Mulla on ongelma. Löysin treffit-palstalta ihan mielenkiintoisen yksinhuoltajan profiiliin. En siis ole vielä lähestynyt häntä ollenkaan. Kaikin puolin vaikuttaa mukavalta, mutta epäilen että haluanko lähteä ollenkaan seikkailemaan lapsellisen :) naisen kanssa. Miten te suhtaudutte tapailuun jos teillä on lapsi?? Penska on epäilemättä ykkössijalla, mutta jääkö mies täysin ilman huomiota?? Pystyykö yksinhuoltaja viettämään kodin ulkopuolista elämää ollenkaan?? Oma ihannekumppanini olisi lapseton, mutta onko sillä merkitystä jos se nainen on oikea tyyppi. Onko yh:t epätoivoisia ?? Näillä palstoilla saa lukea kaikenlaista kaunista, mutta mulla ei omakohtaisia kokemuksia ole, joten en suoriltaan haluaisi tuomita.
Joku sanoo tietysti että "laita sille viestiä ja kysy", mutta muutaman kokemuksen viisaampana laitan tänne tekstiä ennenkuin tälle kyseiselle henkilölle.
Yh-äidit ja muutkin...
Lament
271480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ikää on se 20 ja rapiat.
Jos lapsi on isällään esim. joka toinen viikonloppu ja kenties lisäksi satunnaisesti välilläkin, niin jäähän siinä aikaa seurustelulle. Jos lapsen isä ei ole kuvioissa niin sitten on hankalampaa, mutta siinä taas voivat olla apuna isovanhemmat, sisarukset jne. Missään tapauksessa minusta ei pidä sotkea lasta mukaan seurusteluun ennen kuin ollaan oikeasti vakavalla pohjalla.
Noin yleisesti ottaen kierrän yh-äidit kaukaa. En kaipaa valmiita lapsia elämääni aloittaessani suhdetta. "Miten te suhtaudutte tapailuun jos teillä on lapsi??" Yh-äidit suhtautuvat hyvin eri tavoin tapailuun. Valitettavan monelle se on vain kaipuuta läheisyyteen ja pakoa arjesta lapsen kanssa. Muuten ok mutta usein se kumppani on vähän sellainen ylimääräinen nappula. "Penska on epäilemättä ykkössijalla, mutta jääkö mies täysin ilman huomiota??" Voi hyvinkin jäädä tai sitte on näitä jotka heittäytyvät miesten jalkoihin että joku pelastaisi heidät miehettömältä elämältä. "Pystyykö yksinhuoltaja viettämään kodin ulkopuolista elämää ollenkaan??" Vaihtelevasti pystyvät. Kyllä se vain aika usein lapsen säännöillä mennään ja tapailu voi olla vaikeaa. "Oma ihannekumppanini olisi lapseton, mutta onko sillä merkitystä jos se nainen on oikea tyyppi." On sillä minulle sen verran että pitäisi maailman suurin piirtein räjähtää että joku yh kolahtaisi. "Onko yh:t epätoivoisia ??" Osa on ja sitten on niitä jotka ajattelevat että yh-äiteys ei ole muuttanut heidän elämäänsä ja kutsuvat itseään "sinkkuäideiksi". Käytännössä rasittava akka pilalle hemmoteltu pentu. Todella kiinnostavaa ja kiihottavaa siis. "Näillä palstoilla saa lukea kaikenlaista kaunista, mutta mulla ei omakohtaisia kokemuksia ole, joten en suoriltaan haluaisi tuomita." Kysymys ei ole tuomitsemisesta vaan kriteereistä ja mitä suhteelta haluaa. Mikäänhän sinua ei estä laittamasta viestiä hänelle ja vähän tutustumasta.
