Yh:n kanssa deittailu ... Apua ...

Ei kyse ole mistään YH:n aikataulusta. Vaikka itse olen kahden lapsen yh, mielestäni täytyy ottaa huomioon toisenkin aikaisempi elämä, eli antaa aikaa mahdolliselle suhteen muodostumiselle.
Ei kuulosta hyvälle, kun kyseinen naistuttavasi alkaa jo nyt rajoittaa menemisiäsi,vaikka ette vielä edes seurustele! Nainen on ehkä käsittänyt väärin, eli korjaa asia äkkiä ja jatka elämääsi. Jos tämä nainen jaksaa odottaa, hän on silloin kiinnostunut juuri sinusta. Muussa tapauksessa hän etsii isäpuolta ja siittäjää uudelle lapselle.

Ravintolassa tapaa monen moisia immeisiä. Olen omassa tuttavapiirissäni huomannut sellaisen piirteen ,että meillä yh-äideillä on taipumus tarttua kaikkeen epätoivon raivolla. Se että ruvetaan rajittamaan toisen menoja ja olemisia ei kyllä taida toimia ei ainakaan jos joku erehtyis rajoittamaan minun menoja heti toisella tapaamisella, tai niinku tässä taanoin kävi rupes ehdotteleen yhteen muuttoa. Ei muuta ku karkuun ja lujaa.

On aika kummallista joskus seurata sellaista leimaus keskustelua. Miten niin ne ihmiset joilla on lapsia, olisivat jotenkin enemmän jotakin tai vähemmän jotakin.

Tuo toiseen takertuminen tai mitä se nyt lienee onkaan, ei varmaan ole kiinni siitä, että tällä naisella on lapsia. Olisiko enemmän kiinni aiemmasta elämästä, edellisistä suhteista, siitä minkälaisiin suhteisiin nainen on tottunut, jne. Tämän naisen mielestä saattaa olla suhteilla joku tietty kaava, jota sitten seurataan. Ja näitä tämmöisiä ihmisiä löytyy tosiaan ihan niin miehistä kuin naisista, eikä siinä ole kyse siitä, onko lapsia vai ei.

Ehkä puhuminen taas jälleen kerran olisi poikaa. Sitä voisi ehkä ihan suoraan vaikka kysyä, että kun minä nyt aattelen näin, niin onko se näin? Vai onko se minun mielikuvitukseni puutetta? Voi ihan suoraan kysyä, että mitä toinen odottaa suhteelta ja onko hänellä jotakin toimintatapoja, kaavoja tai normeja suhteille. PUhuminen on siitä oiva keino, että se aina valaistaa tajuntaa. Suosittelen.

Sen vielä voisi mainita, että aika usein törmää näihin juttuihin, että on suhteen poikanen ja mies on pistänyt oikein kunnolla mielikuvituksen liikkeelle ja olettaa naisen haluavan sitä sun tätä. Ja kaikki on tosiaan vain sitä miehen mielikuvituksen tuotetta, mutta koska mies ei uskalla suoraan puhua asiasta, tai kysellä, jää kaikki arvailujen varaan. Ja kaikki voivat kuvitella sitä väärinkäsitysten määrää, mitä semmoisesta johtuu. Että miehet puhumaan ja kyselemään, suora peli on paras peli.

Mitä nyt luin nuo vastaukset läpi, niin on osa oikeassa ja osa väärässä.
Esim. tänään la oli melko kiireinen pv ja puhelin jäi asuntoon, niin tämä yh-äiti oli jo tosi huolissaan ja kuulemma mielikuvitus oli jo laukannut tosi kovaa. On se ovelaa, että jos on tavattu 2 kertaa, eikä ole sovittu mitään ja jos oikein oon ymmär. että mustasukkaisuus on jo pelissä, niin nyt on varmaan oikea aika sanoa, että moron.

Nyt opit että pelisäännöt selviksi alusta asti. Itse olen yh, lapset ala- ja ylä asteikäisiä. Vapaana piti rautalangasta vääntää joillekkin miehille että en halua ketään miespuolista saman katon alle, enkä lapsilleni isä hahmoa, heillä on omansa. Miesten oli vaikea käsittää että halusin luottamuksellisen suhteen, omissa asunnoissa, oma arkielämä lasten kanssa. Enkä tosiaankaan halua jokapäivä vierelle jotakin "vahtimaan", haluan myös omaa aikaa. En halua "äitipuoleksi" kenenkään lapsille, enkä huoltajaksi kenellekkään miehelle.

Löysin ihmisen (yh-isä) jolla samat ajatukset. Ihana tasapainoinen, luottamuksellinen suhde. Meillä on omaa aikaamme täydelliset jokatoinen viikonloppu (lapset molemmin puolin ex:llä). Oma arkielämämme tahoillamme (eri paikkakunta). Sovimme heti alussa pelisäännöt; täydellinen uskollisuus ja luottamus koko perusta, avoimet välit, muutamme yhteen vasta kun lapset molemmilla itsenäistyneet -siis jos vielä silloin tunteen ovat näin voimakkaat toisiamme kohtaan-.

On heti alussa tehtävä selväksi mitä itse haluaa ja odottaa tulevaisuudelta ja uudelta suhteelta. Jos ajatukset eroaa kovasti toisistaan, antaa olla. Jos ajatukset samoilla linjoilla, siinä on ihan hyvä pohja.

Heippa Onneton,

Selvitä asiasi sekä tunteesi - ja kerro rehellisesti ja tarpeeksi selkeästi myös!
Turha on sinun itseäsi kiduttaa ja toistakaan -eli siinä antaa ymmärtää jotain - mihin et ole valmis.
Tuntuu että olette kaksi onnetonta -jotka ei osaa päättää minne menette ja mistä tulette.
MUTTA - sen annan neuvoksi - OTA ja RAUHOITU - mieti entistä suhdettasi ja anna itsellesi aikaa.
Jos ei ole valmis uuteen suhteeseen - tekee siinä vain karhunpalveluksen itselleen ja muille.
Omakohtaisesti olen tosi onnellinen - erosin oma-aloitteisesti - en hetken mielijohteesta - vaan siksi että suhde ei toiminut. Rakastan nykyistä elämääni - ilman miestä - vaikkakin joskus kaipaan SITÄ OIKEAA RAKASTA.
MIhinkään suhteeseen en hyppää jos en ole valmis - vaikka niitä tulijoita olisi pilvin pimein.
Annoin aikaa itselleni selvittää entinen ja nykyinen elämä - ja olen tasapainossa kaiken kanssa - siis olen valmis uuteen RAKKAUTEEN - jos sellainen eteen sattuu.
: ) Joten yksinhuoltajuus ei kai ollut sinunkaan ongelma - vaan että itse et ole vielä VALMIS.

Kerro hellästi ja suoraan asiasi - jos hän ei ymmärrä - ei se ollut oikea juttu.

KEEP ON SMILING

Itse olen onnellinen Yh-äiti