tilanne on sellainen että yhdessä ollaan oltu 6-v.siihen mahtuu kaikenlaista.miehelläni päihde ongelmia.viimeinen puoli vuotta ilman huumeita ja pillereitä sitä ennen aina välillä retkahduksia päivästä muutamaan kuukauteen kestäen.mies on pettänyt minua kerran kolme vuotta sitten.lyönyt monesti jopa raskaana ollessani.raskaudet menneet kuitenkin kesken joskaan ei mieheni vuoksi.kun mieheni on sekaisin tulee ylimieliseksi haukkuu ja minulla ei ole mitää väliä.ym....tyypillistä piri pään touhua.huonot hermot myös omaa ja kehtaa myös valehdella.kun on selvinpäin on ihana ja huomaavainen ja tahtoo olla vain minun seurassani.no mutta nyt kolme viikkoa on taas ollut sekaisin ja alkoholi ja pillerit ainakin kuvioissa.lähti juuri ovesta ulos kun ei halunnut jäädä tappelemaan kun itkin hänelle sitä että on ollut minulle viimeajat niin ilkeä ja sekaisin.nämä ajat ovat minulle aina erittäin raskaita. minulla on itsellä kaksi ala-aste ikäistä lasta ja käyn töissä.alkoholi ja muut huumeet eivät kuulu minun elämääni.taas mietin eroa mutta ei minusta siihen koskaan ole ollut enkä tiedä miksi paitsi että rakastan miestäni.ainoa keino olisi pois muutto tästä kaupungista koska tämä on pikku kaupunki.en sano että itse olisin joka asiassa täydellinen olen tidella mustasukkainen esimerkiksi.mutta vioistani huolimatta en mielestäni tällaista ansaitse.onko muilla kookemusta siitä että elää huonossa suhteessa mutta ei pysty eroamaan ja jos on pystynyt niin miten
neuvoja kiitos.
minä en jaksa...
11811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lasten tähden, ota ero. Lapset ja huumeet eivät ole hyvä yhdistelmä.
Nyt keräät kamas ja häivyt. Haet kaupungilta vaikka vuokraasuntoa, sulla on kuitenkin pari toukkaa joiden hyvinvoinnista sulla on ensisijainen vastuu. Sitte heivaat ton "tikanheittäjän" tuskin sinäkään nautit turpaan saamisesta, antaa varmaan hyvää "mallia" muksuillesi. Vaihat luurin numeron, etkä pidä enää mitään yhteyttä. Alussa on vaikeaa mutta yllätys yllätys se helpottaa vähän kerrallaan.
Hyvin tutun tuntuinen elämä sinulla. kerronkin tässä oman tarinani, jospa tässä olisi sinulle jotakin apua päätöksen tekemiseen. Seurustelin 90 luvun puolella miehen kanssa joka käytti aineita. Aina lupasi lopettaa ja minähän uskoin. Hävisi aina kauppa reissulla ja minä odotin kotiin. Saapuihan se herra mutta muutaman päivän päästä ympäri kännissä. Itselläni oli tuolloin pieni lapsi n. viisi vuotias ja onneksi hän ei ollut ikinä näkemässä tämän herran älytöntä käyttäytymistä. Pahimmat hetket olivat ne vierotusoireet ja mietinkin näin jälkikäteen miten uskalsin yöllä nukkua, kun herra käveli puukko kädessä ympäri kämppää odottaen olemmattomia poliiseja. Kerrankin tulin kaupasta kotiin ja herra oli ryömimässä parvekkeella pullasudin ja pikku pussin kanssa. Hän keräsi parvekkeelta pyykkipulveria, mitä sinne oli aiemmin kaatunut. Hän luuli sitä miksi lie huumeeksi. Usein sitten menimme parvekkeelle niin, että minä olin suoja kilpenä ja mies huuteli takanani, että alkakaa vain tulla.. näki olemattomia vainoojia. Miksi sitten jaksoin hänen kanssa kaksi vuotta. Siksi koska siihen mahtui hyviä päiviä ilman aineita ja viinaa. Viimeinen tikki oli sitten se, että hän meinasi minut tappaa ja melkein onnistuikin. Kävimme käräjillä ja hänen edelliset tuomiot tipahtivat alas ja hän lähti kiven sisään. Myöhemmin tapasimme muutaman kerran sillä aika paransi haavat ja annoin hänelle anteeksi. Muutama vuosi sitten kuulin, että hänet oli löydetty autosta palaneena. Mietinkin, että taas yksi turha huumeiden uhri.
Päihdeongelma, huumeet, pillerit ja uskottomuus, pahoinpitely, eikö sulla soi jo hälytyskellot päässä? Tottakai selvinpäin tuollainen ihminen on hellyttävä ja kiltti vastapainoksi. Muista että loukkaus ei ole rakkaudenosoitus. Tee kuten minä, älä anna periksi loukkauksia sun muuta paskaa. Riitaahan siitä tulee kun sanot oman mielipitesi ja ero kuten mulla, mutta älä ala tuohon, että annat anteeksi aina. Sun miehesi on sairas, jätä se vaikka se sulle kipeää tekeekin. Minäkin rakastin avokkiani, mutta jätin sen, koska en halunnut pilata omaa elämääni. Rakkaus jäi ja se nakertaa mua yötä päivää, mutta kyllä se hiipuu, Järki käteen nainen! Pystyt eroamaan jos sulla vähänkin itsetuntoa ja haluat elämältä parempaa kuin mitä nyt on. Ajattele mitä se mies on sulle nyt, kun pääset siitä irti, ajattele, että joku toinen nainen saa sen miehen paskat kannettavakseen ja ole tyytyväinen, saat olla rauhassa. Tsemppiä sulle.
