Hei,
Tämä saattaa olla vähän väärän otsikon alla, mutta en keksinyt parempaakaan paikkaa. Olen tapaillut erästä nuorta miestä jokusen kerran ja meillä on ollut ihan mukavaa yhdessä. Koska kumpikaan ei ole juuri nyt valmis vakavampaan seurustelusuhteeseen, päätimme toistaiseksi jatkaa tapailua "muuten vaan" eli muitakin saa tapailla. Miehen aloitteesta asetettiin kuitenkin sääntö ettei seksiä harrasteta muiden kanssa.
Alkuun ajattelin etten voi ryhtyä tällaiseen järjestelyyn, koska pelkään satuttavani itseni jossain vaiheessa. Sanoinkin miehelle, etten tiedä onko tämä hyvä ajatus, koska pidän mahdollisena sitä, että minulle kehittyy suurempia tunteita ajan kuluessa. Mies vastasi, että "Luuletko ettei minulla ole mitään tunteita? En olisi tässä jos ei mitään tunteita olisi."
Nyt en oikein tiedä mitä tuo mies haluaa. Haluaako sittenkin enemmän kuin sanoo haluavansa? Enkä tosiaan tiedä sitäkään mitä itse haluan. Aika hyvät lähtökohdat.. En tahtoisi lopettaa tätä juttua alkuunsa, mutta en tiedä onko tässä mitään järkeä. Ehkä pitäisi vain lopettaa liiallinen analysointi ja katsoa mihin tämä johtaa? Silläkin uhalla, että jompikumpi saa siipeensä?
"Avoin" suhde
NtiK
363268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tietenkin ihmisillä jonkinlaisia tunteita on vapaamuotoisemmissakin suhteissa. En ainakaan itse vois edes panna täyden persläven tai luuserin kanssa. Tuo on vaan sellane suhde varmaan, että ette tarkoita rakastuvanne ja perustavanne perhettä. Ite en ainakaan erois. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ajan kanssa tapahtuu. Pitäähän sitä riskejä ottaa. Love is a battlefield.
"Miehen aloitteesta asetettiin kuitenkin sääntö ettei seksiä harrasteta muiden kanssa." Päteekö sääntö mieheenkin, vai koittaako saada sut olemaan kiltisti.
Minä olin puolitoista vuotta mokomassa suhteessa jossa mies yritti sanoa että minä olen kuin sisko, kuitenkin oli selvästi ihastunut minuun ja minä häneen. Eli kaikki oli vain hämäystä, koska tunteet tulevat ystävyyssuhteessakin mukaan kuvaan. Suhde loppui koska mies löysi toisen ja minäkin aloin katsella jos aidan takana olis vihreämpää, eli löysin toisen joka näkee minut naisena eikä vain huijaa itseään ja minua. Että tämmöinen esimerkkitapaus.
Vielä lisäys. Sitoutumispelkoiselle on vaikeaa aloittaa uutta suhdetta ja katsoa, mihin se johtaa...eli parempi sitten olla yksin ellei pysty voittamaan pelkoaan...Suhde vaatii työtä että se onnistuisi, ja siinä pitäisi voida olla turvassa, ettei ensimmäisen riidan jälkeen lähdetä eri teille.
Hei! Totean heti alkuun, että kirjoituksesi perusteella, olette kovin nuoria, hädin tuskin kahtakymmentäkään. Tällä en tarkoita mitään huonoa asiaa, vaan sitä että(jutun mennessä pieleen) tuskin muistat koko asiaa kymmenen vuoden päästä. Jos taasen onnistut, jää mieleesi hyvä muisto "Näin nappasin miehen"-albumiisi. Toiseksi, olet oikeassa. Juttusi ei kuulu tälle palstalle, vaan Seurustelun aloittaminen-palstalle. Tällä palstalla keskustellaan (tai ainakin pitäisi keskustella!!) Avoin suhteen laadusta, toimivuudesta ja sen säännöistä. Valitettavasti kovin moni ei kykene sanomaan mitään rakentavaa, johtuen iästä (nuoria!) tai tietämättömyydestä. Et tee siis mitään poikkeusta. No, kyllähän asiaasi voidaan täälläkin käsitellä. :) Avoin suhde on siis aikuisten, pysyvässä parisuhteessa, jopa pitkässä, olevien "juttu". Se ei ole aloittelevien tai pitkässä suhteessa olleiden ihmisten "juttu", joka perustuu mustasukkaisuuteen, toisen vahtimiseen tai "sitomiseen". "Sitomisella" en tarkoita avio- tai avoliittoa vaan nimen omaa edellä mainitut muodostavat "jutun" pohjan. Avoin suhde ei ole "katellaan-katellaan"-suhde tai "mistä löydät sä ystävän"-haku, jota ajat takaa omalla "avoimella" suhteellasi. Sinun juttusi on siis Tapailua, "seukkaamista" tai "katellaan-katellaan"-suhde. Mutta ei se mitään, kuten jo sanoin... Meistä vanhemmistakin on jokainen ollut joskus nuori. Se miten me olemme oman parisuhteemme aloittaneet tai sitä kutsuneet (seurustelu, tapailu jne.) on monta tapaa. Kiitos edellisten sukupolvien voimme valita kumppaniksi sellaisen kuin me haluamme. Kaikilla (nuorilla) ihmisillä ei näin ole. Valinnan vapaudesta huolimatta me kaikki käymme/olemme käyneet läpi samat asiat ("mitä elämmässäni haluan?", "Haluanko perustaa perheen ko. ihmisen kanssa?", "Onko hän se oikea?" jne.) Siitä huolimatta ihmissuhteet ovat ne vaikeimmat ja haastavimmat asiat. Sinun ongelmasi on se sama asia, joka vaivaa koko teidän sukupolvea (I-generation): Kaikki asiat ympäirillänne on paremmin (=turvallisemmin)kuin koskaan kellään sukupolvella ja silti haluatte asioiden olevan vielä varmempaa, turvallisempaa, selvempää. Totuus on se ettei sellaista elämää ole olemassakaan. Ja jos olisikin, ei se tuntuisi elämältä. Sinä olet temperamentiltäsi "turvallisuushakuinen" ja se on toki ymmärrettävää. Tulet kuitenkin huomaamaan että elämässä on paljon epävarmoja asioita, kuten esim. työpaikka. Tulet ottamaan vielä miettimään samoja "siipeen" ottamisia esim. käytetyn auton tai asunnon oston kanssa, halvan ulkomaan reissun yhteydessä jne. Elämässä on paljon hävittävää, mutta samalla myös opittavaa. Ainakin tekemällä asioita, saa myös aikaan kuin etukäteen murehtimalla. Toki asioita täytyy harkita (siis järkeillä), mutta ei tarkoita sitä etteikö myös tunteille pidä antaa tilaa. Mitä tulee "juttuusi": Ennemmin ja myöhemmin ne tunteet tulevat esille ja se on biologinen fakta. Se näytätkö tunteesi toiselle vai tukahdutatko ne, on sinun asiasi. Ainakin tämä nuori mies on sanonut tunteistaan ja kenties odottaa kuinka itse vastaat niihin tunteisiin. Tiedä häntä?? Varmaa on ainakin se, että jos kuvittelet teillä olevan "avoin suhde" sen sanan nykymerkityksessä, tienne katkeaa melko varmasti. Eikä se tarkoita perinteisessä "seukkaamisessakaan" sitä, että teidän pitää olla koko ajan kuin paita ja peppu. Sama pätee avioliitossa olevien kanssa. Moni kolmekymppinen vain jättää ja viivyttää naimisiin menoa siksi, että pelkää "poikamieselämän" loppuvan papin aameneeseen. Näin ei kuitenkaan ole, usko pois. Katselette toisianne ja ympärillenne nyt ihan rauhassa ja annatte ajan kulua. Jos tulee eteen ettet pidä hänestä, niin mitä sitten. Ja vaikka te harrastaisitte seksiäkin, niin harrastaa moni muukin. Ei nainen ole enää pelkkä "pano" jos sitä pelkäät. Jossain arabimaassa on asia ihan toista. Ei teidän tarvitse tarjota toisianne muillekaan, vaan kuin ystävät konsanaan jotka harrastavat seksiä, odottaen sitä "oikeaa". Nyt vain reippaasti baanalle ja lopetat sen turhan analysoinnin... ja sen puheen "avoimesta suhteesta", sillä tuskin sitä oikeasti haluatkaan. Terv. Tasavertainen
"vaan kuin ystävät konsanaan jotka harrastavat seksiä, odottaen sitä "oikeaa"" Aloittaja haluaa ilmeisesti enemmän, ei mitään ystävä lässytystä. Että silleen
Kiitos kaikille vastauksista. T-vertaiselle ja miksei muillekin tiedoksi, että ihan parikymppinen en enää ole, kolmenkympin rajapyykki tuli tuossa jokunen aika sitten ylitettyä. Naiivi saatan kylläkin olla. :) Elämässä on ehkä tullut koettua liikaa ikäviä asioita ja sen vuoksi ei oikein uskaltaisi juuri mihinkään uuteen ryhtyä ja toisaalta taas jos ei mitään uskalla, ei mitään hyvääkään saa osakseen.. Onneksi ei ole kiire mihinkään.
