Siinähän se, tiivistettynä... Olen siis 26-vuotias nainen ja ymmärrän, että riskit tähän ovat minimaaliset, mutta se ei estä pelkoani.... Onko muilla tällaisia "elimellisiä" pelkoja? En siis pelkää ulkoisia kuolemaanjohtavia tapahtumia, kuten auton alle jäämistä ym. vaan pelkästään sitä, että sydämeni pettää. Olen jo pian vuoden kärsinyt näistä peloista ja viime kesänä kävin lääkärissäkin, jossa otettiin laajat verenkuvat, sydänfilmi, verenpaine... Kaikki oli kunnossa. Paniikkikohtaukseksi diagnosoitiin ja sain pienen paketin 5mg diapamia. Neljä kpl olen ottanut tämän vuoden aikana, oikein pahoina pelkohetkinä... Välillä on ollut jo helpompaa ja ssaattaa mennä päiviä, etten kuule/kuuntele sykettäni ja tunne inhottavia muljahduksia, joita silloin tällöin tulee (pelkotilassa tulee aina lisälyönti jos toinenkin, mutta ei siis rytmihäiriöitä ole...), tiedän kyllä että lähes jokaisella ihmisellä niitä on (muljahduksia siis), mutta niitä ei huomaa jos ei kuuntelemalla kuuntele.... Nuorempana (teininä) olen käyttänyt muutaman kerran rauhoittavia viinan kanssa ja kerran ollut todella sekaisin ja nyt pelkään, että jospa niistä on jäänyt jotain pysyvää vauriota sydämeeni tms... vaikka ei mitään sydänoireita kylläkään ole, ei puristusta tai ahdistusta rinnassa, eikä rytmihäiriöitä tms... Muuten siis elämäni on ihana, olen kihloissa mahtavan miehen kanssa, töissä hoitoalalla ym. ym. mutta tämä jatkuva pelkääminen ei oikein sovi onnelliseen elämään... On varmaan vähän sekavaa tekstiä, mutta tältä siis tuntuu tänään, taas vähän ahdistavampi päivä... (johtuneeko viikonlopun juhlinnasta vielä...) Mutta jos löytyy kanssasisaria, kirjoitelkaa omia kokemuksianne ja kaikesta avusta olen tietysti kiitollinen! :)
Sydäninfarktin/sydämen pettämisen pelko...
27
7268
Vastaukset
- Mikkis...
Moi,
En ole kanssasisar:), mutta vastaanpa kuitenkin.
Itselläni oli noin pari vuotta sitten samanlaisia tuntemuksia (muljahdukset, sykkeen kuunteleminen yms.) Ne liittyivät niin jonkin sortin paniikkikohtauksen tyyppisiin tiloihin. Sain tästä varmuuden myöhemmin kun erään rutiinileikkauksen yhteydessä ilmenneiden rytmihäriöiden (muu syy), johdosta allekirjoittaneen sydäntä tutkittiin erittäin perusteellisesti. Mitään rakenteellista vikaa ei ilmennyt. Mutta esim. em. tutkimusten välillä tuli ties mitä tykytyksiä yms. Olin tuolloin 28-vuotias, mihin liittyen sydänlääkäri totesi, että ks. ikäisillä hyväkuntoisilla miehillä (naisista en tiedä) on normaalia, että esim. sydämen sinusrytmi vaihtelee, mikä puolestaan voi saada aikaan tuntemuksia.
Käypä vielä sydämen ultraäänikuvauksessa. Kun siitä tulee vielä puhtaat paperit, niin luulisi helpottavan.
Leppoisaa kesää toivottaen,
nimim. "psykofyysinen kokonaisuus" - jätä pois
energiajuomat, edellinen auttaa todistetusti rytmihäiriöihin ja jälkimmäinen aiheuttaa (tutkitusti) paniikkihäiriöitä.
Itselläni muljahteli pumppu niin että pelotti, magnesiumpillerit (kaupasta ihan) tasoitti selkeästi tilanteen. Nyt nappaan niitä silloin tällöin. Magnesiumin puute on nykyihmisillä yleistä, koska ravinto on niin teollista. Karsi myös makeutusaineet ja muutenkin ruoka sellaiseksi ettei ole lisäaineista.- Paniikkipalvelu
sydänoireisiin, kaikki kofeiini aiheuttaa rytmihäiriöitä, kahvi, energiajuomat, kolajuomat, tee, vihreä tee, suklaa jne.
