On se nyt kumma! Onko neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä nainen jotenkin pilalla? Kaikkiin työpaikkoihin olet liian "vanha", vaikka olisi kuinka hyvä koulutus (halooo...), vaikka olisit miten kivannäköinen tahansa, mukava muutenkin ja pidät itsesi kunnossa, niin ikäiseni miehet (ja vanhemmatkit)hinkuvat parikymppisten tyttöjen perään? Väitän, että minulla olisi oikeasti todella paljon annettavaa oikealle miehelle, mutta nykyään miehille kelpaa vain hyvärunkoinen tyhjäpää, jota voi pyörittää sitten mielensä mukaan ja heittää menemään, ku ei enää miellytä... Ja eiku uutta samanlaista tilalle! Luulisi, että aikuinen mies osaisi jo ajatella muullakin kuin alapäällään!!!
Mikä ihmisiä vaivaa...
Aivot päässä, ei jalkovälissä
6455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toivoa.
40 vuotias kivan näköinen nainen kelpaa varmasti ikäisillesi tai vanhemmille miehille. Ja nuoremmille kanssa.
Ei, nimittäin se "olet liian vanha" on vaan tekosyy työpaikoilla. Mä olen ollut kymmenen vuotta pätkätyöläinen, olen 3 kymppinen ja mulle on hoettu tätä "ei ole vakituista paikkaa", "kun sä olet nainen" ja ties vaikka mitä... Tekosyitä riittää, sun kohdalla on helppo vedota siihen, että olet 4kymppinen. Idioottikin osaa laskea että 65-vuotiaaksi on 25 vuotta aikaa, ja kukaan työnantaja ei voi odottaa edes 2-3kymppiseltä sen enempää, eikä sitäkään, joten kuhan itkevät. Työnantajat ovat nykyään ylimielisiä ja turhan tärkeitä, ylpistyneet asemastaan ja luulevat että vain he tekevät palveluksen, eikä työn tekijä ole muuta kun kerjäläinen. Se on törkeää ja tyhmää, ja jonain päivänä tulee tavalla tai toisella maksamaan. Miehissä, kokeilepa kolmekymppisiä ja unohda ne nuoruuttaan etsivät ja itsetunnon pönkitystä kaipaavat "vanhukset". Mä luulin joskus, että kun 40 on jääny taakse, on jo kypsä, osaa arvostaa asioita ja ajatella asioita. On turvallisempi. Kypsempi. Turha luulo. Parin pettymyksen jälkeen tajusin, että ei, se on vaan joku juttu, että enemmänkin sukupolvijuttu. Sun ikäiset miehet ja vanhemmat on kasvatettu ajattelemaan että nainen on vain heitä varten. Ne toteuttaa luolamieskaaviota, eikä tajua muuta. Mies kun nyt on vähän yksinkertainen olio. Välttäisin kaikilla tavoin, siirry nuorempiin ja fiksumpiin! Kolmekymppisiä mä tiedän vaikka kuinka paljon, jotka haluaa ihan mielellään vanhemman ja fiksumman naisen kakaran sijaan, eivätkä kaipaa teini-ikäänsä enää. Totta, kaikissa on poikkeuksia, mutta... Sinuna kokeilisin. Nykyään on vaikka kuinka paljon pareja, missä mies onkin 5-10 vuotta nuorempi!!! Älä silti kateuttasi nimittele nuoria naisia "hyvärunkoisiksi tyhjäpäiksi" ensinnäkin, siitä voi päätellä, että olet itse ollut sellainen, olet katkera, kun et ole enää, ja kateellinen. Joten en suosittele, nimittäin KUKAAN ei halua katkeraa ja kateellista ihmistä, oli sitten minkä ikänen tahansa ja haki töihin tai kumppania. Ja: vaihda paikkaa, mistä miestä olet etsinytkin, missä pyörii kasoittain nuoria mimmejä ja sun ikäsiä miehiä? Joten ei, 4kymppinen ei oikeasti ole vanha, ei pilalla eikä mitenkään lopussa. Ihminen, ja nainen elää yli 80-vuotiaaksi, joten olet noin puolessa välissä matkaa. Nykyään ensisynnyttäjänä 40-vuotias ei ole ihme, moni vaihtaa alaa vielä siinä iässä ja aloittaa alusta. Varmaan niitä fiksuja miehiä on eksynyt sinne vanhempienkin joukkoon, mutta pojasta polvi paranee, eikä nykyään vanhat mallit ole enää ehdottomia. Ne miehet, ketkä eivät osaa ajatella kun alapäällään, eivät todennäköisesti koskaan ole muuta osanneet, eivätkä siihen pysty: on turha kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu. Jos älykkyyttä ei ole, ei sitä voi silloin myöskään löytyä :) Kannattaa etsiä itselleen uusia, kivoja asioita ja ympyröitä elämään, laittaa oma elämänsä välillä remonttiin ja inventaarion alle. Usko pois, kyllä sä löydät vielä jotain, jaksat vaan sitkeästi etsiä, etkä anna periksi! Tsemppiä!
Kirjoituksestasi tuli todella hyvä fiilis. t. nelikymppinen nainen
KYLLÄ! Tuli ihan upea filis tuosta! Ihanaa, kun on ihmisiä, jotka ajattelevat myös noin :)!
Tässä männäsyksynä tapasin erään hädin tuskin alle nelikymppisen naisen. Huumorintajuinen, jalat maassa, terveitsetuntoinen, älykäs, räväkkä luonne, siinä resepti jolla sai meikäläiseltä jalat alta. Niin ankarasti en ollutkaan ihastunut sitten yläasteen, ja siitä on sentään jo kymmenen vuotta.