Tuntuipa mukavalle lukea etten ole ainut.
Itselläni on lapset jo tehtynä, mutta en halua vakavaa suhdetta miehen kanssa.
En voi kuvitellakkaan miestä nurkissani natisemassa ruuan laadusta, lasten kitinästä, miksi sukat ei ole puhtaita. En kaipaa riitoja älyttömistä asioista ja olla pelkkä piika ja avoin hotelli/bordelli.
Pelastuksekseni tuli mies, jonka työ ei anna periksi vakavaa suhdetta, mutta halua oli olla jonkinlaisessa suhteessa aikuisen naisen kanssa. Voi puhua ja jakaa asioita. Mutta ilman arjen mäkätystä. Eli silloin kun molemmilla oikeasti on aikaa parisuhteelle, se eletään kunnolla. Muu aika ollan kuin hyviä kavereita.
Onko tämä siis vakipano vai se avoinsuhde?
En tiedä, mutta minulle se ainakin on sopinut -jo 10-vuotta.
Hassua että parisuhde on jollekin mäkätyssuhde:D Ei meillä ainakaan mäkätetä! Minusta on mukava elää arkista elämää älykkään ja huumorintajuisen mieheni kanssa, jonka kanssa seksikin on hauskaa ja älykästä. Ehkä salaisuus on siinä, että meillä on monesti kummankin sukat lattialla ja tiskit tiskaamatta ja hui, pölyäkin löytyy, kunnes jompi kumpi saa inspiraation ja hoitaa hommat.
Mitä itseasiassa tarkoitat sillä avoimella suhteella ?
Mielestäni ei ole yhtä tapaa elää avoimessa suhteessa siis eri talouksissa
Kutsuisin enemmältikin sellaistasta suhdetta jossa yhdessäolo
ikäänkuin pysyvästi" seurustelun asteella" tavataan silloin kun molemmilla
on halu tavata ja erkielämän tekemiset kumpikin suorittaa suurelta osin itse .
Hyvä ratkaisu jos lapset ovat jo maailmalla, eikä kaipaa sitä arkielämän rasitteita
toisen ihmisen taholta .
Nuoremmille aika mahdoton ratkaisu mikäli vielä jälkikasvua toivovat.
Yksinhuoltajat joutuvat kohtaamaan eron muodossa kaiken arjen raatamisen
keskellä nämäkin vaikeudet mikäli eivät halua sitoutua uudelleen yhdessäasumiseen avoimen suhteen nurjat puoletkin.
Onko avoin suhde siis pelkästään arkiaskarten ja vastuun siirtymistä kokonaisuudessaan itselle mutta muuten samat säännöt mitä nyt suhteissa yleensäkin ?
Jaetaan elämän anti rajoitetussa muodossa avokumppanin kesken .
Entä talous jos toinen on heikommalla osalla joutuuko avoimessa suhteessa
toinen jäämään rannalle jos ei ole varaa lähteä yhteiselle matkalle tmv?
Missä on vastuu ja sen rajat avokumppaniin nähden vai onko niitä lainkaan?
Kuinka teillä tällaiset tilanteet tmv.ratkaistaan.
Entä jos toinen osapuoli avoimessa suhteessa sairastuu ja tarvitsee sinulta
apua talousaskareissa, kieltäydytkö antamasta tukea vai kuinka
vaikeuksien keskellä toimitaan avoimessa suhteessa.
Ikääntyessähän avun tarve toisen osalta kasvaa ?
Onko tarkoitus nauttia vain suhteen hyvistä puolista ?
Entä jos toinen osapuoli kaipaa talousapua jääkö luu käteen anovalle osapuolelle.
...eipä ollut ensimmäinen kerta kun arvaan naisen iän väärin: http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/5130115/27225084 , eikä varmasti viimeinenkään. :D
Mitä naiviuteen tulee, niin tietty lapsenmielisyys on vain hyve. Eri asia on sitten lapsenomainen usko asioihin ja se onkin jo vaikeampi homma. Sillä maailman historiassa on liian paljon esimerkkejä siitä mihin lapsenomainen usko on johtanut. No, en synkistele enempää, sillä olet oivaltanut oikein ettei kiireellä tule kuin niitä "kuuluisia lapsia". Asenne ratkaisee ylipäätänsä elämässä ja miten niitä epäonnistumisia käsittelee. Vaikka nyt yritänkin antaa "isällistä" neuvoa, niin kyllä sitä on tullut hölmöiltyä itsekin. Toisaalta hölmö pärjää elämässä paremmin kun vain osaa nauraa myös itselleen... niin ja hölmö on AIVAN eri asia kuin tyhmä. Ei muuta kuin tsemppiä kolmenkympin "rajapyykeille"!! :)
Terv Tasavertainen (se on siis koko nimimerkkini)
PS. Pahoittelen että "vastaukseni" tulee näin myöhään. Kivaa kesän alkua kun ei viitsi viettää koko ajan sisällä.
Avoin suhde tarkoittaa parisuhdetta, jossa on sovittu että seksiä saa harrastaa muidenkin kanssa. Toisaalta suhteenne vaikuttaa kertomasi perusteella vakipanoa syvällisemmältä, "fuckbuddy" tai pikemminkin ns. "friends with benefits", miten se sitten pitäisikään suomentaa...
Mutta jokainen suhde on omanlaisensa, eihän sitä tarvitse lokeroida johonkin stereotyyppiin. Pääasia että olette molemmat tyytyvisiä, onneksi olkoon!
"Entä jos toinen osapuoli avoimessa suhteessa sairastuu ja tarvitsee sinulta
apua talousaskareissa,"
En tiedä miten edellinen kirjoittaja miesystävänsä kanssa tällaiset asiat on sopinut jos mitenkään, mutta miksi ihmeessä juuri seksi/seurustelusuhteeseen pitäisi automaattisesti liittää tuollaista huolenpitoa? Kai ihmisellä voi olla muitakin ystäviä tai sukulaisia, joilta voi pyytää apua tarvittaessa.
"Entä talous jos toinen on heikommalla osalla joutuuko avoimessa suhteessa
toinen jäämään rannalle jos ei ole varaa lähteä yhteiselle matkalle tmv?"
Tuo tilannehan voi tulla eteen silloinkin kun ihmiset asuvat yhdessä eli jakavat arjen, ovat avoliitossa, miksei avioliitossakin. Sitten vaan ei matkusteta yhdessä, tai matkustetaan köyhemmän lompakolle sopivalla tavalla, tai sovitaan erikseen millä ehdoilla toinen voi lahjoittaa toiselle matkan.
Eihän nyt yleensäkään ystävät maksele toistensa menoja kuin rahat olisivat yhteisiä. Miksi seksisuhde muuttaisi tämän asian?
"Onko tarkoitus nauttia vain suhteen hyvistä puolista ?"
Onko tuossa jotakin pahaa? Miksi suhteeseen pitäisi ehdoin tahdoin tuoda huonoja puolia ellei niitä siinä ole?
Onko tarkoitus nauttia vain suhteen hyvistä puolista ?
Kyselijä otahan huomioon
En ole kertonut siinä olevan mitään pahaa en edes hyvää
kunhan kysyin miten avoin suhde käsitetään.
Ystävyyssuhde ja taasen avoin suhde vaan käsitteenäkin tarkoittaa
suurempaa vastuuta myös toisen elämäntilanteesta ja huolehtimisesta
jos toinen osapuoli on esim työtän ja varaton kuluu mielestäni
varakkaamman osapuolen tukea taloutta .
Avoimeen suhteeseen juuri mielestäni kuuluu toisesta huolenpito
puolin ja toisin, jeesitään ja helpotetaan kummankin arkielämää
ettei tarvisisi hakea ystäviä ja sukulaisia kahden ihmisen vastuunkantoon.
Jos kerran jaetaan seksi ja ulkopuoliset suhteet vastuullisesti jaetaan
myöskin ne ei mukavat asiat vastuullisesti.
Kuka aikuinen ihminen haluaa panna päänsä pensaaseen jos toinen osapuoli
sairastuu ja vanhenee onhan hän sinun kumppanisi vai onko hän vain
pelkkä ystävä silloinhan ei voi mitään odottaa toiselta osapuolelta ikävien
asioiden ja sairauden kohdatessa sinua jäät yksin katselemaan kun toinen osapuoli nauttii elämästään ,seksiretkistään .
Ei vastuuta ei huolta !
oli avoin avioliitto. Se oli yhteinen sopimus ja tuon ajan (70 –luku) ”muodin” mukainen. Sopimus koski liiton ulkopuolisia seksisuhteita. Eli näitä sai olla, ne tuli kertoa milloin suhde on päällä (eli ei selittämättömiä poissaoloja jne.) ja kenen kanssa (ystäviin ei sotkeennuta), mutta muuta ei ole tarvis kertoilla.
Avoin suhde voi olla siis;
seurustelusuhde
vakinainen suhde, jossa asutaan erikseen
avoliitto
avioliitto
Nuo taloudelliset ja vastuut asiat hoidetaan kullekin suhteen tyypille luontaisella tavalla. Laki määrittelee osaa (avioliitto ja elatusvelvollisuus), osa on vain yhteisiä päätöksiä.
Mikä tässä muuten on vaikeaa ymmärtää?