- ap.
Magnesiumia syönkin joka päivä, sillä olen paljon tutkinut asiaa ja tiedän sen olevan hyväksi pumpulle.... Se sydänultra vois olla tosiaan hyvä, saisi ehkä mielenrauhan....
Sydän ei mulla pahemmin siis oireile (ei huimausta rasituksessakaan jne.), vaan enemmänkin on kyse siitä, että päässäni on "vikaa" ja pelkään tälläisiä "olemattomia" asioita. Sitten kun jostakin syystä alan taas kuuntelemaan (yleensä kun olen yksin ja tylsistynyt, riippuu päivästä) sydäntäni ja pelkäämään että mitä jos nyt alkaakin puristaa rinnasta ja saan kohtauksen, tai sydän pysähtyy, että se voi olla heikko tms. vaikka ihan synnynnäinen vika tms., ja sitten yleensä tapahtuu se mitä yleensäkin kun ihminen pelkää, eli syke nousee hieman, saattaa vaihdella ja tulee muljahduksia, joista tietysti ahdistun lisää ja paniikki alkaa nousemaan... Oravanpyörä....
Joskus saattaa viiltää rinnasta vähän aikaa, mutta tuskin se sydänperäistä on....
Mahdankohan olla ainoa joka painii tämäntyyppisen asian kanssa....??? (tai kuka ei pääse tästä yli ja jatka elämäänsä normaalisti....)- elämää vaan on
kun jäin työttömäksi,aloin oireilla juuri noin.
Kun on tylsä olo,niin silloin alkaa itsensä seuranta,eli pitäs olla mielekästä tekemistä ja käydä vaikka kaupoissa,kirjastossa ym.joss muitakin ihmisiä.
Liika yksinolo ei ole hyväksi,sen olen itse huomannut,vaikka se välillä onkin jokaiselle tarpeellista.
Näistä asioista ei tässä maassa puhuta,vaikka monet kärsii.luullaan sitten et muilla ei ole näitä oireita,vaikka onkin
Parasta olla avoin ja vaikka kävellä kun tulee paha olo.
Kyllä se menee ohi,olen itse näin kokenut. - mäntti
Oon pitkään miettiny oonko ainoa joka miettii koko ajan miten se pumppu jaksaa ja onko syke normaali jne. Muutama vuosi sitten sain jonkinasteisen paniikkikohtauksen ja syke nousi tosi korkeaksi, ambulanssilla sairaalaan ja samoin tein kotia. Sen jälkeen ei oo montaa päivää ollut etten mieti sykettä tms. Alituisesta oman olon miettimisestä johtuen on sitten syntynyt kaikkea muuta kivaa, esim luulosairautta, kuolemanpelkoa, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa yms. Rasittavaa kun ei voi nauttia elämän pienistä asioista kun koko ajan tuskailee ittensä kanssa. Sillon ku sattuu olemaan hyvä ja tasapainoinen olo niin alkaa miettimään että eihän se voi olla ja kohta on taas sormet kaulavaltimolla. Nykyään monesti ajattelen että tämä useamman vuoden jatkunut jännitys varmasti jo vaikuttanu sydämeen, eihän se kauaa jaksa. En ole alkoholisti mutta monesti tulee juotua sen takia että humalassa nämä tuskailut unohtuu ja on hyvä olla, rapulat onki sitten ihan mielenkiintosia. Nyt viime aikoina alkanu myös tuntumaan että mielenterveys järkkyy kun koko ajan on ahistunu ja levoton olo. Välillä tuntuu että katsoo itteään jotenki ulkopuolelta ja peiliin kattominenki melkein pelottaa. Uusimpana villityksenä oon sitten keksiny hengityksen miettimisen. On sellanen olo että voin sen avulla saada sydämen lyömään liian nopeaa/epäsäännöllisesti ja että se ei oo enää automaatio.
Tiedostan sen että tämä asia on varmaan 99% psyykkistä. En silti saa revittyä itteäni irti tästä vaan aina jos tulee joku outo tuntemus niin oon varma että kohta jotain tapahtuu. Kertokaa jos ootte jotenki päässy eroon tämmösestä sekoilusta? Lääkkeitä varmasti löytys mutta ku ei tee mieli popsia mitään, sen verran pitäs löytyä nuoresta miehestä kuitenki voimia että omin avuin kepittäs ittensä. Oon vasta rapiat parikymppinen ja urheilenkin kovasti.
