajasta poistumme. Älkää vastustako jos joku tulee uskoon, se on paras tie mitä maailma voi antaa kenellekkään ihmiselle.

hansu kirjoitti:

Kirjoituksestasi ei selviä yhtään mihin todellisuudessa petyit? Siihenkö että häntä ei enää kiinnostanut maailman jutut vai sekö että ystävyys jäi. Voin itse sanoa sinulle, ihmiseen voi pettyä, mutta Jumalaan ei. Ajalliset jutut, kuten kapakat, tanssimiset ym. ei kiinnosta, koska on saanut paljon parempaa sisimpäänsä. Jumala antaa Pyhän Henkensä ihmiseen, kuinka kallisarvoinen se on näiden juttujen jälkeen, on ihana vapaus saada kokea Jumalan hyvyyttä, eikä sitä että maanantaiaamuisin on pää tyhjä viikonlopun sekoilusta. Usko on ihana asia, ei tarvitse enää olla jotain muuta ja uskotella vielä sitä kännipäissään muille. Tyhjyys sisällä saa uuden suunnan, etsintä päättyy ja rauha astuu sisimpään. Kerron tuon omasta kokemuksestani, en ikimaailmassa halua enää entiseen, koska sieltä ei saanut sitä mitä tänäpäivänä olen saanut kokea. Jumala on parantanut vaivojani ja sisimpiä haavojani. Olen saanut uuden elämän Hänessä. Ole onnellinen tuon ihmisen puolesta joka oli haavoittunut, hän tarvitsi parantajaa siksi hänen janonsa etsintään päättyi, hänkin kokee oleansa tärkeä, ja mikä tärkeintä Jumala rakastaa meistä jokaista ja haluaa auttaa etsimisessä. Jokaista kutsutaan on vain eri asia tarttuuko tuohon kalliiseen lahjaan joka on ilmainen, nykypäivänä ei ilmaista enää mikään tahdo olla. Jeesus on kalliisti maksanut meidän puolestamme, jotta meillä olisi ikuinen elämä, kun täältä ajasta poistumme. Älkää vastustako jos joku tulee uskoon, se on paras tie mitä maailma voi antaa kenellekkään ihmiselle.

Lue lisää

Kuulehan nyt hansu. Ei elämä ole niin yksinkertainen kuin sinä nyt suuressa uskossasi ja paremmuudentunteessasi annat ymmärtää. Usko tai älä, mutta on olemassa jotakin muutakin kuin a)olet uskossa tai b)et ole uskossa ja siksipä ryyppäät ja rällästät kaikki viikonloput. Voi naiviuden naiviutta, ihan kiukuttaa!!! Mistä ihmeen kohdasta minun viestissäni luit, että nämä sinun seuraavat lainauksesi liittyvät jotenkin minun elämääni, tai siihen, että kaksi läheistä ystävääni kääntyivät helluntailaisiksi???

"kuten kapakat, tanssimiset ym. ei kiinnosta"
"eikä sitä että maanantaiaamuisin on pää tyhjä viikonlopun sekoilusta"
"Usko on ihana asia, ei tarvitse enää olla jotain muuta ja uskotella vielä sitä kännipäissään muille."

Sinun on varmasti vaikeaa käsittää sitä tosiasiaa, että sinun kaltaisesi lahkoihmiset ovat aina olleet ja tulevat varmasti jatkossakin olemaan vain pienenpieni osa tämänkin maan väestöstä. Ja siihen loppuosaan mahtuu niin paljon erilaisia tallaajia, että heitä ei kukaan muu kuin sinunkaltaisesi besserwisser pysty laittamaan johonkin yhteen ainoaan lokeroon.

On se vaan niin hienoa, että sinä olet löytänyt sisäisen rauhasi ja saanut uuden elämän Hänessä ja sitten julistat sitä täällä meille
"vääräuskoisille". Jos sinä olet ollut ennen uskoontuloasia "jotain muuta ja uskotellut vielä sitä kännipäissään muille" niin on varmasti sinulle ihan hieno juttu, että olet tullut uskoon koska et ole osannut muuten olla mitä olet. Ja ymmärränhän minä sen, että kiltin ja kuuliaisen uskovaisen kuuluu ajatella, että kaikki muut maailman ihmiset ovat jotakin muuta kuin ovat. Ja sitten odotetaan hartaasti, josko joku näistä feikki-ihmisistä "tarttuu kalliiseen lahjaan", jotta ei tarvitse enää olla jotakin mitä ei ole.

Niin, vastaus kysymykseesi: petyin siihen, että menetin kaksi läheistä ystävääni. Se on niin hauskaa, että saa kaiken vääntää rautalangasta...

hansu kirjoitti:

Kirjoituksestasi ei selviä yhtään mihin todellisuudessa petyit? Siihenkö että häntä ei enää kiinnostanut maailman jutut vai sekö että ystävyys jäi. Voin itse sanoa sinulle, ihmiseen voi pettyä, mutta Jumalaan ei. Ajalliset jutut, kuten kapakat, tanssimiset ym. ei kiinnosta, koska on saanut paljon parempaa sisimpäänsä. Jumala antaa Pyhän Henkensä ihmiseen, kuinka kallisarvoinen se on näiden juttujen jälkeen, on ihana vapaus saada kokea Jumalan hyvyyttä, eikä sitä että maanantaiaamuisin on pää tyhjä viikonlopun sekoilusta. Usko on ihana asia, ei tarvitse enää olla jotain muuta ja uskotella vielä sitä kännipäissään muille. Tyhjyys sisällä saa uuden suunnan, etsintä päättyy ja rauha astuu sisimpään. Kerron tuon omasta kokemuksestani, en ikimaailmassa halua enää entiseen, koska sieltä ei saanut sitä mitä tänäpäivänä olen saanut kokea. Jumala on parantanut vaivojani ja sisimpiä haavojani. Olen saanut uuden elämän Hänessä. Ole onnellinen tuon ihmisen puolesta joka oli haavoittunut, hän tarvitsi parantajaa siksi hänen janonsa etsintään päättyi, hänkin kokee oleansa tärkeä, ja mikä tärkeintä Jumala rakastaa meistä jokaista ja haluaa auttaa etsimisessä. Jokaista kutsutaan on vain eri asia tarttuuko tuohon kalliiseen lahjaan joka on ilmainen, nykypäivänä ei ilmaista enää mikään tahdo olla. Jeesus on kalliisti maksanut meidän puolestamme, jotta meillä olisi ikuinen elämä, kun täältä ajasta poistumme. Älkää vastustako jos joku tulee uskoon, se on paras tie mitä maailma voi antaa kenellekkään ihmiselle.

Lue lisää

Sinun maailmasi on hyvin musta-valkoinen: kännipäissään kapakassa riehumista ja maanantaiaamun krapulaa tai uskoontulemista.

On muitakin vaihtoehtoja. En juokse kapakoissa enkä ryyppää edes kotona. Joskus harvoin menen mukavassa porukassa "parantamaan maailmaa" ja siinä jutellessa otetaan parit bisset. Koskaan ei ole ollut vaikea lähteä töihin sen takia, että päässä jyskyttää. Olen tyytyväinen tavalliseen elämääni enkä kaipaa mitään parannusta.