Avoin suhde sovitaan ja kirjataan aikuisten lailla yhteisiä sopimuksia
pidetään niistä kiinni sopimuksista jos pidetään ,tunnetaan vastuullisuutta jos tunnetaan yhtä lailla toimitaan kuten muissakin parisuhteissa kaikissa parisuhteissa jotta ne jokseenkin toimii täytynee sopia pelisäännöistä avoimessa suhteessa sovitaan uskollisuussännöistä e.c.t.kuten voidaan sopia kaikissa suhteissa .
Yhtälailla epävarmaa mitä muissakin parisuhteissa, joopa pidetään kiinni
sopimuksista kunnes ne jompikumpi rikkoo.
Esim .sovitaan ja ollaan yhtä mieltä kuten muissakin parisuhteissa ja kun tulee
kapuloita rattaisiin sopimukset lentävät taivaan tuuliin.
On vain, niin jotkut ihmiset kypsyvät suhteissaan ja aikuistuvat ja pitävät
kiinni antamistaan sopimuksista ja toiset lipsuvat,lipsahtelevat tekemisistä
sopimuksistaan .
Avoimen suhteen periaatteita ei ole vaikeaa käsittää ei mutta sitä joskus
taasen miksi niitä tehtyjä sopimuksia rikotaan.esim elämä on pitkä ja ihmisen mieli muuttuu se mikä tänään sovitaan pitävänä ja pätevänä vuosiksi eteenpäin
ei päde enää myöhemmin
Esim paljastuu kaikesta huolimatta toinen sopijapuoli tekee
salaa asioita toiselta mutta kaikestahan voidaan sopia sovitaan että salataan
asioita toisilta.
Tehdään esim sopimus jos toinen sairastuu vanhoilla päivillä jaetaan yhteisesti
vastuu siitä aihetuvista seuraamuksista ja kun sitten tilanne tulee päälle
tosi elämässä toinen huomaa ettei kykene täyttämään asioita sovitaan sitten
toisin muttei petytä.
Kuulosta hirveän helpolta tämä sopimusrumba mutta on pareja jotka eivät
kykene näin täydelliseen sopimusta ja kättä päälle syysteemeihin.
Ja taasen ne toimivat parisuhteet ovat toimivia siitä syystä kun niitä tehtyjä
sopimuksia noudatetaan käytännössä.
Entä kun tämän täydellisyyden keskellä toinen osapuoli kaikesta sopimisesta huolimatta rikkoo sopimuksen tehdäänkö taasen uusia sopimuksia jotka soveltuvat hänen persoonallisuuteen ja otetaan huomioon sekin puoli
siis huomioidaan yksilön taipumukset ?
sitähän se yhteiselämä muiden ihmisten kanssa on!
Ei elämällä ole takuita. Emme me voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
Jos todellisuus on vaikeaa kestää, toki voi rakentaa oman "turvallisuuden" mielikuvitusmaailman itselleen.
"Jos todellisuus on vaikeaa kestää voi luoda oman turvallisuuden ... mielikuvitusmaailman itselleen juurihan tuosta asiasta kirjoitin mitä tämä
mummumuorikin eipä ole takuita etteikö avoimen suhteen säännöistä
pidetään sitten siinä oikeassa raatoelämässä kiinni .
Luodaan mitä hyvänsä systeemeitä ja turvajärjestelmiä toimiville seksisuhteille
sopimuksilla aina uusi elämätilanne mitätöi sopimuksen sopimus joutuu suurennuslasin alle,
tarkasteluun ja jos toinen osapuoli mitätöi koko systeemin niin se siitä yhteis-
hyvästä.
luottamuksella haetaan turvallisi rajoja siis
niitä turvallisia elämänrajoja ettei tule loukatuksi ettei elämä vaningoita
itseä. siitähän on kyse ettei toinen vahingoita omia turvallisia rajojasi menemällä
vieraisiin etsitään uusi tapoja tämän vahingoittumattonuuden "takaamisesksi "sallimalla toiselle sellainen seksikäyttäytyminen mikä ei tunnu itselle pahalle.
eikä toisestkaan .Yhtä turvallisuudenhakuista toimintaa mitä muukin .
Miksi täytyy tehdä sopimuksia jos ei hae toisen luottamusta,turvallisuutta jotain taetta enustettavuutta toisen
käyttäytymiseen sopimalla ehtoja.
Jos hyväksyy toisen osapuolen käytöksen ei silloin tarvitse sopimuksia laatia
tästä sallivuudesta ja rajoista on kyse.
Ettei loukkaa toista osapuolta eikä itse tule vagingoitetuksi täytyy sitten meidän ihmisten laatia kaikenmoisia syysteemeitä omalle suhteelle .
Kestääkö systeemi ,kestäähän se kunnes systeemi pettää.
sekavan oloista, joten sitä vaikea ymmärtää.
”Miksi täytyy tehdä sopimuksia jos ei hae toisen luottamusta, turvallisuutta jotain taetta enustettavuutta toisen käyttäytymiseen sopimalla ehtoja.”
Ymmärsinkö siis oikein, että avo- ja avioliitossa jossa ollaan seksuaalisesti uskollisia, tilanne on jotenkin turvallisempi? Ettei silloin tarvitse sopia mitään asioita? Olipa suhde mikä tahansa yhtä ennustettavia ne ovat riippuen enemmän persoonista kuin suhteen muodosta.
” Kestääkö systeemi ,kestäähän se kunnes systeemi pettää…” Itse asiassa tähän ongelmaan oli avoin liitto vaihtoehtona. Koska perinteiseen avioliittoon kuuluu erityisesti tuo ongelma – kestäähän se kunnes pettää.
Turvallisuutta ei tuo parisuhteenmuoto ainakaan henkisesti, sen tekevät ne kaksi ihmistä jotka ovat yhdessä. Avioliiton turvallisuus on taloudellinen, ei henkinen, ja se vahvistettu lailla, eli on myös sopimus.
Mitä ihmettä siis yrität sanoa?
Keastääkö systeemi -kuinka avoin liitto on tähän systeemiin vaihtoehto
samaa systeemiähän avoimet liitotkin ovat kestävät siihen asti kunnes
avoimien liittojen sopimukset petetään ihan samoin käy avoimillekkin suhteille
kuten muillekkin parisysteemeille jos toinen osapuoli ei käyttäydy sopimusten mukaisesti ,kontrollia kehiin muodossa sopimukset .
Turvallisuutta ei tosiankaan tuo parisuhteen muoto vaan juuri sen tekevät ne kaksi ihmistä yhdessä ja tähän turvallisuuteen pyritään tekemällä niitä
sopimuksia ja rajoja ,eikös vain lapsellekkin rajat ole tärkeitä kuten avioi-avo
avoin liittoutuneissa suhteissa henkisyys? yksin ei luo turvallisuutta vaan
nimenomaan ne selkeät r a j a t .
Yhtä kaikki systeemit avo-avioliitoissa- kestävät sen aikaa kunnes
laaditut sopimukset ja systeemit pettävät.
Niin kaun kun ollaan samaa mieltä kuinka yhteisiä sopimuksia noudatetaan
ne omat toimia ja käypiä systeemeitä mutta jos toinen osapuoli muuttuu
ja kyllästyy avoimeen suhteeseen on se suhteen tuho.
Yhtä luotettavia kuin ei luotettavia systeemeitä on avoimessa suhteessa mitä
ei avoimissa - Toinen ottaa ja lähtee hellurei ja hellät tunteet avoimelle
suhteelle Ihmiset avoimissa sopimussysteemeissä joissa on pelisäännöt
ovat yhtälailla haavoittuvaisia mitä suhteet yleensäkin ovat esim toinen ottaa
ja lähtee avoimista sopimuksista huolimatta omille teille tukka putkella ja
jättää toisen osapuolen muuttaa sopimusta jättämällä avoimen suhteen ja
siirtymällä vaikkapa uuteen avoimeen suhteeseen uuden avoimen kumppanin
pariin.
Avoimen suhteiden kannatajat voivat myös tavallaan pettää aloittamalla
siirtymällä sopimuksista huolimatta uuteen avoimeen suhteeseen josta taasen vaikkapa ei toisella ole mitään tietoa suhteen olemassaolosta tai sitten yksinkertaisesti häipyy ,ottaa hatkat sen kummempia selvittämättä missä mennään.
Tehdään sopimus, on vakiopariskunta (1 2) sovitaan suhteeseen muita jäseniä
laajentamaan esim.seksuaalireviriä henkilöillä 3,4,5 muodostelmassa on
5 henkilöä jotka kuuluvat sopimuksen piiriin.
Kaikki suht. hyvin sopimukseen nähden.
Mutta henkilö 1 tekeekin omia valintojaan suhteestaan piittamatta ja henkilö 2
selän takana hän haluaakin oman yksityisen reviirin josta 2 taasen ei tiedä
koska uusi avoimen suhteen edusta 6, ei suostu olemaan 1 kanssaan jos
1 ei luovu omasta reviiristään ja taasen 1 ei halua luopua ylimääräisestä
6:sta .
Kertokaapa nyt avoimen suhteen edustajat miten tällainen toiminta vaikuttaisi
omaan suhteeseenne ja käsitykseenne tämän jälkeen avoimesta suhteesta?
jos oman kumppanin taholta tällainen tulisi ilmi?