Mutta hyvä ku löysi tämmösen keskustelun niin tietää ettei oo ainoa tämmönen maailmassa niinku luuli :) - Kokenut....
mäntti kirjoitti:
Oon pitkään miettiny oonko ainoa joka miettii koko ajan miten se pumppu jaksaa ja onko syke normaali jne. Muutama vuosi sitten sain jonkinasteisen paniikkikohtauksen ja syke nousi tosi korkeaksi, ambulanssilla sairaalaan ja samoin tein kotia. Sen jälkeen ei oo montaa päivää ollut etten mieti sykettä tms. Alituisesta oman olon miettimisestä johtuen on sitten syntynyt kaikkea muuta kivaa, esim luulosairautta, kuolemanpelkoa, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa yms. Rasittavaa kun ei voi nauttia elämän pienistä asioista kun koko ajan tuskailee ittensä kanssa. Sillon ku sattuu olemaan hyvä ja tasapainoinen olo niin alkaa miettimään että eihän se voi olla ja kohta on taas sormet kaulavaltimolla. Nykyään monesti ajattelen että tämä useamman vuoden jatkunut jännitys varmasti jo vaikuttanu sydämeen, eihän se kauaa jaksa. En ole alkoholisti mutta monesti tulee juotua sen takia että humalassa nämä tuskailut unohtuu ja on hyvä olla, rapulat onki sitten ihan mielenkiintosia. Nyt viime aikoina alkanu myös tuntumaan että mielenterveys järkkyy kun koko ajan on ahistunu ja levoton olo. Välillä tuntuu että katsoo itteään jotenki ulkopuolelta ja peiliin kattominenki melkein pelottaa. Uusimpana villityksenä oon sitten keksiny hengityksen miettimisen. On sellanen olo että voin sen avulla saada sydämen lyömään liian nopeaa/epäsäännöllisesti ja että se ei oo enää automaatio.
Tiedostan sen että tämä asia on varmaan 99% psyykkistä. En silti saa revittyä itteäni irti tästä vaan aina jos tulee joku outo tuntemus niin oon varma että kohta jotain tapahtuu. Kertokaa jos ootte jotenki päässy eroon tämmösestä sekoilusta? Lääkkeitä varmasti löytys mutta ku ei tee mieli popsia mitään, sen verran pitäs löytyä nuoresta miehestä kuitenki voimia että omin avuin kepittäs ittensä. Oon vasta rapiat parikymppinen ja urheilenkin kovasti.
Mutta hyvä ku löysi tämmösen keskustelun niin tietää ettei oo ainoa tämmönen maailmassa niinku luuli :)elä mieti asoita noin ja tunnustele sykettäsi.minä sain 4 viikoa sit sydänkohtausken ja nyt tämä elämä vasta vaikee on kun psyykkinen pelko ajaa allikkoon kokonaan uusitumisen pelossa.elä ja nauti elämästäsi, ........
- myös samanlainen!
Mä mietin kans jatkuvasti, et mitä jos saan jonkun vakavan rytmihäiriön ja sydän tilttaa yhtäkkiä. Ja kärsin myös päivittäin ihan lievistä vähän enemmän tuntuviin lisälyönteihin, muljahduksiin ja pyrähdyksiin.
Olen myös vähän reilu parikymppinen nainen ja pienen lapsen kanssa kotona. Pelkään välillä tosi paljon lähteä ovesta ulos lapsen kanssa kun pelkään, et sydän pysähtyy kun olemme kaksin jossain ja lapsi lähtee hortoileen johonkin yksinään kun minä pökrään/kuolen. En pysty nauttiin myöskään tosi monist asioista läheskään yhtä paljon mitä joskus pari vuotta sitten. Välillä ihan tulee itku kun vihaan itteeni, et miks pitää olla tällänen panikoija ja pelkääjä kun elämä valuu ihan sormien läpi enkä saa siitä kiinni, että pystyisin nauttiin.:(
Et voimia kohtalotoverini!- kiiku
Minun paniikkihäiriö on estänyt peruskoulun jälkeen muut opinnot täysin, töitäkään en juuri ole pystynyt tekemään joten aikaa löytyy miettimään vaikka jos minkälaista asiaa.
