Naisten profiileja selaillessani, pisti silmään yks pikku seikka. Useat lapsettomat, yleensä kohtalaisen koulutetut noin 30 naiset, etsivät urheilullista seuraa. Toki olivat itsekkin urheilullisia, eikä siinä tietenkään mitään vikaa ole, mutta samalla profiilissaan ilmoittavat haluavansa myös perheenlisäystä. Tässä kohtaa sutasee vähän ymmärrykseni yli. Kuinka naiset kuvittelevat pitävänsä urheilullisuutensa yllä, kun lapsikatras kasvaa. Nainenhan jää yleensä kotia lapsia hoitamaan, miehen käydessä töissä. Olisko se sitten elämää, kun mies tulee kotia, niin nainen häipyy harrastamaan ja joka toisena päivänä, kun mies tulee kotia, häipyy mies harrastamaan?
Eihän siinä tietty mitään vikaa ole, jos sellaista halajaa, kunhan hämmästelen.
(Tottakai kirjoituksen takana on kamala pettyminen, kun itse en harrasta jokapäiväistä liikuntaa, olen lapsellinen, enkä näin ollen kelpaa sporttimimmeille :P )
Eihän siinä tietty mitään vikaa ole, jos sellaista halajaa, kunhan hämmästelen.
(Tottakai kirjoituksen takana on kamala pettyminen, kun itse en harrasta jokapäiväistä liikuntaa, olen lapsellinen, enkä näin ollen kelpaa sporttimimmeille :P )
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole passiohedelmä sielultani,mutta ison asunnon saa helpoiten yhdistäen talouksia.Rakkaus olisi yksi syy yhteenmuuttamiselle,järkevyys toinen.Miehen pitäisi olla:
*26
*ruoka-ja viiniharrastaja
*puutarhuri hengeltään,kiva ois ainakin yhteisöpiha nurmikoineen
*eläinystävä,kissa tai 1 pieni koira,akvaariokin
*sisustuksesta kiinnostunut/omia mielipiteitään esiintuova
*terveyttä,asuinrauhaa sekä työmoralismia ihannoiva
*orientoitunut 1-2 lapseen päin,jos kun
*metroseksuaalisuutta ymmärtävä,pääpainotteisesti heterohko
*kävisi kuntosalilla 1krt viikossa
*ajokortti hallussa
*vakaa,fiksu ja myös uskonasioita ymmärtävä-arvostan ikonitaidetta
*pikkasen pihapiiripatriotti..
Itse olen
*27
*tykkään luonnosta,esikaupunkialueesta,hölkkäliikunnasta
*runous,kuvataide ja musiikinkuuntelu tärkeitä
*haaveissa (ehkä)oma galleria
*harrastan kotonapäin jopa raskaankin kotiruoan perusteell.kotonatekoa
*sisustus on isommassa läävässä innostus
*viihdyn pienissä,satunnaisissa kotijuhlinnoissakin
*oma ala ja ammatti antoisia,tartun haasteisiin,puolipv. projektit
*olen luonnonlapsi,ystävällinen,maanläheinen mutta mielikuvituksellinen
ja mielestäni "carpe diem" tarkoittaa nauramista elämän tien kauaskantoisuudelle
*olen erit.hoikka,elegantti ja satsaan kasvojeni hygieniaan
*esikaupunkialueella,esim.Espoossa,viihtyisin ostoksilla läheisessä kauppakeskuskompleksissa-menisin jopa pubiin colalle!
Muuta ei voi sanoa.
vai ei osaa :)
Voi poikaparka. Ensinnäkin tuo "nainen jää yleensä kotia lapsia hoitamaan" on menneen maailman asioita. Nykyään on olemassa päivähoitopalveluja ja nainen voi palata töihin melko lyhyen äitiysloman jälkeen jos haluaa. Ehkä ne kotiäitityypit eivät välttämättä ole juuri niitä urheilullisia ja korkeasti koulutettuja? Toiseksi urheilullisuus ei tarkoita välttämättä, että treenataan kaiket päivät.
Vaikka nainen olisikin kotiäiti, niin voihan vatsalihaksia ja punnerruksia tehdä vaikka kotonakin, ja lasten kanssa voi vaikka hypätä narua kun ne ovat vähän isompia. Tai muutama pienten lasten äiti voi vuorotellen hoitaa toistensa lapsia sen aikaa kun toinen urheilee. Ja pitäähän äidillä välillä olla omaakin aikaa muutenkin. Tunnin juoksulenkki, aerobic, kuntosali tms. pari kertaa viikossa ei vielä kohtuuttomasti haittaa lapsiperheenkään elämää. Ja jos haittaa niin vika on korvien välissä.