Jatkoa keskusteluun.
No mitenkä tuo sama asetelma toimii noin perinteisesti, eli salaa tehden?
On sopiva tilaisuus, sopiva henkilö jonka kanssa voisi harrastaa seksiä. Perinteisessä suhteessa se tehdään salaa eikä kerrota, saati tunnusteta kun jää kiinni. Valehdellaan vaikka mikä olisi.
Avoimessa suhteessa puoliso on varautunut, hän tietää että noin voi käydä. Puoliso jää vähän kauemmaksi aikaa vaikka töihin tai harrastuksiin, hän jo tavallaan olettaa. Kun kysytään, toinen myöntää että kyllä juu. Asia voi jäädä siihen. Toisen ei tarvitse olla huolissaan, että jotain vakavaa on tapahtunut. Tai toinen sanoo, että voi mennä ehkä myöhään, ja se on merkki että jossain ollaan. Se siitä.
Jos jompikumpi tapaa henkilön jonka kassa ehkä voi tullakin seksisuhde, niin silloin voi vaikka sopia miten homma kulkee. eli ei tarvitse valehdella että on eroamassa, kotona menee huonosti tai on jopa vapaa. Voi sanoa reilusti, että tämän kummempaa tämä ei johda, hyväksy tai hylkää. Esim. kotiin ei soitella, minä olen se joka määrää, milloin tavataan ja mitä tehdään. Perhettä ei häiritä, sillä se on ensin.
Sinulla tuntu olevan ylieroottinen käsitys tällaisista suhteista, eihän se merkitse yhtään sen kummempaa kuin normaaleissa pettämissuhteissakaan, se vain ei ole salaista! Jos tekee typetän valinnan, siitä sitten kärsitään, ihan samoin kuin salaisissa suhteissa. Erona on vain, että se puoliso ei tule nöyryytetyksi ja hänellä ei ulkopuolinen voi kiristää mitään. Parhaimmillaan se puoliso voi olla tukena että häiriintyneistä pääsee eroon.
Kyse ei ole ryhmäseksistä, eikä moniavioisuudesta, eikä myöskään monista eri suhteista yhtä aikaa.
Omalla kohdallani en tavannut kaikkia, mutta tapasin ne hyvät tyypit. Yhden kanssa ystävystyin, ja me keskustelimme asian halki. Kävimme sillin tällöin bailaamassa yhdessä.
Itselleni tämä muoto ei sopinut. Vaikka oli lupa, kokeilin yhden kerran enkä pitänyt siitä. Johtui ehkä siitä että olimme lähinnä hyviä ystäviä, mutta emme rakastavaisia. Kaipasin läheistä rakkaussuhdetta. En osannut olla edes mustasukkainen, hänhän oli ystävä.
Kaikesta vakuuttelusta huolimatta pelkäänpä että nämä ulkoiset seksuaaliset
kokeilut ovat jotenkin merkki vähän väljähtäneestä parisuhteesta .
Tai sitten miehen ja naisen tulee olla kuin ystäviä ,kavereita juu
jaetaan kokemuksia toistenkin kanssa ,ihan kuin miesporukassa äijät sit
juttelee omista seksikokemuksistaa .Jotakin perin outoa ,ei saa olla mustasukkainen tavallaan ei saa tuntea mitään toinen vain menee ikäänkuin
töihin ja suorittaa siellä tarpeensa(kuten huorissa ,ei tosin välttämättä)
palautuu kotiin retkiltään menee naisensa viereen ja jatkaa yhdyntää
omassa petissään .Nainen vuorostaan saattaa tarvita joku ilta vaihtelua
piipahdan kylässä ,hei vain mussukka illalla tavataan.nainen palaa kotiin
keittää kahvit mies lukee lehdet ,katsellaan televisiota ,tehdään ruokaa
mennään nukkumaan ei puhuta mitä oikeastaan välillä tapahtuu kaikki
puhumattomat asiat,mies nainen silti kävivät toisen miehen,naisen luona ei saa kysyä ja jos kysyy tuleeko tunteita ja millaisia?
Mykkä liitto jossa vain tapahtuu yhteisestä sopimuksesta sulassa sovussa yhdyntää kotona ,yhdyntää kodin ulkopuolella .
Minulle tulee kun ajattelen asiaa tältä kantilta kerroit mummomuori asian olevan miltei yhtä luontevaa kuin jokapäiväinen hampaanpesu , jotenkin perferssi luonnoton tila.
Taasen "normaali "tapa tulla vaikka petetyksi siinä tilassa ihminen regoi mutta
tässä sovitussa jutussa ei saa reagoida .Kuinka on mahdollista ettei siihen reagoida mitenkään jos toinen
osapuoli käy vieraissa ja tämän jälkeen rakastelelee ja kakki on ihan OK?.
Ja kaiken tämän mykän toiminnan osapuolet suovat toisilleen.
En ymmärrä kuinka tunteet ja reagointi voidaan kylmästi poistaa koko
farssista ?
Tosi sekavaa mitähän jälkiä jättää ihmisen psyykkeelle ?
Olen täysin samaa mieltä. Avoin suhde ei ole mikään normaali suhde.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei Avoin suhde ole normaali suhde. Ja mikäli Suomi24:n muita palstoja lukee (parisuhde,avioliitto, uskottomuus jne.) ja ammentaa sieltä "normaalin" suomalaisen parisuhteen, niin tuskin sitä mainitsemaasi normaalia suhdetta edes kaipaan. Kun noita mainitsemiasi normaaleita suhteita katsoo myös avioerotilastojen valossa, niin sekään ei kovin houkuttelevalta vaikuta (yli 130000 avioeroa vuodessa), mutta kukin taaplaa tyylillään...
Mutta eihän se ero voi koskaan tapahtua omalle kohdalle, varsinkaan kun on löytänyt sen "täydellisen" vastakappaleen itselleen joka palvoo, huomioi, jumaloi, paijaa ja "rakastaa". Ei koskaan katso vieraita "sillä silmällä", nettipornosta puhumattakaan. Kun vannoo minun olevan "ainoa maailmassa", tulee elämämme olemaan auvoista kahden lapsen kanssa. Pankkilaina rintamamiestaloa tai rivitalon päätyhuoneistoa varten anomaan ja tila-auto kaupan päälle.
Kuinka ollakaan kun kaiken piti olla täydellistä (7-10 vuoden jälkeen), ei miestä saa liikkumaan sohvalta kuin mainostauot tai naista lopettamaan nalkuttamisensa ( blaa blaa...tiskikone blaa pyykkikori, eteisen kuramatto, wc-pönttö jne.) kuin syöminen ja nukkuminen. Lasten kaitsemisen välillä hoidetaan parisuhdetta muistuttamalla puolisoa kukkien tuomattomuudella tai "tavaran" jakamattomuudella. Kun vielä kaiken terassi- tai piharemonttirahan keräämisen jälkeen intoutuu puoliso juhlimaan tyttöjen tai äijien illassa liikaa ja herää aamulla ventovieraan vierestä, on mitta täynnä. Ei muuta kuin ukko tai akka mäkeen... "kaikkeni annoin ja rakastinkin vielä, mutta minkä teki..."!!
Jos nuo kaikki edellä mainitut asiat kuvaavat sitä suomalaisen parisuhteen perusmentaliteettia, niin jätän suosiolla ne hankkeet niille jotka haluavat sitä "normaalia ja ainoata oikeata suhdetta". Kuten jo sanoin, eihän me mutta ne muut... ;)
että parisuhteissa tunnesidos vaihtelee laidasta laitaan. En tiedä, mitä sanoja käyttäisi mutta yritän. On olemassa syviä ja todella intiimejä rakkaussuhteita, joita ei niin paljoa ole (15 - 20%?). Tähän muotoon harvoin sopivat ulkopuoliset seksisuhteet. Samoin on uskollisia vakaumuksia, jotka sanktioivat ulkopuoliset seksisuhteet.
On romanttisia suhteita, joissa romantiikka katoaa muutamassa vuodessa, ja suhteita joissa toinen on rakastuneempi kuin toinen ja ollaan velvollisuudesta yhdessä, näitä lie valta osa. On kumppanuus suhteita ja järki suhteita, sekä tottumus jollaiseksi usea parisuhde vuosien mittaan muotoutuu.
Avoin parisuhde ei oikeastaan sovi kovin nuorille ja kokemattomille. Avoin parisuhde on usein välivaihe, esim. kun ei haluta erota lasten vuoksi, tai ura vie molempia, sekä kypsempänä, kun ollaan jo itsenäisiä eläjiä. Toisaalta on suhteita joissa eletään välillä avointa vaihetta, ja yleensä näissä liitoissa vain se toinen harrastaa ulkopuolisia seksikumppaneita. Tunnen pari tällaista liittoa jotka ovat kestäneet yli 30 vuotta (joissa syvä kumppanuus on avainsana). Samoin vakava sairaus estää seksin, niin toiselle annetaan lupa käydä ”vieraissa” ihan tietoisesti.