" "Oma ihannekumppanini olisi lapseton, mutta onko sillä merkitystä jos se nainen on oikea tyyppi." " Usein ihmisillä on tapana hakeutua parisuhteeseen ihan omien lähtökohtien ja elämäntilanteen pohjalta, ja eivät ne suhteet tule väkisin. " Osa on ja sitten on niitä jotka ajattelevat että yh-äiteys ei ole muuttanut heidän elämäänsä ja kutsuvat itseään "sinkkuäideiksi". Käytännössä rasittava akka pilalle hemmoteltu pentu. Todella kiinnostavaa ja kiihottavaa siis. " Tätä "sinkkuäiti" termiä en ymmärrä ollenkaan. Miksi ei voi sanoa olevansa eronnut ? Kyllä oikean sinkun ja "sinkkuaidin" välillä on miehen ja lapsen mentävä aukko. " "Näillä palstoilla saa lukea kaikenlaista kaunista, mutta mulla ei omakohtaisia kokemuksia ole, joten en suoriltaan haluaisi tuomita." Kysymys ei ole tuomitsemisesta vaan kriteereistä ja mitä suhteelta haluaa. " Juuri näin. Parisuhde ei synny vain pelkästä velvollisuudentunnosta, vaan kyllä siihen vaaditaan muutakin.
Omituista siinä on se, että osaat kertoa yh-äideistä aika paljon, vaikka kierrät ne kaukaa. Mistä sä voit tietää?
Kyllä siinä sitten tuli selvät tuntomerkit.. :oD
Ajattelitkohan millään(aivot/vehket???)tuota kirjoittaessasi???
Niin..kyllähän se niin on että meistä tulee melkeinpä "spitaalisia" lapsen saatuamme..mutta tuota lukiessani..huhuhuh...
Ja väität vielä ettet tuomitse.... :oD
Itse en ole yh, mutta heidän puolestaan kyllä harmittaa tietynlainen suhtautuminen heihin. Se alaspäin katsominen välittyy tässäkin kirjeessä. "Yh-äidit suhtautuvat hyvin eri tavoin tapailuun.Valitettavan monelle se on vain kaipuuta läheisyyteen", läheisyyden kaipuu on luontainen ominaisuus ihmiselle oli yh tai ei, etkö sinäkin deittaile ihmisiä löytääksesi rakkauden ja saadaksesi sitä läheisyyttä mitä parisuhteen kuuluu antaa. Miksi yh ei saisi tehdä näin?? Näissä yh vastaisissa kirjoituksissa välittyy lähinnä "pikkupoikamaiset" fiilikset siitä, että ei itse vain jää lapsen jalkoihin. Olisihan se kamalaa jos aikuinen mies joutuisi taistelemaan huomiosta lapsen kanssa. Yh-äideissä kamalin piirre miehelle tuntuu lopulta olevan toisen miehen lapsi. Sehän on muistutus naisen menneisyydetä ja todiste siitä, että joku mies ehti ennen ja sitähän ei suomalainen mies sulata. Saattaahan olla, että sinäkin olet joskus yh?! Loppuuko sinun seuraelämäsi siihen?
välittyy pikkutyttömäiset fiilikset siitä että kun pesä on jo perustettu ja siellä on pentujakin että nyt voi sitten etsiä uuden miehen kuten ennenkin.
"Olisihan se kamalaa jos aikuinen mies joutuisi taistelemaan huomiosta lapsen kanssa."
Totta helvetissä olisi!
Kuinka moni aikuinen ihminen jaksaa taistella jonkun huomiosta vaikkapa lapsen kanssa?
"Yh-äideissä kamalin piirre miehelle tuntuu lopulta olevan toisen miehen lapsi. Sehän on muistutus naisen menneisyydetä ja todiste siitä, että joku mies ehti ennen ja sitähän ei suomalainen mies sulata."
Ei vaan siitä että se lapsi on olemassa naiselle ensin läsnä ja sitten vasta mies. Samalla kun pitäisi olla kiinnostunut tästä naisesta niin pitäisi olla tutustumassa sitten vielä jonkun toisen lapseen. Luomassa sidettä ja uutta ihmissuhdetta.
Toki se kertoo myös naisen menneisyydestä ja siitä että hän teki väärän valinnan miesten suhteen. ;)
"Saattaahan olla, että sinäkin olet joskus yh?! Loppuuko sinun seuraelämäsi siihen?"