On tullut mittailtua sykettä ja jos se jostain kumman syystä onki yhtäkkiä nopeempi kun yleensä niin heti käynyt mielessä että voisiko mun sydämessä olla jotain vikaa.
Vaikka mitään rintapuristuksia saati kipuja ei ole rinnanalueella juuri koskaan ollut ja leposykekki on 60-82 välillä joka on kutakuinki normaali.
Kuolema yleensäki pelottaa mua hirveesti ja silloin ku on paljon omaa aikaa niin sitä jää monesti tylsyyksissään miettiin tollaisia asioita vaikka tosiasia on että kaikki me ollaan kuolevaisia, ei täältä kukaan selviä hengissä.
Hirveestihän tämä on estänyt esim.mun menoja, ei aina ole uskaltanut autolla lähteä pitemmälle matkalle vaikka on ollut toinenki mukana.
Sitä pelkää että mitä jos sydän tilttaa jossain kaukana ja apua ei ole lähellä ja tämä pelkotilanne vie sitten paniikkihäiriökohtaukseen jolloin luulee että nyt se lähtö sitten tuli.
Joten et ole ainoa tämän pelon kanssa :)
- :)
Minulla myöskin 3 v jatkuva kuolemanpelko ja juuri pelko siitä että sydän pettää. Luulen, että minun pelkoni suurelta osalta johtui siitä, että todella tunsin itseni uupuneeksi fyysisesti ja tunsin, että fyysisesti jokin on ihan pielessä. Kuitenkin kun masennus/ahdistus diagnosoitiin niin mietin usein että johtuuko tuo tunne että fyysisesti kaikki ei ole ok vain siitä, että en halua hyväksyä mielen sairastumista. Nyt kun todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen syönyt kuukauden siihen lääkettä ja alan tuntea oloni voimakkaammaksi, niin olen muutaman päivän aikana huomannut, että se kuolemanpelkokin on väistymässä.
Olen sama joka kirjoitti tuossa toisessa ketjussa kilpirauhasesta ja ahdistuksesta, mutta tietenkään tuo ei ole selitys kaikkien kohdalla mutta ihan huomioonotettava juttu varmaankin kun syitä mietitään. - Pelottaa paljon
Mulle käy aina iltaisin sillee, et kun kuuntelen hetken sydämen sykettä (varsinkin jos on syöny/juonu jotain sokerista, nii sen kuulee viel paremmin) nii mua rupee saman tien ahdistaan ihan hirveesti ja en haluis kuunnella sitä kun pelkään et tulee jotai häiriöitä, ku moni meiän suvussa on kuollu sydämen/verisuonien takia (mun isovanhemmat kuoli molemmat sydänkohtaukseen jo ennen ku mä ees synnyin, pappa on kuollut kun sydän ei kestäny, serkulta puhkes verisuoni, eno kuoli kun sydän oli ollu jo syntymästä asti heikko) mulla ei oo ikinä ollu mitää, eikä sillee meiän perheessäkää (paitsi kohonnutta
verenpainetta vähän, mut se ny johtuu enemmän elintavoista) mut silti mua ahdistaa kuunnella sydämen sykettä, jopa muiden, tai esim. scouting for girlsin "heartbeat"-kappaletta ei voinu kauan kuunnella, ku se rupes ahdistamaan se alku.. Mäkään en sillee pelkää onnettomuuksia, vaan enemmän sitä just et astma ottaa ylivallan, vammautuu, sairastuu, jalat pettää yms..
yleensä jos sydän upee ahdistamaan, kuuntelen musaa, menen muiden luo, katon leffaa tai jopa saan koran tinnitystä, nii sit kaikki on taas hyvin ku ei kuule eikä ajattele asiaa =) - a
"Kiva" kuulla, että muillakin tämmöistä. Itse olen 16v poika ja pelkään, että pumppu pettäisi. Muljahduksia tapahtuu välillä ja koko ajan pitää tarkkailla sykettä. Nyt on pari päivää tullut aina vähän väliä "viilto" sydämen kohdalta, ihankuin pelästyisi jotain oikein kunnolla.
- pelokas2
Mikähän täällä kirjoittaneiden tilanne on? Oletteko päässeet pelon yli, millä keinoin ja miten? Kuinka monelle todella tullut se sydänkohtaus tai pumppu pettänyt?