”Jotakin perin outoa ,ei saa olla mustasukkainen…”
Entä jos ei tunne mustasukkaisuutta? Itse olen tutustunut tähän tunteeseen vasta aikuisena, ja kykenen ymmärtämään että kaikki eivät koe sitä. Mustasukkaisuus todella kytkeytyy vahvasti omistamisen ja hallitsemisen tunteeseen. Halutaan omistaa koko ihminen ja se tuo ehkä ne pahimmat ongelmat kahden ihmisen välille. Symbioosi jää päälle (paluuta vauvaikään, rakastuminenkin muuten on regressiota) ja tukahdutetaan hiljalleen koko suhde hengiltä.
”… En ymmärrä kuinka tunteet ja reagointi voidaan kylmästi poistaa…”
Eivät tunteet poistu yhtään mihinkään, ne vain eivät liity seksiin. Näissä suhteissa voi olla jopa sellaista kiintymystä, jota ei ehkä voi kokea ns. suljetussa suhteessa. Ensinnäkin se, että seksiin ei liitetä niin voimakkaita tunteita, on todella paljon ihmisiä jotka pitävät seksiä vain luonnollisena toimintana.
Tähän vetoaa moni ”pettäjäkin”. Se on vain yksi monista tarpeista. Erona perinteiseen pettämiseen on juuri se, että asia on käsitelty (reagoitu) jo etukäteen, eikä kenenkään tarvitse lähteä sellaiseen suhteeseen, jos ei kykene siihen. Siihen ”psyykkeeseen” siis ei jää ”jälkiä”. Petettyhän tavallaan pakotetaan tietämättään ja vastoin tahtoaan ”avoimeen” suhteeseen, jolloin se on todella traumaattinen kokemus. Sitä kutsuisin perverssiksi toiminnaksi pettäjän osalta!
Totta kai tapahtumista ja tunteita voi puhua. Mistä sinä keksit sen, että niistä ei SAA puhua? Eri asia on kiinnostaako se toista. Ei minua ainakaan kiinnostanut yksityiskohtaiset kuvaukset. Riitti että oli tietoinen ja usein se näkyi sen ulkopuolisen käytöksestä (joka oli lähinnä huvittavaa) ja pystyi arvaamaan kuka oli kyseessä. Erona oli että yhden kanssa ystävystyin, mutta ei hänenkään kanssa ollut tarvetta puhua heidän välisestä seksistä – muusta kuten tunteista kyllä puhuttiin normaalisti niin hänen kanssa kuin mieheni kanssa. Ehkäpä vielä rehellisemmin ja avoimemmin, koska ei ollut tarvetta salata eikä valehdella!
Tuo mykkä liitto taitaa kuitenkin olla enemmän arkipäivää juuri noissa perinteisissä ”poroporvarillisissa” liitoissa, joissa se kulissi on tärkeää. Kun nyt olen katsellut näitä todellisia farsseja ympärilläni ei voi muita puistella päätään tämän kaksinaismoralismin kehdossa.
Kaikki penää ja ylistää sitä uskollisuutta ja juostaan vieraissa, salataan, valehdellaan ja huijataan toisiaan sen mikä keritään. Samaan aikaan kulissit voi hyvin, ulkopuolisille näytellään uskollista parisuhdetta ja ”onnellista” perhettä. Kun kärähdetään, on ero otettava periaatteesta, koska siihen painostetaan. On ”hävettävää” elää avoimessa suhteessa ja mieluummin se perhe särjetään.
On ihan tavallinen tarina, että vuosien salasuhteen paljastumisen jälkeen se aloitetaan ”Kun kaikki oli niin hyvin…”. Eli todellisuudessa tuo suhde ei ollut merkinnyt niin paljoa, että se olisi näkynyt juurikaan siinä arjessa tai siitä huolimatta se arki koettiin ihan hyväksi elää. Vain tietoisuus todellisuudesta yhtä äkkiä käänsi asian päälaelleen?
Avoin suhde joko toimii tai ei kuten muutkin parisuhteet ja siinä on samat
uhat mitä muillakin suhteilla vaikka sopimuksia tehdään niillä
voidaan sumuttaa puolisoa ja käyttää vallanvälineenä.
Riippuu täysin henkilöstä kuinka selän takana toimii.Ei kukaan ole vahtimassa
aikuisen ihmisen toimia.
Muuta sekavaa ajatusta:
(Usein lapsi on mustasukkainen uudesta vauvasta )
Mustasukkaisuudesta sen verran eräs tuttavani aviossa ollessaan
ei ollut lainkaan mustasukkainen puolisolleen hän erosi ja tämän jälkeen
aloitti uuden suhteen ja tässä suhteessa hän kertoi minulle ja ihmetteli kuinka helvetin
mustasukkainen hän on miehestä vaikkei omassa avioliitossaan kokenut
tällaista tunnetta)
Väittäisin vielä, ettei mustasukkaisuus ole pelkästään kielteinen tunne
koska tällainen tunne on säilynyt nykypäivään asti on se myös jossain
mielessä ihmistä suojaava tunne(esim.avioliittoa uhkaa vaara , ihminen
voi menettää kumppanin ,syntyy mustasukkaisuusreaktio heillekkin
jotka eivät koe olevansa sairaalloisen mustasukkaisia.
Suhteen synty:
Leimaantumisesta :sillon kun aivot kokevat mielihyvää ja aktivoituvat tiettyyn
mieheen /naiseen tunnetasolle ja seksuaalinen mielihyvä lisää parileimaantumista ( aivan kuten lapsi leimautuu äitiin )tiedättehän naiset sen tunteen voi myös aikuisiällä leimaantua emotionaaliseti toiseen henkilöön.
Tällaisesssa suhteessa jossa näin alkuvaiheessa koetaan syvää leimantumista
tunteet laten isään/äitiin vahvistvat perhesiteet.
Ja kun toinen mies/nainen astuu kuvioon mukaan on se uhka tälle symbioosille.
No suhteita on monenlaisia ja tämä leimaantuminen voi olla heikkoa ,ollaan
kaverisuhteessa ,ystävinä sitä en tiedä kuinka moneen ihminen saattaa kokea
symbioosin kaltaista leimaantumista.
Onhan tosin ulkoisia tekijöitä jotka yhditävät puolisoita ,harrastukset ym mutta
pelkästään tällaisiin sisko ,veli,hyvä ystävä ,kaveri suhteet ovat tunnetasolla
eri vaiheessa mitä parit jotka ovat syvästi leimautuneet toisiinsa.Huom irrotin
muun sosiaalisen sopivuuden tarkoituksella pois.
Ei tällainen syväkään leimautuminen ole tae liiton kestävyydelle .
Vaikea on jos mies/nainen on syvästi kokenut aivosymbioosin puolisoonsa
Toinen osapuoli reagoi voimakkaasti jos puoliso käy vieraissa esim raivolla,mustasukkaisuudella aika alkukantaisia perustunteita.
(Sen mummomuorin nimeämän sekavan kirjoittajan ajatuksia)
Näinhän se on että jokaisessa parisuhteessa on omat haasteensa ja ongelmansa. Ne vain ratkotaan eri tavoin, avion suhde on yksi tapa löytää ratkaisuja.
Mustasukkaisuus on oikeastaan monien tunteiden kimppu, johon sisältyy myös ristiriitaisia tunteita. Todellakin se on meissä myötäsyntyinen, eli astuu kuvaan varhaislapsuudessa. Kasvatuksen tarkoitus on auttaa lasta tulemaan toimeen tuon tunteen kanssa. Epäoikeudenmukaisella kohtelulla tunteen hallintaa heikennetään ja oikeudenmukaisella vahvistetaan.
Joku vertasi jossain teoksessa tilannetta jossa kotiin tuodaan uusi sisarus ja kun puoliso tuo uuden kumppanin (moniavioisuus) kotiin. Kuinka se tapahtuu? Niin, että tuota mustasukkaisuuden tunnetta pyritään vähentämään, huomio kiinnitetään positiivisiin puoliin. Lasta innostetaan että saat hoitaa, sinulle tulee leikkikaveri jne. Jostain kumman syystä me vaadimme lapselta sopeutumista tähän tilanteeseen (olethan kiltti, ethän kiusaa jne,) ihan päinvastoin kuin aikuisilta? Lapsilta siis odotetaan paljon parempaa kykyä työstää ja tulla myös negatiivisten tunteiden kanssa toimeen!
Pahimmillaan mustasukkaisuuden tunne, jota ei osata käsitellä, on jopa vaarallinen. Se on johtanut murhiin, tappoihin ja pahoinpitelyihin. Parhaimmillaan se on todellakin yhdessä pitävä voima jossain taustalla, mutta se ei estä toista (kumpaakaan) elämästä erillisenä yksilönä.
Kyllä, nyt vanhempana koin tuon tunteen, se pelästytti minut. Ymmärsin, että oli rakastunut aika ehdottomasti ja se oli pelottavaa, olla paljas ja alasti toisen edessä – toisen ”armoilla”. Silloin on altis toisen loukkauksille, ihan pienillekin. Lopulta vain käytännön kautta luottamus alkaa kasvaa, toinen ei tee pahaa vaikka voisi.
Mustasukkaisuus oli mm. pelkoa että joku toinen on parempi/enemmän, puoliso saa jotain (huomio, hellyys, mielenkiinto?) enemmän kuin minä, joku vaikuttaa puolisooni vahvemmin kuin minä. Olen antanut tuon tunteen olla, puhunut niistä mutta en ole niitä varsinaisiin tekoihin asti vienyt – se nimittäin hävettäisi minua! Ehkä tähän on auttanut että olen sisaruksista vanhin ja tottunut jakamaan ja huomioimaan muita jo pienestä?