Sehän ei ole minun päätettävissä vaan muiden?
Ainakaan minä en suhtautuisi siihen kuin te teette.
ihan k*****ä, etkö olekin?
Mutta sallitakoon sulle se, ei muuta
Aika lapsellista päättelyä. En edeleenkään ole yh, vaikka sitä kirjoitukseni perusteella ilmeisesti niin mukava sinun olisi päätellä. Olen kuitenkin lapsen silmin aikanaan katsellut mitä on olla yh:n lapsi ja kuinka oma äitini onnistui löytämään miehen, joka ei voinut toisen miehen lapsia hyväksyä ja näkyi kohtelussa. Totta on, että tällaisten miesten olisi syytä välttää yh-äitejä ihan kaikkien parhaaksi. Kuitenkin ymmärrän äitini kaipuun toisen ihmisen lähelle väkivaltaisen liiton jälkeen. Hellyyden ja huomion kaipuu on luonnollista. Miksi yh ei saisi etsiä itselleen uutta suhdetta siinä kuin muutkin?
Mutta, olen sitä mieltä että lapsia omaavat olisivat parempia toisilleen kuin lapsettomat ja yht/vklisät. Perheellinen henkilö ymmärtää sen perhe-elämän, jota välttämättä lapseton ei ymmärrä, ja omasta puolestani voin sanoa (kokemuksen kautta) että minulle ei sovi vklisä, koska minulla ei ole lapsia ja elän täysin erinlaista elämää kuin lapsia omaava henkilö.
Se on se elämäntilanne mikä sanelee ainakin minulle kumppanin valinnan, jokaisella on kuitenkin oikeus valita sellainen kumppani jonka kanssa tuntuu oikealta ja hyvältä olla. En tuomitse yht tai vklisät ja ennemminkin toivon heille että he löytäisivät itselleen sekä lapsillekin toisen aikuisen jokapäiväiseen elämään ja sellaisen joka ymmärtää ja välittää lapsista.
Lapseton ei aina ymmärrä/tahdo ymmärtää että se lapsi on vanhemmalle se ykkönen, saattaa tulla mustasukkaisuutta ym. Lapsia omaavat ovat kasvaneet vanhemmiksi ajalla ja jos suhteeseen tulee lapseton, niin hyppy perhe-elämään tapahtuu silmänräpäyksessä, siihen hulinaan ei hetkessä opi ja mielestäni se vaatii aikaa sekä kärsivällisyyttä että ymmärrystä. Se ei ole helppoa lapsettomalle.
Yksinhuoltajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, joista voisi sanoa "YHt ovat tällaisia, viettävät aikaansa näin ja seurustelevat näin". Jokainen ihminen on yksilö, mitään yleistyksiä ei voi tehdä jonkin yhdistävän tekijän perusteella. YHn seurustelu riippuu hänen henk.koht. ominaisuuksiensa lisäksi mm. lapsen/lasten iästä, pienempien lasten vanhemmat ovat sidoksissa enemmän lapsiinsa kuin kouluikäisten lasten. Lisäksi useimmilla on mahdollisuus laittaa lapsi hoitoon esim. toiselle vanhemmalleen tai muille, joten kotoa pääsee tuulettumaan kyllä. Ei voi muuta neuvoa antaa, kuin että kysy ko. naiselta mitä mieltä hän itse on asiasta omalla kohdallaan.