Täällä kohtalotoveri kirjoittelee. Vuosi sitten tämä h*** alkoi eikä loppua näy. Olisi lohdullista kuulla/lukea, jos siitä pelosta yli joskus voisi päästä.
Käyn psykologilla, sydän on tutkittu varjoainekuvausta vaille terveeksi, verenpaineet todella matalat, samoin pulssi. Silti jaksan epäillä ja tutkailla itseäni koko ajan. Tai virhe, en ihan koko ajan, mutta aina kun pientäkin oiretta tulee.
Kertokaa tarinoitanne. - 15v
Tämä on vanha aihe mutta tulenpas myös avautumaan: olen siis 15v joka keksi pari päivää stten alkaa pelätä sydänkohtausta koska "ihan niinkuin rinnassa saattaisi tuntua jotain"... Suvussani ei ole kukaan saanut sydänkohtausta tms nuorena ja olen itsekin perusterve ja hoikka.
- sormetkurkulla
Onpa helpottavaa tavallaan lukea muillakin olevan samanlaisia päähänpinttymiä. Itsellä taas päällä tämä sykkeen seurailu yms. Ekg, Thorax, verenkuva ok, ei periaatteessa mitään syytä pelkoon, mutta.. Muutama sydämen muljahdus ja pelottaa niin saatanasti. Tämä samanlainen kaava ollut kerran aikaisemminkin, jospa tämä taas menisi ohi. M-29-v
- 15v
Jos joku on päässyt tästä eroon niin saa toki tulla kertomaan että miten! :) En enää jaksa pelätä, etenkin kun tiedän pelkoni turhaksi :(
- Pelottaa
Itsellänikin samanlaisia oireita. Kävin lääkärissä ja siellä sanottiin että kaikki kunnossa. Mutta silti pelottaa niin helvetisti että saan sydänkohtauksen tai sydän vaan lopettaa pumppaamisen
- Pelkääjänä
Minulla samoja ongelmia kanssa päänsisällä kaikki..
- rauhoittui_itsellään
Vanha ketju. Vanha vastaaja, jolla oli jotain yli 15 vuotiaasta noin kolmeen kymppiin usein ja melko pahojakin rytmihäiriöitä. Noin 25 vuotiaana kai pahimmat oireet.
- Kovaa sydämen lyöntiä - sydän löi kuin pajavasara, syke ei erityisen korkea, mutta lyöntivoima valtava.
- Toisinaan sydän tykytti toista sataa levossa.
- Myöhemmin tuli lisälyöntejä, muljahduksia.
- Jossain vaiheessa sydän miltei pysähtyi - löi kerran ja sitten jätti välistä monta, todella monta lyöntiä. Muistan istuneeni sohvan nurkassa ja laskeneeni sekunteja, kymmeniä sekunteja odottaen seuraavaa iskua taikka sitä, että se oli sitten se viimeinen lyönti. Tuli lyönti ja taas pysähdys. Lamaannuttavan kamalaa.
Sydänfilmille ei näitä rytmihäiriöitä saatu. Eikä siten asiaa tutkittu sen kummemmin.
Itsellään sydän rauhoittui.
Nyt parisenkymmentä vuotta myöhemmin jotain vastaavia tuntemuksia on tullut uudelleen. Ei tosin lähellekään yhtä pahoja. Lääkäriin en vielä ole lähtenyt. - HarmaatSolutLiikkuvat
Itsellä oli kanssa joskus pelkoa sydämen kestävyydestä vaikka olin silloin vielä alaikäinen. Välillä tuli jotain rintakiputuntemuksia ja sitten alkoi pelottaa toden teolla. Tähän lääkäri totesi kun kysäsin asiasta yhdellä käynnillä että kuvittelen vain. Nyt ei ole ollut pitkään aikaan sydämen kuntoon tai muuhun verenkiertoelimistön sairauksiin liittyviä pelkoja mutta sellaista on nyt välillä ollut että pelottaa että on joku syöpä tai loinen jossain, vaikka aika hyvin tiedän, että ei varmaankaan ole. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että päässäni on joku loinen ja saatan jopa tuntea liikehdintää päässäni tämän takia, vaikka tiedän kyllä, että ei siellä mitään ole erityisesti kun tätä on ollut nyt vaihtelevasti viimeiset muutama vuosi ja viime vuonna kävin pään magneettikuvassa muista syistä ja mitään outoa ei sielläkään näkynyt. On vaan ärsyttävää kun ei millään meinaa vaan saada itseään rauhoiteltua ja vakuutettua siitä, ettei siellä päässä nyt mitään kasvainta eikä loista ole.