Avoin suhde on vain valinta muiden suhteiden joukossa nähtäväksi jää
parantaako tällainen valinta parien tyytyväisyyttä pitkässä juoksussa ja
tuleeko tästä mallista vaihtoehto pareille jotka eivät halua olla yksiaviosia
eivätkä vielä uskalla tehdä valintaa ! .Mutta kakissa suhteissa syntyy ongelmia ja
kakki parit kohtaavat myös vaikeuksia .Mielestäni avoin suhde ei ole
tae tyytyväisyyteen.Parit jotka miettivät tällaista ratkaisua
pariongelmiin lakaisetvat muut ongelmat maton alle.
Mielestäni ratkaisu sopii pareille jotka tuntevat toisensa elävät syvässä
uskossa ja luottamuksessa ovat vakuuttuneita mikä heille on yhteistä hyvää.
Mutta kuten olen painoittanut takuita ei ole, ollaan avoimia kakkille suhteille
"Ei kenkään ole paha ihminen ,ainoastaan toinen on heikompi toista.Eino Leino
tiesi tämän ,hän.. totesi omat tekemänsä virheet meille niin rakkaassa "riimissä.
Jos ei ole anteeksiantoa ei ole myöskään yhteistä tulevaisuutta.
Hyvää Suomen suvea !
Yritän kertoa jotain mustasukkaisuudesta ja miten se liittyy aiheeseen (avoin suhde).
________________________________________________
°°°...ukko tai akka mäkeen... "kaikkeni annoin ja rakastinkin vielä, mutta minkä teki..."!!°°°
°°°...niille jotka haluavat sitä "normaalia ja ainoata oikeata suhdetta".°°°
Näiden fraasien taustalla on ajatus rakkaudesta, mutta miten rakkaus käsitetään?
Puhutaan monin sanoin samoista ja eri asioista. Eri ihmiselle sanoilla on eri merkitys.
On rakastumista, rakastamista, erotiikkaa ja se avoin suhde.
Jokaisesta on kirjoitettava kirja, jotta ne voi määritellä.
Rakastumisen ja rakastamisen ero on selvä, melkein kuin yö ja päivä.
Kumpaankaan ei sisälly lähtökohtaisesti seksuaalisuutta millään tavalla.
Jotta ei olisi liian helppoa, on vielä se ystävyys ja sekin on ainoastaan rakkautta (rakastamista).
Nuo kaikki ovat ihmisten välisiä suhteita ja perustana ihmissuhteille.
Ollakseen jotenkin seksuaalista, nuo kaikki kolme tarvitsevat lisäkseen erotiikkaa.
Ilman erotiikkaa, ollaan ns. Platonisen rakkauden lähteillä.
Yhä vaikeampaa, kun kaikkea on yksipuolisenakin (kuka laskisi näistä todennäköisyyksiä?).
________________________________________________
°°° On olemassa syviä ja todella intiimejä rakkaussuhteita, joita ei niin paljoa ole (15 - 20%?). Tähän muotoon harvoin sopivat ulkopuoliset seksisuhteet. °°°
Näin on rakastuessa, mutta rakastamisessa tilanne on toinen.
________________________________________________
°°° Ei saa olla mustasukkainen? °°°
Saa toki. Se on luonnollista. Rakastuneena avoin suhde ei ehkä toimi.
°°° Entä jos ei tunne mustasukkaisuutta? °°°
Sekin on luonnollista. Rakastavalle avoin suhde ehkä toimii.
Molemmat ovat oikeita suhteita. On valittava sellainen suhde mikä sopii tunteisiin (oikea suhde), ei sellaisia tunteita, mitkä sopivat suhteeseen (väärä suhde).
°°° Mustasukkaisuus todella kytkeytyy vahvasti omistamisen ja hallitsemisen tunteeseen. Halutaan omistaa koko ihminen ja se tuo ehkä ne pahimmat ongelmat kahden ihmisen välille. Symbioosi jää päälle (paluuta vauvaikään, rakastuminenkin muuten on regressiota) °°°
Nämä ovat rakastumisen tunnusmerkkejä, ei rakastamisen. Rakastuneet tahtovat sulautua yhteen, erillisyyden tunteminen on tuskallista. Miten jatkaa elämää jos toinen jättää?
________________________________________________
°°° aviossa ollessaan ei ollut lainkaan mustasukkainen puolisolleen.. (hän erosi)°°°
Oliko rakkautta ollenkaan? Sitä ei tästä voi tietää. Muistakaamme mitä ystävyyskin on.
°°°...aloitti uuden suhteen .. ja ihmetteli kuinka helvetin mustasukkainen hän on...°°°
Tälläkertaa hän ei rakastanut, hän rakastui, ja siksi mustasukkaisuus on 'hallitseva' piirre.
°°° Väittäisin vielä, ettei mustasukkaisuus ole pelkästään kielteinen tunne °°°
Ei ole. Mitä se 'teettää' on silti aivan oma juttunsa.
°°°...sillon kun aivot kokevat mielihyvää ja aktivoituvat tiettyyn
mieheen /naiseen tunnetasolle ja seksuaalinen mielihyvä lisää parileimaantumista...°°°
°°° Ja kun toinen mies/nainen astuu kuvioon mukaan on se uhka tälle symbioosille. °°°
Rakastumisessa ei voida kuvitellakaan muuta kuin sulautumista 'siihen ainoaan'.
°°° No suhteita on monenlaisia ja tämä leimaantuminen voi olla heikkoa ,ollaan .. ystävinä sitä en tiedä kuinka moneen ihminen saattaa kokea symbioosin kaltaista leimaantumista. °°°
Rakastamisessa ei ole vastaavaa sulautumisentarvetta. Ystävyys on kyllä yhteyden tuntemista, mutta myös kaikkein vähiten omistavaa. Seksiä ei useinkaan ole, mutta jos se on eroksen eettinen muoto, on omituista väittää ettei sitä voisi olla. (Eros - erotiikka) (hyvä kaveri -suhteet ovat täysin muuta)
________________________________________________
°°° tunne, jota ei osata käsitellä, on jopa vaarallinen. °°°
Ranskan rikoslaissa intohimoa pidetään kai vieläkin lieventävänä asianhaarana.
°°° yhdessä pitävä voima jossain taustalla, mutta se ei estä toista (kumpaakaan) elämästä erillisenä yksilönä. °°°
Jos jokin estää elämästä erillisenä, se on lähinnä rakastuminen, mikä synnyttää voiman ja tarpeen näille tunteille.
°°° oli rakastunut aika ehdottomasti ja – toisen ”armoilla”. °°°
Valta 'tehdä' täysin onnelliseksi tai syöstä lohduttomaan suruun.
Intohimo (passion) tarkoittaa myös kärsimystä.
°°° Mustasukkaisuus oli mm. pelkoa että joku toinen on parempi/enemmän, puoliso saa jotain (huomio, hellyys, mielenkiinto?) enemmän kuin minä,..°°°
Pelko menettämisestä. Kateus. Jokainen hetki halutaan olla kumppanin seurassa, tai sen hetken itse menettää (joku toinen saa, mikä kuuluisi itselle). Jopa kateus (mustasukkaisuus) menneisyydestä (ennen minua), kun ei ole voinut saada niitäkin kallisarvoisia 'pyhiä' hetkiä, tapahtumia.
°°°...se nimittäin hävettäisi minua! °°°
Regressio = lapsellista => aikuisuuden vaatimus => häpeä
”On rakastumista, rakastamista, erotiikkaa ja se avoin suhde. Jokaisesta on kirjoitettava kirja, jotta ne voi määritellä.”
Näitä on tutkittu ja kirjoitettu myös kirjoja. Voit aloittaa vaikka:
http://www.ulapland.fi/?deptid=24638#rakkausprofessori
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaus
”Rakastumisen ja rakastamisen ero on selvä, melkein kuin yö ja päivä. Kumpaankaan ei sisälly lähtökohtaisesti seksuaalisuutta millään tavalla.”
Itse ajattelen että rakkaus on perusvoima tai tunne, se miten ilmaisemme sitä kenellekin on oma lajinsa. Rakastuminen on ehkä se hallitsemattomin mutta ei mikään mysteeri. Seksuaalisuus on yksi tapa osoittaa rakkautta, mutta seksuaalisen perusta on joku muu kuin rakkaus. Seksuaalisuus syttyy rakastumisen tunteen myötä tai rakastumisen tunne kiinnitetään seksiin. Seksi on ikään kuin luvallisempaan tuon tunteen myötä.
”°°° On olemassa syviä ja todella intiimejä rakkaussuhteita, joita ei niin paljoa ole (15 - 20%?). Tähän muotoon harvoin sopivat ulkopuoliset seksisuhteet. °°°
Näin on rakastuessa, mutta rakastamisessa tilanne on toinen.”
Tämä perustuu oikeastaan kahteen havaintoon. Toinen on vähän mutu tuntumaa, joten se ole tieteellisesti pätevää. Tätä kuvataan usein sanoilla, sielun kumppanuus, melkein kuin minä, sisäinen yhteys tai ainutlaatuinen suhde jne. Näitä kuvauksia olen kuullut pitkäaikaisista suhteista.