Miksi sinä ensinkään teit lapsia halutessasi viettää kuvaamaasi elämää?
Ellet heti paikalla poistu lastesi kanssa tuon rikollisen luota , sinä olet saman tason syyllinen pilatessasi avuttomien pienokaisten elämän.
Mikään tekosyy ei ole tarpeeksi hyvä tietoisesti ja harkiten tuhota lasten sielunrauhaa ja heidän hyvinvointiaan! Sinun on heti valittava annatko lapsesi jonkin tervejärkisen perheen adoptoitavaksi vai oletko itse kunnon äiti ja otat vastuun heidän hyvinvoinnistaan!
kaikille vastauksista.tiedän kaiken tuon itsekin mmitä sanoitte mutta sitä nyyt tässä koitan selvittää minkä vuoksi monet naiset silti jää hunoon suhteeseen..tämä on pieni kaupunki täällä en pysty olemaan näkrmättä miestäni ja hieman myöskin pelkään alkaako hankalaksi minulle ja suvulleni eron jälkeen.toisaalta voi olla että on saanut itsetuntoni niin alas että luulen ansaitsevani tämän tai en muita enää saa.miehelläni on tällä hretkellä käsittäätön ote minuun...voi myös olla että olen niin väsynyyt etten jaksa erota.tiedän että nämä asiat kuulostaa käsittämättömiltä enkä koskaan olisi itsestäni tallaista uskonut siis että siedän tallaista.joskus aikaisemmin kun joku on ollut vaikka suhteessa jossa mies on pettänyt lukuisia kertoja ja nainen on antanut aina anteeksi ja kärsinyt 7 vuotta ihmettelin todella asiaa ja ajattelin että minä en koskaan tuollaista katselisi mutta nyt kun itse kokee onkin eri vaikka en oikein vielläkään ymmärrä miksi.lapset ei ole tämän miehen kanssa tehtyjä vaan lapsilla on ihan kunnon isä.
Kuulehan nainen, on niin helppo keksiä tekosyitä jäädäkseen tuohon tuttuun vaikkakin sairaaseen loukkuun.
Todellakin vaatii hiukan vaivannakoa saada lapset pois tuon pedon lähettyviltä.
Miksi et antaisi lapsia heidän kunnon isälleen kokonaan. Sitten kyllä voit halutessasi jäädä tuon pedon hakattavaksi ja murjottavaksi. Mutta sinun täytyy saada lapset pois tuosta kuviosta!
On anteeksiantamatonta pakottaa lapset näkemään haluamaasi elämää.
Vaikka sanoisit että "peto on hyvä silloin kun ei hakkaa", se ei ole tarpeksi hyvä syy pitää lapsia. Se voi yrittää hankaluuksia, mutta on olemassa virkavalta jonka velvollisuus on tulla apuun jos sinä sitä tarvitset.
jos itsellä ei vastaavasta kokemusta.Jos asiat noin helppoja olisi että ota ja lähde niin kukaan e iolisi huonossa suhteessa nyt tuomitaan väärää ihmistä vaikka tarvitsee tukea
Viestini tarkoitus oli antaa kunnon ravistus kovilla sanoilla - ei tuomita!
Tottakai se on vaikeaa lähteä tutusta, vaikkakin sairaan vaarallisesta, ympäristostä.
Siihen tarvitaan kunnon potkaisu joltakin, todellinen silmien avaaja.
Tuo nainen on kärsinyt jo aivan tarpeeksi, hänen ei tarvitse ottaa vastaan enää tuota lokaa. Hänen kuvaama elämäntyyli tulee melko pian nujertamaan hänet niin ettei todellakaan ole voimia enää mihinkään.
Kuinka lasten sitten käy?! Kuinka hänen itsensä sitten käy?
Monta ihmistä on tällä palstalla ollut todella huolissaan sinusta. Olet sopeutunut ja alistunut tilanteeseesi niin, et edes osaa lähteä. Olen huolissani sinusta ja lapsistasi siksi, että kirjoitat huumeista. Nyt jo pelkäätkin, etkä siksikään uskalla lähteä suhteesta. Ota yhteyttä kriisikeskuksteen , päihdeklinikkaan tai sosiaaliviranomaisiin ja puhu heille tilanteestasi. Hae apua ennen kuin on liian myöhäistä. Tässä ei ole kyse sinusta ja valinnoistasi. Yhdenkään lapsen ei saa antaa asua henkilön kanssa, joka käyttää huumeita. Tietääkö lastesi isä huumeista. Voisiko isä ottaa lapset pysyvästi luokseen, jos et halua nykyisestä miehestäsi.
Lapset todella pois huume/alkoholistikodista.
En ymmärrä miten heistä voisi tulla normaaleja, joko hyväksyvät alistamisen, pahoinpitelyn, juoppoja, tai täysin kykenemättömiä mihinkään sosiaaliseen elämään, kun ei ole esimerkkejä.
Ap:lle sanoisin, että karkuun ja äkkiä. Pieni kaupunki jo tietää tilanteesi ja ehkä ihmettelee suuresti sinua. Halveksii jopa. Jos nyt näet entistä avokkiasi joskus, niin sekö on pahempi kuin lastesi tulevaisuus. Suku varmaan olisi onnellinen erostasi ja kai sieltä löytyy puolustajia exäsi uholle.
Lastesi tähden, lähde nopeasti ja hae tukea alistettuun oloosi vaikka terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta, perheneuvolasta. Pienessä kaupungissa ne tietää jo ja vain odottavat/toivovat sinun siirtoasi.