Minulla itselläni yh:na on kyllä niin, että työ on se, joka vie turhan paljon aikaa, mutta kun töissä on käytävä. Totta kai lapsi on etusijalla sillä tapaa, että on lapsi ja täysin riippuvainen äitinsä/isänsä rakkaudesta ja hoivasta. Mutta en ymmärrä, mitä se on mieheltä pois. Samahan se on, jos on oma lapsi...se tuo oman haasteensa parisuhteeseen...lapsi opettaa naisille ja miehille epäitsekkyyttä. Itsekäs äiti/isä on täys p. Mutta mitä elämä oikeastaan on muuta kuin henkisen kasvun matka ja lapsi on kyllä paras opettaja...on niitä opettajia muitakin...sairaudet, avioliitto ja sen semmoiset. Minulla ei lapsi kyllä ole muuttanut sitä vietänkö kodin ulkopuolista elämää vai en...tykkään olla kotona oli lasta tai ei...lapsen kanssa on ehkä liikuttava enemmän kodin ulkopuolella. Mutta kyllähän yh on nainen/mies kuten muutkin naiset/miehet ja kaipaa parisuhdetta ja seksiä jne. En tiedä, mitä tarkoitat epätoivoisella...epätoivoinen mistä??...Mutta jos sinusta yhtään tuntuu, että nainen, jolla on lapsi/lapsia, ei sovi sinulle, niin älä turhaan naista kiusaa. Anna hänen löytää mies, joka rakastaa lapsia...oli omia tai vieraan...sellaisiakin miehiä on :). Itse olen sitä mieltä, että lapset ovat elämän paras asia...he ovat niin aitoja :). Mikä tässä maailmassa on loppujen lopuksi tärkeää...kysy sitä itseltäsi niin voit päättää millaisen naisen haluat...jos on tärkeää juhlia ja elää pinnallista elämää, niin niitäkin naisia löytyy...pilvin pimein...Tuo käyttämäsi termi "penska" jo kielii suhtautumisestasi lapsiin...ehkä on parempi, että etsit lapsettoman naisen :).
tässä on hyvä kirjoitus kunnes: "jos on tärkeää juhlia ja elää pinnallista elämää, niin niitäkin naisia löytyy...pilvin pimein..." On olemassa myös lapsettomia naisia jotka eivät ole pinnallisia ja miehiä jotka tahtovat elää vaikkapa kotielämää ilman muiden miesten pentuja. Ei se lapsi opeta yhtään mitään jos ei itse opi. Totta kai rakastat lastasi ja se on sinulle kiva asia mutta kaikki miehet eivät kuule jaksa vasta kuin omia lapsia vaikka kuinka aitoja olisivatkin.
Ihan sama minulle :)...Suomi on vapaa maa...saa valita ihan lapsettomankin kumppanin, ei sitä kukaan estä :). Tosiasia vaan on se, että 60-70% avioliitoista päättyy eroon, joten niitä yh-äitejä ja yh-iskiä kyllä valitettavasti on ja tulee olemaan. Itsestäsikin voi joku päivä vielä tulla yh-iskä :). Mites sitten suu pannaan, kun naiset ei jaksa sinun mukuloitasi...no, kun eivät ole OMIA...heh...olen työssäni nähnyt paljon miehiä, nuoriakin, jotka ovat hienosti ottaneet isäpuolen roolin...sellaisille miehille nostan hattua. Mutta miehiä on moneksi...jotkut tosiaan vaan katsoo lapsessa geenejä...jos on omat geenit, niin hienoa...jos ei niin p-juttu...mitä sellaiseen lapsen edes tutustumaan...eihän se ole lapsi eikä mikään :)). Minä itse kun olen koko elämäni haaveillut voivani adoptoida omien lapsien lisäksi...mutta sellaista miestä ei ole tullut vastaan vielä...Brad Pitt olisi ollut oiva, mutta meni nenän edestä :)...vahinko.
enkä toisten pentuja jaksa lähteä kasvattamaan. Se side vain on erilainen. Jos ei Suomesta löydy lapsetonta naista niin pitää etsiä muualta. Toisten jakojäännöksiä en ala huoltamaan. Sitten kun on omia lapsia niin asia on eri tietysti. Niistä pidetään huolta ja etsitään nuorikko joka hyväksyy ne. ;)
"Totta kai rakastat lastasi ja se on sinulle kiva asia mutta kaikki miehet eivät kuule jaksa vasta kuin omia lapsia vaikka kuinka aitoja olisivatkin." Miksi pitäisi jaksaa muiden lapsia ? YH:n lapsella on ihan omatkin vanhemmat, joille kuuluu lapsen kasvatusvastuu. Sitä ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. Sekin on ihan normaalia, että miehiä kiinnostaa ensisijaisesti ne omat lapset. Niin se menee naistenkin tapauksessa, jotka nyt ylipäätänsä omia lapsia haluavat.
