Tätä helvettiä on jo jatkunut kaksi viikkoa ja miten se repiikään minua rikki. Olemme olleet yhdessä yli kuusi vuotta ja rakastan miestä edelleen. Olen aina ollut nainen, joka tekee kaiken rakkaittensa eteen ja viimeksi ajattelee itseään. Olen halunnut että koti on siisti ja lämmintä kotiruokaa on joka päivä. Olen myös ollut sairauksien vuoksi väsynyt ja tarvinnut apua arjen pyörittämiseen. Mies käynyt töissä ja minä näin aikuisena opiskelen uutta ammattia. Perheeseen kuuluu myös minun kohta täysi-ikäinen lapsi. Tiedän, että olen sortunut valittamaan myös välillä turhan pieneistä asioista jne.
Riitamme ovat koskeneet lähinnä arkisia asioita.
Oletin, että kaikesta huolimatta meillä on kaikki hyvin, kunnes mies ilmoitti kaksi viikkoa sitten, että ei tiedä haluaako enää asua kanssamme. Miehellä ei ole asuntoa vaan hän on nämä viikot asunut työpaikkansa taukotuvassa.
Olen pyytänyt miestä puhumaan kanssani ja olen ollut valmis lähtemään yhdessä puhumaan viisaamman luokse. Olen ehdottanut, että kokeillaan vielä ja hän tulisi kotiin ja näin kuuden vuoden jälkeen olisi vielä annettava mahdollisuus. Mies ei tiedä itse mitä haluaa.
Olen pyytänyt ratkaisua sillä tämä tietämättömyys satuttaa. Olen pyytänyt hakemaan sitten omat tavaransa ja erotaan sitten. Kuulemma se tuntuu niin lopulliselta ja kun ei vielä tiedä mitä haluaa.
Tänään täällä käydessä hän tokaisi, että kokeilla voisi mutta se kun minä vaadin johonkin vitun syksyyn saakka.. Siis olen ehdottanut, että jos kokeillaan niin useampi kuukausi sen pitää olla, sillä ei muutamassa viikossa oikeaa kuvaa saa.
Tuo syksyyn saakka kommentti loukkasi minua ja se kertoo minulle, että ei hän oikeasti edes haluaisi takaisin. Miksi ei sitten laske irti?
Ystäväksikään en voi jäädä ja enkä halua.
Itse olen antanut aiemmin vuosia sitten anteeksi hänen pettämisen ja humalassa riehumiset. Miten nainen voikin olla anteeksi antavainen ja mies ei suo edes mahdollisuutta suhteen parantamiseen.
umpikujassa itsekkin
umpikujassa
2590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
alistua lattiamatoksi, niin sinulle aina paikka löytyy jonkun oven alta. Ei sen puolesta olisi hätää. Miksi enää haluat miestä takaisin, jos hän osoittaa, ettei aio edes yrittää (jos syksykin on liian kaukana)? Oletkohan nyt varma, että se majapaikka on työpaikalla, eikä jonkun punkassa? Tee itse omat ratkaisusi, äläkä odota, että toinen tekee ratkaisun sinun puolestasi. Ottakaa se harkinra-aika ja katsokaa, jos vielä sen jälkeen kiinnostaa. Miehen kannattaa ihan muuttaa pois, koska kotona asumalla ei saa asioihin etäisyyttä. Asuntoasiat joudutte miettimään ja sanon kokemuksesta, ettei muutto toiseen asuntoon kaada maailmaa sinulta tai mieheltä. Päinvastoin, saa aikaa ajatella, tehdä "omia" asioita ja ratkaisuja, eikä nojautua kaikessa toiseen. Seisominen omilla jaloilla hetken selkeyttää asioita, haluaako vielä jatkaa, vai lopettaako kokonaan. Tee ratkaisu rohkeasti, mutta älä anele meistä takaisin, koska alennat silloin itsesi ruikuttajan osaan.
Mitä tuo siivoaminen ja kotiruoka asiaan kuuluu? Nekö sinulle ovat tärkein elämänsisältö ja parisuhteen onellisuuden tae? Ajattelet ensin muita ja sitten itseäsi, vai -- entäs jos niille rakkaillesi se sinun kotitöissä uurastamisesi ei olekaan niin valtava kiitollisuuden aihe kuin haluaisit? Ehkä miehesikin olisi halunnut itselleen elämänkumppanin eikä piikaa?
Jos miehesi ei enää viihdy kanssasi passaamisestasi huolimatta, niin sitten ei. Turha sitä on kinuta vielä kokeilemaan, oli sitten ensi viikkoon tai syksyyn asti tai jouluun. Miksi se asia enää kokeilemalla muuttuu? Ole tyytyväinen että saat asua entisessä asunnossa.
Mies kerätköön kamppeensa ja muuttakoon muualle ellei viihdy. Melko outo ratkaisu kyllä mieheltä asua jossain taukotuvassa jahkaamassa että erotako vai eikö, ellei teillä tosiaan mitään isompaa riitaa tai muuta kriisiä ollut. Luulisi nyt etsivän asunnon ensin. Ehkä hän tosiaan asustelee jonkun naisen luona.