Myöskin tupakoinnin lopettamisen jälkeen elin useamman vuoden jatkuvassa keuhkosyövän pelossa vaikka en ehtiny polttaakkaan kuin alle 2 vuotta ja tiesin myös silloin, että keuhkosyövän riski tuolla röökin määrällä ei vielä käytännössä mihinkään kasva. - Aboriginaali
Neljä oiretta, jotka näkyvät ennen sydänkohtausta.
http://www.iltalehti.fi/sydan/2014030718101644_sd.shtml
-------------------------------------------------------------------------- - äitinen
Mä olen myös yksi näistä "hulluista". Kirjotin tuon viestin v.09 jossa kerron olevani pienen lapsen kanssa kotona ja pelkääväni, että sydän tilttaa ja lapselle käy huonosti kun äiti pökrää.
No eipä ole tilanne kauheesti muuttunut..tosin olen nyt kolmen pienen lapsen äiti ja tilanne on tällä hetkellä taas paha. Välillä olo on ollu lähes "normaali" (olenhan kaksi lastakin saanut tehtyä tässä välissä:)) ja olen saanut pelon pidettyä taka-alalla. Mutta ikinä en ole sitä saanut kokonaan unohdettua..joka päivä se tulee edes hetkeksi mieleen mitta ei ole aiheuttanut sen suurempaa paniikkia. Toki siihen liittyy myös se, että sydän on ollut kunnolla. Ei liaälyöntejä tms. paljoa. Nyt on tilanne toinen..lisälyöntejä tulee päivittäin joskus myös reenatessa ja mielestäni välillä muutenkin tuntuu syke omituiselta mutta tunnusteltaessa kaulalta ei tunnu erityistä. Välillä on eri puolella keskikroppaa kaike laista pistelyä, pientä kipuilua ja tietysti pelkään nyt enemmän sydänkohtausta kun koskaan aiemmin. Lisälyönteihin liittyy myös närästys mitä ei ole aiemmin ollut. Ensin tulee lisälyönti tai useampi ja sen jälkeen muutama röyhtäsy. Todella epämukava vaiva, mutta lääkärissä käyty jo kertaalleen ja ne kuulemma liittyy toisiinsa. Rinnassa tuntuu painetta kun röyhtäsy on tulossa syvällä ja sydän pillastuu siitä vissiinkin. Mutta tämän takia pelot on päässy taas valloilleen..välillä itken ittekseni kun pelkään vaan paljon kaikkea.:( Tuntuu, ettei tästä tuu yhtään mitään. Kaikki asiat elämässä on loistavasti mutta sydän sekoilee ja pää siinä mukana. Olen saanut jo lieviä paniikkikohtauksia ja nehän tekee vaan hyvää tälle.:( Mietin koko ajan, että olenko sairas vai en. Sit tulen siihen tulokseen, että olen ja kuolema alkaa pyöriin jatkuvasti mielessä. Olen välillä ihan hukassa tän asian kanssa.
Syksyllä pitäisi palata takaisin työelämään ja pelottaa sekin jo että mitähän siitä tulee. Sekoonko lopullisesti siihen stressin ja pelon määrään vai kuolenko siihen. Vai auttaako se tähän ongelmaan.
Mutta nyt olis kiva kuulla vertaistukea tähän pelkoon. En edes ymmärrä miksei kaikki pelkää tätä asiaa kun sydän on niin tärkeä ja nuoria ihmisiäkin kuolee sydänkohtauksiin. Pelkään, että mullakin on suonet tukossa vaikka olenkin nuori (33v) ja hoikka ollut aina. - PoissaKivempaa
Olisit onnellinen kun sydän pettää ja pääset parempaan paikkaan kuin suomi...itsellä tuli slaagi ja saivat kirotut vielä takas henkiin.No nyt on elvytyskielto laitettu päälle,eivät tuo enää takasin elävien kirjoihin kun seuraava tulee.Ei tosiaan kiinnosta elää jossain suomessa yhtään.Paska paikka.parempi kuolla pois niin ei ole riesana muille.Tosin kun synnyin niin eipä kukaan kysynyt huvittaako syntyä....eipä olisi huvittanut. Sydärin tullessa on 10sek.kipu ja sen jälkeen eipä ole enää kipuja...ellei joku taukki herätä takaisin ja pilaa maailman parhaat kiksit.