"Tosiasia vaan on se, että 60-70% avioliitoista päättyy eroon, joten niitä yh-äitejä ja yh-iskiä kyllä valitettavasti on ja tulee olemaan. " Tuo perustelu kuuluu ihan samaan sarjaan kuin se että "kyllä nyt kannattaa ottaa lainaa, kun korot ovat niin alhaalla". Kuule ! Ei sitä parisuhdetta solmita tai olla solmimatta sen vuoksi, että 60-70% liitoista päätyy eroon. Vastaavasti ainakin sellaiset 30-40 % liitoista ei päädy eroon, joten miksi murehtia asioita etukäteen ? Tai ylipäätänsä, elää asioita niin, kuin ne toteutuisivat. Kyllä se ero tulee jos on tullakseen. Ero myös voi olla tulematta. Kyse on aina monen tekijän summasta. Erojen syynä voi olla (ja varmaan onkin myös se) että monelta on tainnut jäädä kotitehtävät tekemättä ? Jo deittailuvaiheessa ihmisillä on niin kiire, että ei ole aikaa tutustua tulevaan kumppaniin. 7 minutin pikadeitin jälkeen pitää päästä jo heti ekoilla treffeillä naimaan/pukille, jotta ehditään suunnittelemaan ylelliset satuhäät seuraavaksi viikonlopuksi. Lisäksi nykyisin parinvalinnassa tuntuvat pätevän kaikki toissijaiset tai täysin merkityksettömät hakukriteerit, ja sellaiset asiat, joilla on merkitystä jo ihan parisuhteeseen tai sen toimivuuteen ovat out. Siksi ei ole ihme, että näitä "me kasvettiin erilleen" tapauksia on niin paljon. Monessa tapauksessa syy voi olla siinä, että on jo alunperin tullut valittua täysin vääränlainen kumppani...
"Monessa tapauksessa syy voi olla siinä, että on jo alunperin tullut valittua täysin vääränlainen kumppani... " Turhan usein ihmisillä on myös tapana syyttää omista huonoista valinnoistaan entistä kumppania, vaikka vastaus löytyisi peiliin katsomalla.
"Mutta en ymmärrä, mitä se on mieheltä pois. " No miten miehen hirvireissut, kalareissut, työmatkat, harrastukset ovat vaimolta pois? Jos suuri osa huomiosta menee jonnekin muualle kuin kumppanille, niin kyllä se alkaa näkymään. "Samahan se on, jos on oma lapsi...se tuo oman haasteensa parisuhteeseen" Ei se ole sama asia. Jos lapsen isä on jotenkuten kunnollinen, se kuuluu lapsen arkeen, kuten myös miehen suku.
"Miksi pitäisi jaksaa muiden lapsia ? YH:n lapsella on ihan omatkin vanhemmat, joille kuuluu lapsen kasvatusvastuu." Jos kuvittelet että isäpuolelle ei kuulu kasvatusvastuuta niin aika metsässä olet. Miten ihmeessä isäpuoli edes voisi elää kohdellen lapsia kuin ilmaa?
"Miten ihmeessä isäpuoli edes voisi elää kohdellen lapsia kuin ilmaa? " Tässä on juuri asian ydin. Haluan omia lapsia, en vain velvollisuudentunnosta parisuhteeseen hoitamaan muiden lapsia. Vai ymmärsinkö oikein, että lapset ovat vain naisen yksinoikeus, ja vain naiselle sallitaan mahdollisuus valita kumppani ja parisuhde ? Tietääkseni jokaisella ihmisellä on valinnan vapaus päättää millaisessa ihmissuhteessa haluaa elää. Tämä valinnan mahdollisuus on ollut aikanaan myös yksinhuoltajalla. Miksi samaa valinnan mahdollisuutt aei saisi olla lapsettomalla ihmisellä ?