Toinen on eräästä tutkimuksesta, jota ikävä kyllä en ole laittanut muistiin. Kyse on molempien kuvauksesta siitä. miten he kokivat suhteensa. Nämä kuvaukset ovat joko jo suhteen aikana tai jälkeenpäin (mm. lesket) tehty. Nimenomaan kyse on rakastamisesta ja lujan intuitiivisen yhteyden säilymisestä vuosien aikana.
Dunderfelt on myös tutkinut tätä ainakin jonkin verran.
”Symbioosi jää päälle (paluuta vauvaikään, rakastuminenkin muuten on regressiota) °°°
Nämä ovat rakastumisen tunnusmerkkejä, ei rakastamisen. Rakastuneet tahtovat sulautua yhteen, erillisyyden tunteminen on tuskallista. Miten jatkaa elämää jos toinen jättää?”
Näin kyllä, mutta monelle tuntuu olevan tämä se ”rakkauden” ilmentyminen. Se voidaan tehdä myös väkinäisesti, toinen ahdistetaan siihen. Nuoret tekevät näin, mutta moni tukahduttaa oman ja parinsa kasvun tämän ”säännön” alle. Kaikki tulee ilmaista ja ”salaisuuksia ” ei saa olla. Suhteen alussa luonnollista, mutta siitä pitäisi jaksaa kasvaa eteenpäin.
Toki on monta vanhaa paria jotka ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Se voi näkyä vaikka siinä että kun toinen kuolee, ei mene kauaa, kun toinenkin lähtee.
”°°° oli rakastunut aika ehdottomasti ja – toisen ”armoilla”. °°° Valta 'tehdä' täysin onnelliseksi tai syöstä lohduttomaan suruun. Intohimo (passion) tarkoittaa myös kärsimystä.”
Näinhän se on. Tosin ei anneta elämää toiselle mutta annetaan itsemme alttiiksi haavoittumiselle. Ilman sitä ei rakkaus ole mahdollista.
”Mustasukkaisuus oli mm. pelkoa että joku toinen on parempi/enemmän, puoliso saa jotain (huomio, hellyys, mielenkiinto?) enemmän kuin minä,..°°°
Pelko menettämisestä. Kateus. Jokainen hetki halutaan olla kumppanin seurassa, tai sen hetken itse menettää (joku toinen saa, mikä kuuluisi itselle). Jopa kateus (mustasukkaisuus) menneisyydestä (ennen minua), kun ei ole voinut saada niitäkin kallisarvoisia 'pyhiä' hetkiä, tapahtumia.”
Mustasukkaisuus on varsin varhainen tunne jostain lapsuudesta. Me haluamme olla kaikki, keskus. Se voi myös muuttua elämää tuhoavaksi voimaksi – vallankäytöksi ja väkivallaksi. http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=196
”°°°...se nimittäin hävettäisi minua! °°°
Regressio = lapsellista => aikuisuuden vaatimus => häpeä”
Vai se, että olen itsekäs ja vallanhaluinen. En kykene ottamana vastaan muilta sitä, mitä itse teen? Enkö itse kykene antamaan sitä, mitä minulle annetaan? Arvo – ympäristön vaatimukset - toteutuminen/moraali – itsekunnioitus!
”on kirjoitettava kirja, jotta ne voi määritellä.”
°°° Näitä on tutkittu ja kirjoitettu myös kirjoja. Voit aloittaa vaikka: °°°
Siitä on jo aikaa kun aloitin. Mihinkähän olisi aikanaan hyvä lopettaa...
Tarkoitin etten voi viesteissäni määritellä mistä puhun, puhun kirjallisuudesta saamillani käsitteillä.
°°° Itse ajattelen että rakkaus on perusvoima tai tunne, °°°
Niin, onko rakkautta erilaista, mutta se on silti sama tunne?
°°° se miten ilmaisemme sitä kenellekin on oma lajinsa. °°°
Onko rakkautta, jos sitä ei ilmaista? Ilmenemismuotoja rakkaudelle?
Miten tunnistaa rakkauden eri lajit? Miten rakkautta osaa ilmaista, että sen voi toinen tunnistaa? Miten rakkautta osaa itse tunnistaa että sitä voi ilmaista? Ilmentääkö avoin suhde rakkautta? Jos niin minkälaista rakkautta? Ehkä kysymys toimii vastauksenakin.
°°° Rakastuminen on ehkä se hallitsemattomin mutta ei mikään mysteeri. °°°
Tuntuuko se mysteeriltä? Jokainen on tuntenut mustasukkaisuuttakin, mutta osaako silti määritellä?
°°° Seksuaalisuus on yksi tapa osoittaa rakkautta, mutta seksuaalisen perusta on joku muu kuin rakkaus. °°°
Seksi voi olla rakkautta, mutta rakkaus ei ole seksiä. Onko silloin rakkautta jos ei ole seksiä?
°°° Seksuaalisuus syttyy rakastumisen tunteen myötä °°°
Et varmaan tarkoita seksuaalisuutta, vaan seksuaalista halua.
Se voi olla yleistä rakastumisessa, mutta ei aiheutua siitä.
°°° rakastumisen tunne kiinnitetään seksiin. Seksi on ikään kuin luvallisempaan tuon tunteen myötä. °°°
Niin, mitä on tunteeton seksi? Voiko sitä edes olla? Ehkä sillä tarkoitetaan seksiä 'väärien' tunteiden yhteydessä. Esim. ystävyys ja seksi, on jonkun mielestä väärin. Jos 'ystävä' onkin kaveri, 'tuttu', se on jotenkin 'tunteetonta'.
°°°…kuvataan usein sanoilla, sielun kumppanuus, melkein kuin minä, sisäinen yhteys tai ainutlaatuinen suhde jne. Näitä kuvauksia olen kuullut pitkäaikaisista suhteista. °°°
Ystävyydestä? Sillä on vain sellainen 'paha kaiku', ettei oikein sovi syyksi 'suhteelle' (arvoton, häpeällinen?). Sehän on 'vain' ystävyyttä ("ollaan vain ystäviä, kun suurempaa ei synny").
°°° Toinen... Nimenomaan kyse on rakastamisesta ja lujan intuitiivisen yhteyden säilymisestä vuosien aikana. °°°
Juuri niinkuin ystävyys…
…päivastoin kuin rakastuminen…
°°°…monelle tuntuu olevan tämä se ”rakkauden” ilmentyminen. °°°
…sitä halutaan. Onko siinä 'sitä jotain'?
°°°…moni tukahduttaa oman ja parinsa kasvun tämän ”säännön” alle. °°°
Säännöillä voi sulkea pois sen mikä ei ole rakastumista, ehkä ajattelemattomuuttaan rakastumisenkin.
°°° Kaikki tulee ilmaista ja ”salaisuuksia ” ei saa olla. Suhteen alussa luonnollista, mutta siitä pitäisi jaksaa kasvaa eteenpäin. °°°
Niin, mitä tapahtuu, kun rakastuminen loppuu (ja se aina loppuu)?
Toivotaanko että rakastuisi uudelleen?
°°° Tosin ei anneta elämää toiselle…°°°
Molemminpuolisessa rakastumisessa 'saadaan' ja 'annetaan' toisillensa 'elämä' (tuntee elävänsä).
°°°…mutta annetaan itsemme alttiiksi haavoittumiselle. °°°
Yksipuolisen rakastumisen tragedia on melkoinen helvetti. Kärsimys haavoittaa. Uskaltaako rakastua jos pelkää sitä?
°°° Ilman sitä ei rakkaus ole mahdollista. °°°
Voiko sellaista ihmistä rakastaa, joka ei anna koskaan mitään, eikä rakasta, ei ole vastarakkautta? Jos rakastaa, saako silti jotain? Puhutaanko pyyteettömästä rakkaudesta? Onko se kärsimys? Haavoittuuko siitä? Mitä se kannattaa ja halutaanko sitä? Kuulostaako idioottimaiselta, jos sanoo halailevansa puita?
°°° Mustasukkaisuus on…voi myös muuttua elämää tuhoavaksi voimaksi – vallankäytöksi ja väkivallaksi. °°°
Halutaan saada (pitää) jotain. Käytetään siihen valtaa ja voimaa.
°°° Vai se, että olen itsekäs ja vallanhaluinen. °°°
Meidän on oltava, jotta pysyisimme hengissä, muttei liikaa.
°°° En kykene ottamana vastaan muilta sitä, mitä itse teen? °°°
Minulla ei ole jotain kykyä, mikä toisella on? Haluanko sen kyvyn itselleni vai haluanko ettei toisellakaan olisi? Kateellisuudessa on rakentava ja tuhoava aspekti.
Se naapurin hieno auto. Käynkö lyömässä lommoille vai ostamassa itselleni samanlaisen?
°°° Enkö itse kykene antamaan sitä, mitä minulle annetaan? °°°
Kuika lähellä ihailtavuus ja kadehdittavuus onkaan toisiaan.
Pitääkö pystyä täsmälleen samaan, kuin joku toinen, ollakseen hyvä?
