kiroitan tänne koska elämä tympii.harrastan salibandya ja yritän olla aktiivinen myös soitto harrastuksessani.silti olen melko huono erityisesti urheilussa ja kaikki kaverini ovat älyttömän hyviä.tästä johtuukin että olen yleensä aina "vara pelaaja" tai muuten vain sivussa...isäni on kamalan pettynyt minuun vaikka ei sitä suoraan sanokkaan.aina jos kerron että esim. "joka paikka mustelmilla kun torjuin palloa" niin hän vain sanoo että "ekkö sää sen vertaa saa palloja kiinni" tai vastaavaa...vanhempani eivät YHTÄÄN kannusta minua urheilussa vaan moittivat ja äitikin käskee koko ajan ett lopettaisin sen.sitten vielä paras kamuni sattuu olemaan hullun hyvä samassa lajissa kuten kaikessa muussakin ja vanhempani kehuvat aina häntä...olen varma että heitä harmittaa kun minä olen heidän lapsensa eikä kaverini..tämä raivostuttaa kamalasti..olen jo melkein päättänyt että lopetan sillä kaikki tympii helvetisti.onko samanlaisia kokemuksia?
vanhemmat pettyneitä minuun...
asdrgd
31748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhemmat ovat AINA pettyneitä sinuun. Se kuuluu heidän surkeisiin ominaisuuksiinsa.
Älä välitä heistä. Tiedän, helppo sanoa. Silti, yritä sulkea heidät pois ja keskittyä siihen mitä itse haluat ja osaat, vain sillä on merkitystä tulevaisuuttasi ajatellen.
Itse elin nuoruuteni jyrkässä vastarannassa kun yritin taistella oikeuksistani ja tavastani elää. Vanhemmille ei kelvannut enää mikään sen jälkeen kun ilmoitin etten mene lukioon vain siksi koska kaverini ja he niin haluavat.
Päätä itse ja ole ylpeä ominaisuuksistasi ja luota että aika, eivätkä vanhempasi näyttää sinulle oikean suunnan.
Kymmenen vuoden päästä tuskin näet vanhempiasi enää kuin terveen ja teennäisen kyläilyn merkeissä. Sen nyt kestää vaikka päällä seisten :)
Olit sitten 5, 15... 45-vuotias, niin törpöt vanhemmat ovat pettyneitä sinuun jollain tavalla...
Minä, nelikymppinen nainen, törmäsin siihen juuri tänään! Olen elänyt mielestäni ihan taviselämää ilman skandaaleja - ei ole tarvinnut vanhempien hävetä. Kerroin sitten isälleni aikeistani muuttaa ainakin toistaiseksi eroon lapseni isästä... Voi Luoja, mikä huuto! Aivan kuin olisin holhouksen alle kuuluva idiootti tai uhmaikäinen kakara. No, siinäpä saa pappa nyt miettiä - en sitä hänelle kertonut - että kumpi on tärkeämpääi: nähdä ainoaa lapsenlasta vai pitää kiinni "oikeasta" mielipiteestään. Tukea en edes odottanut - mutta edes pientä yritystä nähdä asiat muutakin kuin "mitä ne ihmisetkin sanoo"-kannalta.
Jos vanhemmat ovat pettyneitä lapsiinsa, se johtuu pelkästään vain vanhemmista itsestään! Kaikilla ihmisillä on mustat luonteenpiirteet ja nuo sattuu olemaan vanhempasi pimeät puolet..
Esimerkiksi omalle äitilleni ei kelpaa yhtään mikään mitä teen. Teen aina kaiken väärin, yleensä olen kaikesta väärässä, teen sen mielestä aina vääriä asioita jne. Ei oo helppoo..