Ihmiset ovat ensin yksilöitä, sitten vasta jonkin ryhmänsä edustajia. Fakta kuitenkin on, että 20 -ikäisellä on varmasti niin pienet lapset, että heidän hoitamisensa on aikaa vievää. Toisaalta, huoltajuuden järjestelyt, isovanhemmat ym ym ym ym. ei näy profiilista. Ota yhteyttä ja kerro kiinnostuksestasi. *Älä* kysy ensimmäisessä viestissä lastenhoidosta. Olet kai kiinnostunut naisesta? Kysy siis hänestä. Käytännön asioilla on taipumusta järjestyä, jos kaksi aikuista ihmistä haluaa niin olevan.
Ei me yksin/yhteis -huoltajat olla epätoivoisia, vaan mekin etsimme sitä oikeaa, sielumme puoliskoa :) Vaikka lapsia onkin niin kyllä ainakin minulle kumppani on tärkeä ja haluan antaa hänelle aikaa, lapset ovat vain hetken jaloissa ja sitten he lentävät omiin elämiinsä, mutta kumppanin kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Niin.. Sinuna jättäisin kyseisen "varteenotettavan" vaihtoehdon väliin, jos sinulla on ollut kriteerinä se ettei lapsia omaavia naisia. Yh-äidin kanssa suhde on todella erinlaista kuin lapsettoman naisen kanssa. Sinun tulisi olla valmis venymään niin henkisesti kuin fyysistikin ja pitäisi hyväksyä toisen lapset niin kuin ne olisivat omat ja siihen harva pystyy. Lapsen/lasten isä tulee aina olemaan kuvioissa mukana, haluit tai et ja hän on ensimmäinen jolle lasten äiti soittaa kun kyse on lapsista. Tulet aina olemaan ulkopuolinen tästä perhe-elämästä, mutta jos olet sinut tämän asian kanssa niin sitten kaikki on ok. Vaaditaan aika paljon lapsettomalta henkilöltä, jotta pystyy hyppäämään tuohon valmiiseen perhe-elämään varsinkin jos lapset ovat pieniä.
Miksi ihmeessä yh-äidit luokitellaan aina epätoivoisiksi? Eikö heillä ole ihan yhtäläinen oikeus haluta itselleen joku, kuten muillakin naisilla? Monesti yh-äidit ovat niitä parhaita, koska lasten kautta he ovat oppineet ottamaan huomioon myös muut, eivätkä ainoastaan tuijota omaa napaansa, kuten lapsettomat.
Minulla oli myös deitti ilmoitus Suomi24:ssa, ihanne kumppanina noin ikäiseni yh-äiti, koska itsellänikin on jo jälkikasvua edellisestä avioliitosta. Ajattelin yh-äitien ymmärtävän minun tarpeeni olla isänä omien lasteni kanssa, ja toisaalta tietävän jo, mitä todellinen elämä on lapsiperheessä ilman turhia haaveita pilvilinnoista. Eromme jälkeen tapailin vähän aikaa erään lapsettoman naisen kanssa, mutta se oli vaikeaa, koska hän oletti minun tyrkkäävän tuosta noin vain lapset hoitoon jonnekin, kun hänellä olisi ollut vapaa-aikaa.
Jännä juttu vaan, et yh:t hakevat lapsirakasta, huolehtivaa, turvallista jne. miestä, mutta kiinnostus loppuu siihen paikkaan, kun miehellä onkin omia lapsia(enkä ole alkoholisti, tupakoiva, ylipainoinen...ja olen omasta mielestä lähes normaalin näköinen:D ja vähän jopa koulujakin käynyt) No ehkä ikä tekee, ikäluokassani on vielä lapsettomiakin vaihtoehtoja tarjolla. Mut ei se mitään, ehkä sit nelikymppisenä vonkaan itekki täällä Yh-nuorikoita :D No ei tarvii....