"On se, hieno auto se on, mutta haluaisin itselleni toisenlaisen, mieleiseni, vaikka eihän sekään välttämätön ole. Ehkä hankin jotain muuta kuin uuden auton".
nyt niin vuolasta ajatusten virtaa, ettei siitä saa punaista lankaa (loogisuutta) kiinni millään.
Mielestäni avoin avioliitto on vaihtoehto elää parisuhteessa. Se on parempi kuin suljettu suhde, jossa petetään. Ellei itse tunne kykenevänsä sellaiseen, on siis etsittävä puoliso, jolla on sama näkökanta.
Toisaalta on hyvä joskus miettiä, mikä siinä seksuaalisessa uskollisuudessa sitten on niin tärkeää – jokainen omalta kohdaltaan. Koska kuitenkin se on aika kulttuurisidonnainen, joten useimmiten me vaadimme sitä uskollisuutta vain ulkonaisten seikkojen tähden. Tahtoo sanoa, että ”maineemme tahraantuu” muiden silmissä, muut suhtautuvat tuomitsevasti, jos emme elä ”perinteisten” sääntöjen mukaan. Pelkäämme ja olemme tämän pelon takia ”uskollisia”.
Muutama kommentti näihin vielä:
°°° Vai se, että olen itsekäs ja vallanhaluinen. °°°
Meidän on oltava, jotta pysyisimme hengissä, muttei liikaa.
°°° En kykene ottamana vastaan muilta sitä, mitä itse teen? °°°
Minulla ei ole jotain kykyä, mikä toisella on? Haluanko sen kyvyn itselleni vai haluanko ettei toisellakaan olisi? Kateellisuudessa on rakentava ja tuhoava aspekti.
Se naapurin hieno auto. Käynkö lyömässä lommoille vai ostamassa itselleni samanlaisen?
°°° Enkö itse kykene antamaan sitä, mitä minulle annetaan? °°°
Kuika lähellä ihailtavuus ja kadehdittavuus onkaan toisiaan.
Pitääkö pystyä täsmälleen samaan, kuin joku toinen, ollakseen hyvä?
"On se, hieno auto se on, mutta haluaisin itselleni toisenlaisen, mieleiseni, vaikka eihän sekään välttämätön ole. Ehkä hankin jotain muuta kuin uuden auton".
Jos annan itselleni vapauden, niin pystynkö sallimaan sen myös toiselle? Kykenenkö ottamaan sen tiedon vastaan (että esim. toinen on harrastanut seksiä jonkun muun kanssa) niin kuin haluaisin toisen ottavan sen vastaan, kun itse olen niin tehnyt? Voiko toiselta vaatia enemmän mihin itse pystyy? Tai päinvastoin, voinko rajoittaa toista (käyttää valtaani), koska en itse pysty hyväksymään em. asiaa?
Omasta mielestäni ei ole moraalisesti oikein vaatia toiselta enempää kuin itseltäänkään. Toisaalta voi/saan itse päättää, annanko toiselle vaikka enemmän vapauksia kuin itselleni. Itsekunnioitus tulee siitä, kuinka hyvin kykenen pysymään omissa arvoissani.
°°°…ettei siitä saa punaista lankaa (loogisuutta) kiinni millään. °°°
Ei sitä ollutkaan. Kimppu sekalaisia huomioita.
Vähän lisääkin yleistä höpinää aiheesta ja vierestä.
°°° Mielestäni avoin avioliitto on vaihtoehto elää parisuhteessa. °°°
Kun se on vaihtoehto, se ei ole korvike. Kumpikin tiedämme mitä se on ja mitä ei.
°°° Se on parempi kuin suljettu suhde, jossa petetään. °°°
Niin helposti tulee käytettyä sanoja epämääräisesti. Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta ymmärtävätkö ne, jotka eivät tiedä mitä avoimella suhteella tarkoitetaan? Niitäkin on rajoiltaan erilaisia.
Avoimessa suhteessa voi tietenkin ylittää rajoja ja näinollen pettää. Vain jos sovitaan ettei rajoja ole ollenkaan, ei voi myöskään pettää. Joku puhuu pettämisestä omaan tyyliin, ei tarkoita petosta vaan se on synonyymi jollekin muulle (sekavaa).
Milloin rajoja on tai ei ole? Kun aloittaa suhteen, aloittaako sen olettamalla rajat, normin mukaan? Tekeekö molemmat saman normin mukaan? Missä se normi on nähtävissä? Löytääkö lakikirjasta enää, mikä on rajojen rikkomista, aviorikos? Pitääkö etsiä Raamatusta ja kuka sen mukaan elää?
Oletukset johtavat ongelmiin. Oletetun rajan ylitykset ovat oletettavia, eli tavallista kauraa. Suhteen rajat olisi hyvä sopia AINA! Se ei ole avoimen suhteen ydin, onko niitä rajoja, vaan se mihin ne rajat asetetaan.
°°° Ellei itse tunne kykenevänsä sellaiseen, on siis etsittävä puoliso, jolla on sama näkökanta. °°°
Aivan, sama moraali, samat säännöt.
°°° Toisaalta on hyvä joskus miettiä, mikä siinä seksuaalisessa uskollisuudessa sitten on niin tärkeää – jokainen omalta kohdaltaan. °°°
Ymmärtäminen auttaa hyväksymään ja sen minkä hyväksyy voi helpommin sallia.
°°° Koska kuitenkin se on aika kulttuurisidonnainen…°°°
Kulttuurin yhdenmukaisuuden paine? Normi on yhdenmukainen käyttäytyminen.
°°°…joten useimmiten me vaadimme sitä uskollisuutta vain ulkonaisten seikkojen tähden. Tahtoo sanoa, että ”maineemme tahraantuu” muiden silmissä, muut suhtautuvat tuomitsevasti…°°°
Ihannointi, ylpeys, kunniallisuus, kunnollisuus, niiden saavuttaminen tai saavuttamattomuus. Pyrkimys ihanteelliseen ja siinä onnistuminen. Mitä ihanteita valitsee?
°°°…jos emme elä ”perinteisten” sääntöjen mukaan. °°°
…epäonnistummeko kaikessa, vai voimmeko onnistua silti tärkeimmässä?
Avoin suhde on yritys vaikuttaa seuraaviin asioihin:
°°° Pelkäämme ja olemme tämän pelon takia ”uskollisia”. °°°
Jos emme ole, ehkä salaamme, jotta emme menettäisi kasvojamme, muiden silmissä.
- voimme sopia (esim. kahden kesken ymmärtäen) sallivuudesta, mikä mahdollistaa suurempaa avoimuutta, vähentää tarvetta salailuun.
°°° Jos annan itselleni vapauden, niin pystynkö sallimaan sen myös toiselle? °°°
Kaksinaismoraaliakin ilmenee.
- voimme tehdä sen tarpeettomaksi.
°°° Kykenenkö ottamaan sen tiedon vastaan (että esim. toinen on harrastanut seksiä jonkun muun kanssa) niin kuin haluaisin toisen ottavan sen vastaan, kun itse olen niin tehnyt?
- voimme voittaa pelkomme ymmärtämällä tapahtumien merkityksiä.
- voimme ymmärtää että sallivuus voi koitua lopulta hyväksi.
°°° Voiko toiselta vaatia enemmän mihin itse pystyy? °°°
Vaadimme, mutta saammeko kaiken vaatimamme?
- voimme tunnustaa realiteetit ääneen, että tahtomme ei takaa mitään.
°°° Tai päinvastoin, voinko rajoittaa toista (käyttää valtaani), koska en itse pysty hyväksymään em. asiaa? °°°
- voimme käyttää valtaa vain sen verran kuin sitä annetaan.
- voimme jättää käytämättä enemmän, jolloin sitä ei enää olekaan.
°°° Omasta mielestäni ei ole moraalisesti oikein vaatia toiselta enempää kuin itseltäänkään. °°°
Oikeustaju vaihtelee.
- voimme hyväksyä sen ettää käytämme valtaa mahdollisimman vähän, ja onnistumme vaikuttamaan enemmän (näennäinen paradoksi).
°°° Toisaalta voi/saan itse päättää, annanko toiselle vaikka enemmän vapauksia kuin itselleni. °°°
Sellaisiakin ihmisiä on. Ymmärtääkö monikin mitä mieltä siinä sitten mahtaa olla?
°°° Itsekunnioitus tulee siitä, kuinka hyvin kykenen pysymään omissa arvoissani. °°°
Varsinkin niissä korkeissa arvoissa ;-D
Kuinka korkealla arvot ovat sopivan korkealla, mutta että niihin vielä voi yltää?
Tuon kertoman perusteella voi olettaa, että ette kumpikaan tiedä, mitä haluatte. Olisi mukava viilettää kukasta kukkaan, mutta mukava olisi, jos joku olisi sitten kun ketään muita ei ole saatavilla. En tiedä ikäänne, mutta yleensä ihmissuhteilla leikkiminen jättää pysyviä haavoja ja epäluottamusta.
Kyllä sen TIETÄÄ, milloin haluaa sitoutua johonkin ihmiseen, sitä ei tarvitse viikko tolkulla miettiä. Jos pitää miettiä, silloin on parasta jatkaa matkaa yksin. Aina on ihmiselle parempi, jos niitä epätoivoisia kokeiluja on vähemmän kuin enemmän. Ei pidä mennä lauman mukana kokeilemaan ihan kaikkea.