- äitinen
Ja kun sua ei kerran pelota slaagi/kuolema niin ei tarvi tänne sit kirjotellakaan. Tämä oli pelot ja jännitys-palsta jos et huomannut.
Kohtalotovereita kaipailen edelleen... - dificil
Onkohan kukaan hakenut apua tähän ongelmaan mielenterveyspuolelta? Tai onko peräti lääkärin toimesta sinne lähetetty? Meinaan vaan, että jatkuva sairauden tai kuolemanpelkohan voi olla oire jostain ahdistuneisuushäiriöstä.
Esim. nimimerkin äitinen kirjoitukset... Eihän tuo ihan terveeltäkään vaikuta, mutta kyseessä ei välttämättä ole ruumiin sairaus.
Eipä sillä, että itse olisin sen parempi. Itselläni on taustalla vuosia jatkunut vaikea elämäntilanne, josta yritän kovasti pyristellä eroon, mutta ei siitä tunnu tulevan mitään. Ahdistuneisuutta ja stressiä on ollut eriasteisesti siis jo vuosia. Nyt kuvioon on tullut mukaan sydänoireet: pistävää, viiltävää kipua, muljahtelua ja tykytyskohtauksia. Lääkärin tutkimuksiin on aika huomiselle, joten en vielä tiedä onko sydämessäni jotain vialla. Epätodennäköistähän se on, koska olen vasta 30-vuotias. Näin ainakin yritän itselleni järkeillä.
Mutta silti olen huolissani: mitä jos olen stressannut itseni sydänsairaaksi? Ja toisaalta, jos mitään ei löydykään, mitäs sitten? Pyydänkö vaan ajan psykiatrille, jotta voidaan tutkia olenko vain niin ahdistunut, että se alkaa vaikuttaa sydämeenikin? Miten esitän asian lääkärille? Vai yritänkö vain antaa asian olla?
Kokemuksia, näkemyksiä? - pumpelipum
Minua auttaa se että olen uskossa. Jos kuolen niin pääsen taivaaseen. Uskon että jokaiselle on määrätty oikea hetki milloin se kuolee, siis ei ole mitään vahinkoa voi tapahtuu että kuolisin ennen aikojani. Kannattaa ennen kaikkea myös hallita ajatuksiaan. voit itse päättää mitä ajattelet, eikö? kun ahistava ajatus tulee keksit muuta ajateltavaa tai tekemistä. Sanot ääneen: empä nyt lähdekään tuohon "junaan". rytmihäiriöitä voi olla kellä vaan itselläni todettiin harmittomia lisälyöntejä. Myös esim kahvi tai sokerin syönti; Karkit ja rasva voi aiheuttaa jumputusta kun aineenvaihdunta käy ylikierrosta. Kahvin tai energiajuomien kofeiini on tunnettu tykyttelyn aiheuttaja. Myös se että pohdit asiaa johtaa siihen että kuulet sykkeesi herkemmin. kerran kun oli varma että sydämeni lyö tuhatta ja sataa mittasin sykeen niin se oli normaali. Hommaappa verenpainemittari. Hyvä sellanen näyttää sykkeen, verenpaineen ja rytmihäiriöt.
- hetkilyö
Voi teitä!Itselläni on sellainen sydänsairaus että tulee kammiotakykardioita milloin sattuu,tahdistimeni hoitaa ne,huomaan ne hetkellisenä tajunnan hämärtymisenä.Minulla siis on aihetta pelkoon,sillä jos tahdistin ei onnistu pysäyttämään hengenvaarallista rytmihäiriötä,sydän menee kammiovärinään,ja tahdistin joutuu silloin pysäyttämään sydämeni ja käynnistämään sen.Näin on käynyt pari kertaa,tahdistin antaa silloin voimakkaan sähköiskun,ja menetän tajuntani.Aina on pelko rinnassa kun lähden yksin johonkin.Sydämen syke nousee niin nopeaa etten ehdi itse sitä edes huomata kun tahdistin jo toimii.Yritän vain voittaa pelkoni,ja käydä päivittäin jossakin,yksin,ja olen aina kiitollinen kun selviän kotiin hengissä.Vaihtaisin osia kanssanne heti jos voisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387765Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381975Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251920- 911643
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801565Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071016- 49930
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4909Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34812