Sekös sitten mielestäsi olisi oikeaa elämää, että kyhjötetään kaikki yhdessä kotona kaiket illat ja viikonloput? Huhhuh, toivottavasti kukaan tyttöparka ei erehdy sinun kanssasi perhettä perustamaan.
Jos haluaa pysyä, tai hankkia, urheilullisen kropan. En minä tarkoittanut mitään pari kertaa viikosas tapahtuvaa sauvakävelyä, vaan sellaista himourheilua, jolla saadaa kroppa timmiks. Mikä on sen mukavampaa, kun lähteä yhdessä pyörälenkille, kävelylle, tai vaikkapa uimaan. Ja tottakai molemmilla vanhemmilla pitää olla myös omaa aikaa, einhän sitäkään halua pois ottaa. Itse olen normaalivartaloinen, eikä minulla ole kaljamahaa eikä ylipainoa. Urheilulliseksi en kuitenkaan itseäni mainosta, vaikka pidän kunnostani huolta ja liikun viikottain.
Hämmästelen enemmän sitä asennetta, jossa haetaan tulevaisuudelta sellaisa asioita, joita menneisyydessä on voinut toteuttaa. Halus tai ei, niin perhe vie yllättävän paljon aikaa, eikä saleihin ja jumppiin jää lähellekkään samaa aikaa, kun lapsettomana ollessa. Minä tiedän, sillä olen kahden lapsen isä.
Enkä halua pätkääkään väheksyä niitä, jotka tekevät itselleen ajan harrastuksiin. Jokainen tavallaan, mutta minä vaadin kumppaniltani myös läsnäoloa. Lähipiiristäni on perheitä eronnut vain sen takia, kun harrastukset veivät eri suuntiin. Hetken aikaa on mukavaa, kun molemmat pitävät itsestään huolta ja harrastavat paljon, mutta jossain vaiheessa sitä kasvaa erilleen.
"Kuinka naiset kuvittelevat pitävänsä urheilullisuutensa yllä, kun lapsikatras kasvaa. "
1) Missä sanotaan, että naiset eivät yksinkertaisesti lopeta tai radikaalisti vähennä kuntoilua?
2) Lapset eivät estä kuntoilua. On selvää että kilpaurheilua ei voi harrastaa jos mies ei veny omituisiin mittoihin, mutta kyllä normikuntoilu (2-3 krt(vko) on jokaisen äidin ulottuvilla ilman kommervenkkejä
"Olisko se sitten elämää, kun mies tulee kotia, niin nainen häipyy harrastamaan ja joka toisena päivänä, kun mies tulee kotia, häipyy mies harrastamaan?"
Mites tuo muka eroasi tilanteesta, jossa ei ole lapsia, mikäli treenit eivät satu samoille päiville?
1) Koska haetaan urheilullista miestä. Kuulostaa hölmöltä hakea urheilullista seuraa vain sen takia, jotta vois lopettaa urheilun?
2) Normi kuntoilu onkin ok, ja sitä itsekkin vaadin, mutta urheilulliseen kropaan vaaditaan hieman enemmän. Sellaista kun ei viikottaisella sauvakävelyllä saa.
Jos ei ole lapsia, voi treenit hyvinkin sopia samoille päivälle ja näin jää aikaa myös toisille. Jos on pieniä lapsia, niin toisen pitää jäädä kotia lapsen luokse, eikä tarvitse kovinkaan kaksista matikapäätä laskemaan montako yhteistä iltaa viikosta jää, jos molemmat harrastavat sen 3 kertaa viikkossa.
Jos itse harrastaisin jotain urheilua intensiivisesti, niin en varmaan haluais kumppanini samaa tekevän. Jos siis haluaisin liittoon lapsia hommata. Lapset mielestäni tarvitsevat muutakin, kun ruokaa ja sängyn. Toisaalta, jos naiseni harrastaisi jotain ihtensiivisesti, niin itse olisin mielelläni lasten kanssa kotona, harrastaen sitä "normiliikuntaa". Mutta kaks urheilullista ja intensiiviliikkujaa lapsia, ei oikein sovi minun ajatuksiini. Tämäkin voi toki toimia ja varmasi on urheilupareja, jotka molemmat nauttivat ja jotka löytävät aikaa myös lapsilleen. Tällaiset ovat kuitenkin juuri niitä, jotka venyvät ihme suorituksiin ja heitä ei varmaan kovinkaan montaa ole.
Ja edelleen, koko aloitukseni taustalla on kova surkuttelu. Koulutetut ja urheilulliset naiset eivät minua noteeraa, vaikka juurikin sellaisen haluaisin kainalooni vietellä :D